Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Hmm… Mietitäämpä hiukan… Ennen vanhaan hoitsut opiskelivat talvet ja olivat sairaaloissa työharjoitelussa kesät. Kesätöistä sai palkkaa ja samalla vaaditun työharjoittelun. Sairaalat pyörivät täysillä osastoilla ympäri vuoden, potilaat hoidettiin kuntoon, jonot olivat olemattomat ja kaikki oli hyvin.
Sitten, lääkärit, nuo narsistiset despootit, eivät mielestään saaneet tarpeeksi arovaltaa vaikka jokavuotinen 10% palkankorotus tulikin. Ne ryhtyivät hoitamaan iäkkäitä etupäässä jolloin hoitoajat olivat pidemmät. Nuoremmat, pienemmillä korjauksilla hoidettavat, jäivät odottamaan niin pitkäksi aikaa että hoidoista jakorjauksista tuli oikeasti suuria operaatioita.
Samaan syssyyn lääkärit keksivät itselleen kahden kuukauden kesälomat sekä sen että ”vajailla” miehityksillä olevia osastoja pitää sulkea kesäajaksi. Tästä seurasi se että saatiin potilasjonot kasvamaan ja lääkäreiden statusta nostettua. Vaikka työilmapiiri esim. Taysissa oli niin huono että lääkärit käytävillä nyrkein tappelivat keskenään. Pariinkin otteeseen on ulkopuolinen selvittelijäkonsultti käynyt sielä rahastamassa lääkäreiden riitoja.
Ja kun kesäisin osastot olivat kiinni, tuli talolle taloudellistakin tappiota. Mutta eihän lääkärikunnan sopisi moista myöntää. Keksitiin ”työssäoppiminen” jolloin talven aikaan, kun olisi pitänytopiskella, hoitohenkilökunta teki ilmaista työtä sairaaloille. Työ oli sisällytetty opetusohjelmaan jolloin se aika oli pois opiskelusta ja tulosta sairaanhoitopiireille.
Ja kun kokonaisuutta katsotaan niin hoitohenkilökunta saa nykyään vähemmän ja heikompilaatuista opetusta kuin -80 luvulla. Sen sijaan kaikenlaisia kursseja pitää käydä joista ei ole erikoistuville mitään hyötyä ja hyväksilukuja tulee milloin mistäkin. Lääkelaskenta ei noudata fysiikan tai kemian kaavoja ja muutenkin opetus nykymuotoisena OY-kouluissa näyttää keskittyvät opiskelijoiden valtiontukien hakemiseen. Nykyinen 3.5a koulutus on paljon huonompi laadultaan kuin aikaisempi 3a koulutus.
Kirjoita tästä lehteen yleisöosastoon asiallinen kommentti niin luulen että jossakin herätään tähänkin ongelmaan.