Opettajien hakeutuminen pois ammatistaan ja joiden koulujen hyvin huono maine. Asiasta on keskusteltu jonkinverran myös julkisuudessa, mutta ilmeisesti tilanteen vakavuutta ei ole tajuttu. Suomen koulujen oppimissaavutukset on useasti todettu maailman huippuluokkaan kuuluviksi, minkä virallinen Suomi on uskaltunut vain hiukan häpeillen mainita. Suomen silloisen opetusministerin kommentit Suomen menestykseen PISA-vertailussa ovatkin koko maailmaa naurattanut netti-hitti.
Suomen ponnahdus IT-osaamisen huipulle oli paljolti rakennettu koulujemme hyvällä työilmapiirillä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Raimo Sailaksen leikkuripolitiikka on päässyt tekemään tuhojaan vasta 1991 jälkeen, mutta alamäki on jatkunut tasaisesti.
Luokkakokojen suurentaminen on yksikertaisesti asia jota ei pidä tapahtua työelämän vaatimusten kasvaessa: Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja suunta on yhä sama. Kapea-alainen osaaminen ei yksinkertaisesti 2000-luvulla riitä useimmille, -no ehkä jonkin alan huipuille, mutta tavisduunari joutuu elämänsä aikana oppimaan uuden ammatin useaan kertaan. Valmiutta tähän edistää hyvä yleissivistys, mutta suunta on näemmä se ettei koulu sitä jatkossa anna?
Opetuksen rappeutuminen on kansallista itsemurhaa, ja koululaitoksesta säästäminen on vihoviimeistä typeryyttä, mutta tämäkään ei näytä riittävän: Opettajilta on viety välineet luokkien kurissapitoon. Somekouhuttu opettajan raivokohtaus on vain ilmaus yleisestä trendistä, joka on poliittisilla ratkaisulla pohjustettu. Opettaja kirjoittaa Hesarin mielipiteessä:
Lähes kymmenen vuoden aikana olen kohdannut monenlaisia oppilaiden aiheuttamia tilanteita, joita minun ei mielestäni tarvitsisi sietää. Minua on kutsuttu vitun huoraksi ja saatanan kitisijäksi. Olen ollut toki myös maailman paskin, ärsyttävin ja rumin.
Olen pelännyt raivoavaa lasta, jolle biologinen säikähtämisreaktioni on ollut syy nauraa ja jatkaa uhkaavaa käytöstä yhä hanakammin. Olen piilottanut puukkoja teknisen työn tunnilla raivokohtauksen vallassa olevan lapsen ulottumattomiin. Olen saanut seksuaalisviritteisiä kommentteja etumuksestani ja takamuksestani.
Minulle on huudettu koulun pihamaan poikki, miten minua haluttaisiin panna. Olen löytänyt valokuvia takapuolestani koulun tableteilta.
Autoni rengas on tyhjennetty ja autoani on heitelty lumipalloilla. Minua kohti on lentänyt jalkapalloja ja käsitöitä. Minut on uhattu tappaa ja kotini on haluttu tulla virtsaamaan sotkuiseksi.
Olen aina pyrkinyt ymmärtämään lasta ja nuorta, jolla on varmasti kovin paha mieli ja olo, kun käyttäytyminen on mennyt yli ymmärryskykyni rajan. Olen yrittänyt selvittää tilanteet niiden rauhoituttua. Olen joka päivä antanut jokaiselle lapselle uuden mahdollisuuden.
Asiasta kirjoitti HS 14.10.2016.
Helsinkiläisen Alppilan koulun, joka oli opetusviraston erityisen huolenpidon kohteena, kurinpitotilanne johti taannoin kummalliseen välikohtaukseen, jossa vastuullisesti työtään ja velvollisuuksiaan hoitava opettaja joutui kohtaamaan asiattoman kritiikin, ja jopa vihamielisen mediahypetyksen ilman työnantajan tukea. Tapahtunut oli skandaali, mutta sen syihin ei julkisuudessa pureuduttu.
Koulujen työrauha voidaan palauttaa ilman resurssien lisäämistä antamalla opettajille entiset valtuudet kurinpitoon, ja tukemalla opettajakuntaa tässä tehtävässään. Tällä hetkellä on suunta päinvastainen. 
