Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mukaan liikenneverkon rahoitus vaatii uudistamista, vaikka yhtiömuotoinen toimintamalli ei saanut nyt kannatusta.
– Meillä on edelleen ratkaistavana useita isoja kysymyksiä, jotka liittyvät väylien rahoitukseen, kehittämiseen ja päästövähennyksiin. Myös vastuunjako valtion ja tulevien maakuntien kanssa on ratkaistava, Berner sanoo.
– Valtion varat eivät riitä ylläpitämään, saati kehittämään valtion liikenneverkkoa. Rahoituksen puutteesta johtuen Suomen liikenneverkossa on 2,5 miljardin euron korjausvelka, joka jatkaa kasvuaan 100 miljoonan vuosivauhdilla. Meidän on kyettävä ratkaisemaan tämän huomattavan ison korjausvelan taittaminen pitkäjänteisesti, sanoo ministeri Berner.
– Liikenneverkon on pystyttävä vastaamaan kansalaisten, yritysten ja yhteiskunnan vaatimuksiin nyt ja tulevaisuudessa. Toimiva liikenneverkko on kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden verisuonisto, josta meillä on yhteinen vaalikausien yli menevä vastuu. Tarvitsemme pitkäjänteisen investointiohjelman, jotta liikenneverkkomme palvelee sen asiakkaita ja luo edellytyksiä uusien liikkumispalvelujen syntymiselle myös haja-asutusalueille, Berner korostaa.
Liikenteen päästövähennystavoite erittäin suuri
(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa linjattu liikenteen päästövähennystavoite on kunnianhimoinen. Liikenteen päästöistä on leikattava puolet 13 vuodessa vuoteen 2030 mennessä.
-Käytännössä koko Suomelle päätetyistä yhteensä noin 6 miljoonan tonnin päästövähennystavoitteesta liikennesektori vastaa yli puolesta. Tämä tavoite ei toteudu yksittäisillä toimilla tai puhtaammalla energialla, vaan tarvitaan myös järjestelmätason muutoksia. Tähän meidän on haettava yhdessä ratkaisu hallituksessa, Berner tiivistää.
Maakuntauudistuksella on merkittävä vaikutus liikenneväyliin
-Maakuntauudistuksen valmistelussa on tärkeää pian päättää, miten valtion ja maakuntien työnjako ja vastuut jaetaan liikenteen osalta. Valmistelussa on ollut esillä, että valtion alempi tieverkosto siirretään maakuntien omistukseen vuodesta 2019 alkaen. Tiet siirrettäisiin maakuntien omaisuudeksi korjausvelkoineen, ja teihin kohdistuva rahoitus siirtyisi mukana, Berner kertoo.
Alempi tieverkosto kattaa noin 70 prosenttia valtion tieverkostosta, eli noin 55 000 kilometriä. Sen arvo on noin 4 miljardia euroa.
-Maakuntamallissa valtio jakaisi maakuntien kesken vuosittain noin 350 miljoonaa euroa, minkä se on toistaiseksi panostanut alemman tieverkoston ylläpitoon. Kukin maakunta voisi päättää miten rahat käyttää ja haluaako ottaa lisäinvestointeihin lainaa. Liikenneväylien käyttäjien näkökulmasta on toki tärkeää, että maakunnat myös käyttävät valtiolta saamansa määrärahan tieverkkoon sen sijaan, että se siirtyisi yleiskatteisesti käytettäväksi maakuntien muihin menoihin, sanoo Berner.
Liikenneverkkoyhtiön selvitys keskeytetään
Hallitus sopi huhtikuussa 2016, että liikenne- ja viestintäministerin johdolla valmistellaan esitys liikenneverkon kehittämiseksi liiketaloudellisesti. Esitys tuli laatia siten, että tarvittavat päätökset voidaan tehdä toiminnan käynnistämiseksi vuoden 2018 alussa. Liikenneverkkoyhtiötä koskevan selvityksen laatimiseen osallistui suuri määrä asiantuntijoita liikenne- ja viestintäministeriöstä ja sen hallinnonalan virastoista sekä sidosryhmistä.
-Selvityksen lähtökohta oli, että liikkumisen kustannukset eivät nouse. Pääministeri Sipilän kanssa on sovittu, että autoverosta ei luovuta, ja sen vuoksi liikenneverkkoyhtiö ei voisi saada toimintaansa varten riittäviä asiakasmaksutuloja. Liiketaloudellisia edellytyksiä liikenneverkon kehittämiseksi ei siten ole olemassa, joten keskeytämme selvityksen, toteaa Berner.
-Haluan kiittää kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita perusteellisen selvityksen tekemisestä ja uusien rohkeiden ajatusten esille tuomisesta. Kiitän myös kansalaisia ja sidosryhmiä saamastamme arvokkaasta palautteesta. Työmme ei mennyt hukkaan, vaan palvelee varmasti tavalla tai toisella liikenteen uudistustyössä, jota meidän on määrätietoisesti jatkettava. Tarvitsemme jatkossakin rohkeutta tehdä uusia, ennakkoluulottomia avauksia liikenteen kehittämiseksi tulevaisuuden tarpeisiin, Berner sanoo.
Liikenne- ja viestintäministeriö keskeyttää liikenneverkkoselvityksen lausuntokierroksen ja Ota kantaa -keskustelun tänään. Kiitämme lausunnon jo antaneita ja keskusteluun osallistuneita.
Lähde: Valtioneuvosto
1,196 total views, 2 views today
Saksassa 1930-luvulla rakennettiin hienot moottoritiet KESKUSPANKKIRAHOITUKSELLA ja keskuspankkirahoitus mahdollisti myös n. 7 miljoonan hengen työttömyyden pudottamisen olemattomiin. Miksi Suomi ei voisi käyttää samaa mahdollisuutta? Koska maanpetturit huijasivat suomalaiset Euroopan Unioniin ja EUROON (eli Rotschildin kasaarimafian velkahuijaus-rahajärjestelmään), ks. Jorma Jaakkolan artikkelia ”Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä ”A-nelosella”, joka löytyy Jorma Jaakkolan kotisivulta.
Seurauksena on mm. että Suomen valtionvelka on paisutettu 1990-vuoden n. 10 miljardista nykyiseen n. 106 euroon, joka on lähes kaikki KOROLLISTA ULKOMAANVELKAA.
Asiaan liittyy Brysseliä nuoleskelevien vallanpitäjiemme tavantakaa hokema vale ”kestävyysvajeesta”:
ks. ’Ebolakani’-blogistin artikkeli ””Kestävyysvajeena” kerrotun valheen ainoa tarkoitus”.
(Tämän sivuston automaattinen sensuuri suodattaa pois suoria linkkejä sisältävät kommentit ja TIETTYJEN ”vääriä” mielipiteitä sisältävien sivustojen nimen pelkkä mainintakin aiheuttaa hylkäämisen – onko kysymyksessä vain KONTROLLOITU OPPOSITIO!)
Vaikka Bernerin&Sipilän liikenneverkko-kuppausyritys ei onnistunutkaan, niin kannattaa lukea blogisti ’tyhmyrin’ 21.1.2017 kirjoittama artikkeli ”Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen”, koska Sotessa ollaan tekemässä vastaavaa.
Artikkeli alkaa ”Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vanha Neukkula-vainaan omaisuus yksityistettiin ja tuolloin syntyivät muun muassa Venäjän ja Ukrainan oligarkit, jotka varastivat kaiken mahdollisen ja paljon myös sellaista, jonka varastaminen oli periaatteessa mahdotonta. Huomattava osa tuosta varastamisesta naamioitiin tehostamiseksi, markkinatalouden edistämiseksi ja paremman toimivuuden takaamiseksi. Kyse oli kuitenkin aivan puhtaasta Neuvostoliitto-vainaan jäämistön ryöstöstä.
Jossain mielessä Neuvostoliiton jäämistön ryöstö oli ymmärrettävä ja johdonmukainen toimenpide, mutta olen suuresti hämmästyneenä seurannut kahta omassa maassamme, Suomessa, meneillä olevaa veronmaksajien omaisuuden anastamishanketta. Nuo kaksi hanketta ovat näillä näkymin loistavan kermankuorinnan tulavaisuudessa mahdollistava sote-uudistus ja ministeri Bernerin hanke valtion kiinteän, luonnollisen monopolin muodostavan liikenneverkko-omaisuuden yksityistämiseksi. Luonnollisten monopolien yksityistämisestä väkisin seuraa myös eräänlainen veronkanto-oikeuden yksityistäminen.
Tietenkään tällä hetkellä kukaan ei myönnä, että liikenneverkkoyhtiön luomisen pohjimmainen tavoite on valtion omaisuuden yksityistäminen ja liikkumiseen liittyvien maksujen perinnän muuttaminen yksityisiksi voitoiksi. Kyseessä on täsmälleen sama kehityskulku kuin sähköjakeluverkkojen siirtämisessä julkisesta omistuksesta ensiksi julkisesti omistettuun osakeyhtiöön ja sen jälkeen vähitellen ulkomaisten sijoitusyhtiöiden rahantekokoneiksi. Esimerkkinä Caruna.
Minun on myönnettävä, että ihailen suuresti pääministeri Sipilän ja ministeri Bernerin kanttia asian esittämisessä. Valtavan julkisen omaisuuserän valvonta ja hoito siirrettäisiin poliittisen valvonnan ulottumattomiin myöhemmin tapahtuvaa yksityistämistä varten. Tuota suorastaan henkeäsalpaavan röyhkeää temppua perustellaan vielä väitteillä, jotka ovat ilmiselviä valheita…”
Artikkelin loppuosakin kannattaa lukea.
Kannattaa laittaa hakukoneeseen ”Euroopan unioni, pankkieliitin mätä ja korruptoitunut sydän”.
Sillä tavalla löytyy artikkeli, joka alkaa seuraavasti:
”Monia puolueita kutsutaan ”EU-kriittisiksi”, mutta yleensä esimerkiksi oikeistopopulistien ”EU-vastaisuus” jämähtää typerien iskulauseiden tasolle. Esimerkiksi perussuomalaiset on jopa luopunut EU-erovaatimuksistaan. EU-vastaisen liikkeen on kuitenkin aika radikalisoitua, sillä unionista tulee päivä päivältä vaarallisempi kuolemanloukko.
Eräs viime vuosien positiivisimmista kirjauutuuksista on Jaana Kiven teos Bryssel myyty (2016). Kirja paljastaa koruttomasti Euroopan unionia hallitsevan finanssieliitin verkoston, joka myrkyttää kansanvallan jäänteitä lakialoite ja lahjus kerrallaan.
Vähintään 99,99 prosenttia pohjoismaalaisista toimittajista on nykyään juutalaisen Dagens Nyheter –pomon Peter Wolodarskin sanoin pelkkiä ”agendajournalisteja”, prostituoituja, jotka suojelevat omaa urakehitystään kirjoittamalla poliittista eliittiä ja pankkiireja mielistelevää propagandaa. Kivi on kuitenkin uinut poikkeuksellisesti vastavirtaan ja saanut siksi myös vaikutusvaltaisia vihollisia. TTIP-neuvotteluiden korruption paljastaneiden artikkeleiden vuoksi toimittajan nimi on joutunut muun muassa korruptiokeisari Alexander Stubbin, Suomen ulkoministeriön ja valemedia Yleisradion mustille listoille.
Kuten olemme aiemmin uutisoineet, Kiven mukaan Goldman Sachsin ja Citigroupin kaltaiset rahoitusjättiläiset muodostavat reilusti yli puolet kaikista EU-komission toimintaa manipuloivista lobbaajista.
Tietokirjailija on myös todennut, ettei EU ole juhlapuheista huolimatta demokraattinen järjestelmä, sillä kansalla ole sananvaltaa siihen, keitä unionin korkeimmat päättäjät ovat. ”Demokraattisen” ja ”liberaalin” julkisivun takana jyllää kylmäkiskoinen koronkiskojakoneisto, jonka ainut tavoite on tehdä korruptiosta alati laajempaa, vaarallisempaa ja kokonaisvaltaisempaa.
EU:n mätä sydän on yksityisten pankkien ja yksityisten lakifirmojen symbioosi. Raha ja laki ovat perustavimmat poliittisen manipulaation työkalut.
Lainsäätäjät lahjotaan rahalla, ja uusilla laeilla pankkiireista ja rahoitusyhtiöistä tehdään entistä rikkaampia sekä vaikutusvaltaisempia. Lait eivät perustu äänestäjien oikeustajuun, vaan usein lakiesitykset päätyvät parlamentille suoraan yksityisten juristiyhtiöiden suunnittelupöydiltä. Parlamentti toimii pelkkänä kumileimasimena.
Lakimiehet lobbaavat ajaakseen paitsi oman toimialansa myös rahoittajiensa – eli pankkien – etua. Laki ja raha muodostavat noidankehän, jonka keskelle eurooppalaiset kansakunnat on kahlittu.
Mutta kuinka päädyimme tänne? EU on vuosikymmeniä kestänyt rikollishanke, jonka pitkiä juuria olemme käsitelleet muissa artikkeleissa jo aiemmin (1, 2). Kiven kirja tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen viime vuosikymmeniin ja modernin lobbauskulttuurin eli korruption taustoihin…”
Koska tällä SENSUROIDULLA (valeoppositio?) sivustolla ei voi mainita edes sen sivuston nimeä, jolta em. artikkeli löytyy niin siitä kiinnostuneen täytyy käyttää hakukonetta artikkelin löytyämiseksi pelkän yllämainitun otsikon perusteella.