Hyviin journalistisiin tapoihin kuuluu kaikenlainen puolueettomuus, rehellisyys, riippumattomuus ja neutraalius tiedonvälityksessä.
Pirkanmaalla ilmestyy eräs maakuntalehti, jonka nimeä emme tässä kerro, koska tapanamme ei ole kiroilla. Tuolle lehdelle edellä mainitut hyveet ovat tuntematon käsite, vaikka lehti esittääkin noudattavansa niitä. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta.
Tuota lehteä selatessa ei voi olla varma, lukeeko vakavasti otettavaa mediaa vai jotain parodiaa. Monet jutuista ovat niin räikeän irvokkaita, että mennään jo parodiahorisontin tuolle puolen. Päivittäin tulee mieleen, että kuinka ne kehtaavat. Mutta kyllähän ne kehtaavat.
Pari vuotta sitten kyseisen aviisin sivuilla esiteltiin päivittäin nyyhkytarinoita turvapaikanhakijoista. Toimittajiksi itseään kutsuvat lehden palkolliset nielivät pakolaisten tarinat ruotoineen niitä yhtään kyseenalaistamatta, joten ne esiteltiin lukijoille totuutena. Tarkkasilmäinen lukija huomasi tarinoissa useita aukkoja ja epäloogisuuksia, mutta kyseiselle julkaisulle hyvä tarina lienee totuutta tärkeämpää.
Nyt kun suurin hypetys turvapaikanhakijoiden tiimoilta on ainakin toistaiseksi laantunut, lehden sivuilla esitellään lähes päivittäin erilaisia vähemmistöjä, marginaaleja ja marginaalien marginaaleja. Näyttää ihan siltä, kuin lehti pyrkisi normalisoimaan kaiken sellaisen, jota tavallinen tervejärkinen suomalainen pitää vähintään outona, ellei jopa sairaana.
Tämän syksyn aikana palstatilaa ovat saaneet muun muassa kovien huumeiden käyttäjät, muunsukupuoliset, sukupuoltaan "korjanneet" sekä monet muut seksuaalivähemmistöt, jotka kaikki saavat näkyvyyttä ykköspaikalta parin-kolmen sivun verran.
Hiljattain lehti seksualisoi lapsia, korosti pienten lasten olevan seksuaalisia olentoja ja rohkaisi vanhempia kertomaan lapsille muunsukupuolisuudesta. Lapset kuulemma ymmärtävät asian hyvin. Kyseessä kuitenkin on asia, jota monet aikuisetkaan eivät ymmärrä.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin valinnan vuosipäivää tämä lehti juhlisti julkaisemalla aukeamallisen Trumpin solvaamista ja saavutusten vähättelyä.
Myös feminismi on saanut vahvan jalansijan julkaisussa. Lehti julkaisee säännöllisesti erään tunnetun feministin vainoharhaa lähenteleviä kirjoituksia, joissa miessukupuolesta löydetään syyllinen kaikkeen pahaan maailmassa. Niitä kirjoituksia lukiessa ei voi enää puhua miesvihasta, kyseessä on suoranainen demonisointi. Kaikki naistenkin tekemä arveluttava toiminta on pohjimmiltaan miesten vika.
Tämä samainen kirjoittaja vaatii sukupuolta rikostuomioiden korotusperusteeksi. Hän siis katsoo, että rikoksia ei tee ihminen ihmiselle, vaan aina sukupuoliperusteisesti. Tuo sukupuolien korostaminen kuulostaa paradoksaaliselta, kun ottaa muistaa, että toisaalta saman viiteryhmän agendana on sukupuolien häivyttäminen ja jopa sukupuolettomuus. Niin paljon samaisilla palstoilla on paasattu "sukupuolittuneisuudesta". Nyt he kuitenkin haluavat, että vastakkaiselle sukupuolelle tehty rikos on automaattisesti viharikos toista sukupuolta kohtaan. Logiikka, minne katosit?
Miehiä alistetaan lehden nais- ja myös miesoletettujen toimittajien toimesta myös muissa jutuissa. Ahdistelu on ollut syksyn johtavia teemoja, ja aina syyllinen on mies. Julkaisu myös julisti lopettavansa "sukupuolittuneiden" ammattinimikkeiden käyttämisen, ja joutui siitä yleisen pilkan kohteeksi, vaikka yrittikin julkaista ratkaisuaan tukevia juttuja sen jälkeen päiväkausia.
Aviisissa myös muistetaan edelleen ottaa esille Jesse Torniaisen tapaus uutisoitaessa Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä tai ylipäätään kansallismielisistä tai isänmaallisista. Uutisoinnin yhteydessä annetaan jatkuvasti ainakin epäsuorasti ymmärtää, että Jimi Karttusen kuolema johtui Torniaisen pahoinpitelystä, vaikka edes oikeus ei nähnyt pahoinpitelyn ja kuoleman välistä yhteyttä. Oikeastihan Karttunen vastoin hoito-ohjeita itse karkasi sairaalasta käyttämään huumeita, mikä oli taatusti omiaan pahentamaan hänen terveydentilaansa. Huumeiden osuutta kuolinsyynä ei tiettävästi ole pystytty sulkemaan pois.
Ironisinta tässä kaikessa on se, että tämä julkaisu oli näkyvästi mukana päätoimittajien viimevuotisessa vetoomuksessa totuuden puolesta. Sen jälkeen lehdessä on julkaistu artikkeleita, joissa vaihtoehtomediat leimataan vaarallisiksi venäjämielisiksi valheita levittäviksi trolleiksi, joiden tavoitteena on hajottaa yhteiskuntarauha.
Onko oma valheellinen kupla niin vahvaa tekoa, että totuutta ei näe sen läpi? Uskovatko lehden tekijät itse asiaansa, vai onko kyseessä tietoinen yritys tehdä mielipidevaikuttamisen kautta maailmasta sellainen, kuin he sen unelmassaan haluavat olevan?
Vihervasemmistolainen puolueellisuus paistaa läpi lähes kaikissa julkaisun jutuissa. Levyarvioita tehdään vain vasemmistolaisartisteista ja autouutuuksista esitellään vain sähköautot ja hybridit. Jos joskus harvoin tehdään juttu polttomoottorisesta autosta, johtuu se vain siitä, että kyseessä on merkittävä automalli, josta ei ole saatavilla "vihreää" versiota. Koeajon yhteydessä muistetaan sitten aina valittaa sitä, ettei mallista ole sähkö- tai hybridiversiota markkinoilla.
Jokainen tervejärkinen ja harkintakykyinen, omia aivojaan käyttävä yksilö kyllä tunnistaa aivopesun ja vihervasemmistolaisen propagandan. Mutta julkaisun kohteena ovatkin ne yksilöt, jotka haluavat liikkua lauman mukana ja olla samaa mieltä yleisen mielipiteen kanssa. Tämä aviisi muun valtamedian tavoin esittää yleisenä mielipiteenä omaa katsantokantaansa, vaikka se ei kansan syvissä riveissä nautikaan varauksetonta suosiota.
Otollista alustaa julkaisun levittämälle virheelliselle maailmankuvalle ovat myös ihmiset, jotka eivät ole kykeneväisiä muodostamaan omaa mielipidettään asioista ja ottamaan selvää siitä, miten maailma oikeasti makaa.
Turvapaikanhakijoiden naurettavuuksiin asti mennyt kritiikitön puolustelu, Trump-inhon, feminismin ilosanoman ja miesvihan julistaminen sekä erilaisten seksuaalivähemmistöjen normalisoinnin lisäksi agendana on Venäjä-pelon levittäminen, Brexit-kritisointi, Halla-ahon ja perussuomalaisten demonisointi, jokaisen maan kansallismielisten politikoiden, puolueiden ja ihmisten lyttääminen sekä sokea EU-, Nato- ja euromyönteisyys.
Edellä mainitut esimerkit ovat vain pintaraapaisu kaikesta siitä suoranaisesta mädättämisestä, jota tämä painotuote harjoittaa. Otsasuoni pullistuu ja verenpaine nousee joka päivä tätä julkaisua lehteillessä. Mitä pahaa pirkanmaalaiset ovat tehneet ansaitakseen näin ala-arvoisen lehden?
