Vihapuheparadoksi
Viime päivinä on ollut useita kiihottaminen kansanryhmää vastaan tuomioita julkisuudessa. Some on täynnä samaa ja paljon pahempaakin tekstiä, eikä nettipoliisilla riitä voimavarat puuttua kaikkiin tapauksiin. Hyvin pitkälti reagoimme vain niihin, joista saamme ilmoituksen, jos niihinkään.
Mitä tällä rangaistavalla vihapuheella sitten saadaan aikaan? Vähentyvätkö esimerkiksi turvapaikanhakijoiden tekemät seksuaalirikokset, tai pistetäänkö rajat kiinni?
Mitä enemmän netissä huudetaan ja yleistetään asioita esimerkiksi muslimien ja turvapaikanhakijoiden osalta, sitä enemmän osa kansalaisista huutaa peliä poikki. Tämän seurauksena varsinaiset ongelmat peittyvät kiistelyn alle.
(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Epäkohtia siis on ja niitä pitää pystyä nostamaan avoimesti esille. Oli sitten kyse turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, laittomasti maassa oleskelusta tai turvapaikanhakijatulvan mukana maahan ajautuneista terroristeista. Näistä asioista pitäisi kuitenkin osata esittää kritiikkiä asiallisesti ja faktapohjalta. Se ei vaan tunnu yksinkertaisisesti onnistuvan nykypäivänä somessa.
Rangaistava vihapuhekirjoittelu on yhtä hyödyllistä kuin se, että anarkisti hakkaa poliisihevosta kepillä itsenäisyyspäivänä. Logiikkakin tuntuu olevan näissä melko sama: saan syyllistyä rikokseen, koska tarkoitus pyhittää keinot. Lopulta molemmat kääntyvät vain itseään vastaan.
Rangaistava vihapuhe onkin paradoksi, joka yhtäältä pakottaa poliisia siirtämään pois resurssia osan peräänkuuluttamista ”oikeista töistä”, mutta samalla rangaistava vihapuhe myös edistää omalta osaltaan vähemmistöjen segregaatiota ja ongelmia, joka taas aiheuttaa lisää vihapuheita.
Lähde: Marko Fobba Forss Facebook
4,995 total views, 2 views today





