Valtiollinen propaganda-tuutti YLE julkaisi eilen sivuillaan kirjoituksen, jota kutsuttiin vitsailevasti analyysiksi ja jonka otsikkoon oli sisällytetty kansaa syyllistävä "Kansa sai mitä halusi" ja otsikon alle hieman voivottelevankin oloinen "Terroristinen teko on omiaan maalaamaan tekijän yksiselitteisesti pahaksi.". Eikö syytä sitten olisi?
Terrorismi voi oikeuden ja Yleisradion mielestä tarkoittaa aivan mitä tahansa, kansalle se on suomalaisia ja suomalaisuutta vastaan tehty isku, kohdistui se sitten lihaan tai elottomaan. Laajemmin ajateltuna, terrorismi on melkoisen monimuotoista ja sitä harjoitetaan alituiseen monelta eri taholta, kenties yllättävimmin myöskin hallituksemme toimesta. Poliittinen terrorismi, joka ei tietenkään ole legitiimi oikeustieteellinen termi, ei ole yksittäisiä iskuja, vaan systemaattista ja pitkäkestoista toimintaa, joka lopulta osuu samaan maaliin kuin Bouananen tekemä terrori-isku: Suomen ja suomalaisuuden vahingoittamiseen ja kenties lopulta hävittämiseen.
Eikö syytä sitten olisi leimata edes ne terroristisissa tarkoituksista tehdyistä rikoksista tuomitut "yksiselitteisesti pahaksi"? Sitähän he eittämättä ovat. Olivat ne humanisti-lasit kuinka paksut ja järjen valoa läpäisemättömät tahansa, on äärimmäisen vaikea löytää hyvää ihmisolennosta, joka takaapäin iskee veitsellä lastenrattaita työntävää äitiä.
Saiko kansa sitten mitä halusi? Minun "analyysini" (niitä kun voi kirjoitella kuka tahansa) mukaan YLE loukkaa syvästi kansaa edes vihjatessaan, että kansa millään tasolla halusi mitään osaa Turun terrori-iskusta. Jos leikimme hetken YLE:n leikkiä ja oletamme, että analyysin tekijä tarkoitti kansan halunneen oikeuden kutsua tekoa terrori-iskuksi, muuttuu katsantokanta, mutta ei "analyysini" sisältämä paheksunta. Kansalla nimittäin on lähtökohtainenkin oikeus kutsua terrorismia terrorismiksi, siihen ei tarvita oikeuslaitoksen tai Yleisradion hyväksyntää. Kuten aiemmin tässä kirjoituksessa osoitin, kansalla ja kansalaisella on oikeus määritellä itse, minkä se kokee terrorismiksi ja kutsua sitä sen oikealla nimellä. Se on sananvapautta, se on todellisuutta ja se on osa oikeuttamme leimata kansalle vaaralliset ainekset millä tittelillä tahdomme.
Tokihan meillä on nykyisin lakeja jotka kieltävät jonkun kutsumisen terroristiksi "vain" koska tämä kannattaa terroristisia ajatuksia. Kuitenkin meillä on oikeuslaitoksen suoma laillinen oikeus rinnastaa tiettyjen poliittisten aatteiden kannattajat kansanmurhaajiksi ja apropoo... Pahoiksi. Toisin sanoen, meillä on jo käytäntö missä yksittäiset kansalaisetkin voidaan leimata yksiselitteisesti pahoiksi, mutta tämä ei päde kuin tiettyyn porukkaan. Se siitä tasa-arvoisuudesta lain edessä...
Yleisradion artikkelissa spekuloitiin myöskin Bouananelle läiskästyn näennäisen elinkautisen pituutta, niinkuin sillä olisi merkitystä. Kansa pitää lähestulkoon mitä tahansa tuomiota liian lievänä, etenkin oikeusjärjestelmämme raameissa annettua. En voinut olla huomaamatta tuomion pituudella spekuloinnin tarkoituksenhakuisuutta... Sillä, siis minun "analyysini" mukaan, pyrittiin saamaan kansalaiset symppaamaan terroristia. Symppaamaan pahuutta! Se onkin aikamme trendi. Olemme saaneet jo parin vuosikymmenen ajan saaneet todistaa eri mittasuhteen ongelmia, joita esimerkiksi poliitikkojemme ajamat ideologiat päällemme ovat kulttuurillisten, turvallisuuspoliittisten, taloudellisten ja ekologisten vitsausten muodossa laskeneet. Silti, silti jokaisissa vaaleissa nuo samat ideologiat äänestetään valtaan. Koska kansa on suurilta osin manipuloitu symppaamaan pahuutta. Kansasta on muokattu itsetuhoinen ja kristillisesti toisen posken kääntävä säkki, joka kääntää sitä poskea kunnes pää lopulta irtoaa...
Ylen artikkelin mukaan kansalaiset rakastavat yksinkertaistavia määritelmiä. Seuraavassa suora lainaus:
- Terroristinen teko on omiaan maalaamaan tekijän yksiselitteisesti pahaksi. Samalla teon taustat ja syiden ymmärtäminen sumentuvat.
Teon taustat ja syiden ymmärtäminen sumentuvat? Mitä, mitä, mitä helvettiä Yleisradio tällä hakee? Tulisiko meidän todella paijata terroristin päätä ja etsiä joku freudilainen syy Bouananen lapsuudesta siihen, että tämä tappoi kaksi ja yritti tappaa kahdeksan lisää- Jumalan nimessä? En usein käytä sanaa "vihaan", mutta Yleisradiota voin sanoa vihaavani. Sana on vahva ja viha ilmentää todellisuudessa niitä vähäisiä primitiivisiä osia, joita nykyisessä länsimaalaisessa vielä on jäljellä. Vihaa on pyritty kitkemään yhteiskunnista sen haitallisten vaikutuksien, kuten väkivallan, eripuran ja no, kyllä me tiedämme mihin viha pahimmillaan johtaa, mutta tilanne on toinen kun puhumme terrorismista...
Rikoslaista löytyy useita kohtia, jotka ovat lähestulkoon ainoastaan vihan tuotoksien karsimiseen tarkoitetut. Kuitenkin nyt meidän on paijattava terrorismia, ymmärrettävä sitä ja tutkia taustoja. Miksi? Mitä me sillä saavuttaisimme? Kenties paremman jälkihoidon itse terroristeille sekä näide uhreille, jotka valitettavasti suurella todennäköisyydellä makaavat maan alla, kuusi jalkaa multaa nenän päällä.
Minä en ymmärrä, enkä tahdo ymmärtää. Minä en tiedä enkä tahdo selvitellä muiden tänne tuomia ongelmia enkä alistaa yhteiskuntaamme pyörimään terrorismin ympärillä. Kansalla on oikeus kutsua terroristia terroristiksi, jos se terrorismia tai sen uhkaa kokee. Yleisradio ja oikeuslaitos voivat kutsua terrorismia erilaisilla pörröisillä nimityksillään, mutta kansalle se on terrorismia, vihaa ja yksiselitteistä pahuutta jo alun alkaen.
Tämä kirjoitus on tarkoituksellisen poleeminen ja kärjistävä.
