Suomessa, kuten kaikissa muissakin maissa, on hyvin paljon erilaisia mielipiteitä joka asiasta, niin politiikassa kuin kulttuurissa, niin taloudessa kuin elämänkatsomuksissa, joitakin elämänalueita mainitakseni.
100 vuotta sitten ristiriitaisuudet olivat niin suuret, että suomalaiset alkoivat tappaa toisiaan Sisällissodassa.
Tänä päivänä ei Veljessota olisi ehkä enää mahdollinen, mutta eri näkökantoja on runsaasti ja niiden kannattajien välillä on usein melkoista jännitettä, haukkumista ja vihamielisyyttäkin. Toisen näkökantoja ei ymmärretä eikä kommunikaatio pelaa.
Onko tässä tilanteessa enää mitään mahdollisuutta kansalliseen yhtenäisyyteen? Onko mitään, mikä voisi yhdistää eripuraisen Suomen kansan saman lipun alle?
Näen itse kolme yhdistävää tekijää. Ensimmäinen yhdistävä tekijä on urheilusaavutuksista tai muista jonkun suomalaisen tai suomalaisten menestyksistä iloitseminen. Silloinkin voivat jotkut harvat olla välinpitämättömiä, mutta suurin osa suomalaisista riemuitsee, kun suomalaiset pärjäävät kansainvälisillä kilpa-areenoilla.
Toinen yhdistävä tekijä on yhteinen vaara tai vihollinen. Paras esimerkki tästä on Talvisota, joka yhdisti entiset viholliset, punaiset ja valkoiset, yhteistä vihollista vastaan.
Näissä yhdistävissä tekijöissä on vain se puute, että muiden suomalaisten saavutuksista iloitseminen ei ole jatkuvaa, vaan sitä herkkua voi nauttia vain silloin tällöin.
Ja mitä tulee yhteiseen viholliseen, niin sellaista ei Suomella ole tällä hetkellä. Kun esim. globalistinen EU on monille suomalaisille vihollinen, niin toisille suomalaisille EU ja globalismi ovat ystäviä. Yhteistä Suomea yhdistävää vihollista ei ole.
Mainitsin, että näen kolme yhdistävää tekijää. Mikä on se kolmas tekijä?
Näen, että kolmas yhdistävä tekijä on usko Jumalaan. Ei tosin tällä hetkellä, kun kysymys uskosta pikemminkin jakaa suomalaisia, mutta uskon, että tulevaisuudessa Suomessa syntyy niin suuri hengellinen herätys, että se tulee yhdistämään suomalaisia ennen näkemättömällä tavalla.
Miten sinä koet tämän asian? Mikä voisi yhdistää suomalaisia?
Tässä yhteydessä voi tietysti myös kysyä, onko kansan yhtenäisyys tavoiteltava arvo. Vai onko Suomen tilanne yhtä hyvin näinkin, että kaikki vetävät eri suuntiin ja vasta monien kompromissien jälkeen päästään aina silloin tällöin johonkin samaan mielipiteeseen. Voihan tällaista asioidentilaa pitää nimittäin myös luovuuden lähteenä.
Itse pidän kyllä kansan yhtenäisyyttä hyvänä asiana, jos se perustuu luontevaan vapaaehtoisuuteen eikä ole ylhäältä käsin pakotettua yksimielisyyttä.
Mutta vaikeaa on sellaiseen yksituumaisuuteen päästä. Ehkä tarvitaan taas uusi koko kansaa uhkaava vaara ja vihollinen, joka auttaisi suomalaisia keskittymään siihen, mikä on tärkeää ja oleellista, ja unohtamaan pikku asioista kähinöimisen.
Tai sitten tarvitaan Jumalan ihme, että tämä itsepäinen kansa alkaisi puhaltaa yhteen hiileen.
Luulen, että tulee molemmat.
Jouko Piho
