Lehdistä on tänään (29.10.) esitelty venäläisen kirjailijan Bair Irinchejevin näkemyksiä, joiden mukaan Suomen armeija ei pysäyttänyt venäläisiä kesän 1944 verisissä taisteluissa, vaan kyse on "myytistä".
Katsotaanpa näitä myytinmetsästyksiä:
Säännöllisesti väitetään, että "puna-armeijan tavoite kesäkuun suurhyökkäyksen toisessa vaiheessa ei ollut Suomen armeijan murskaaminen ja Suomen valloitus, vaan Suomen irroittaminen sodasta. Ja että tämä tavoite saavutettiin."
Tarkastelu: Ei saavutettu, Suomi irtautui sodasta Neuvostoliittoa vastaan vasta syyskuun 4:nä, suurhyökkäys oli lyöty jo heinäkuun alussa -44.
Mainos:
Nyt, Irinchejevin avulla, tätä viestiä toistetaan. Irinchejev ei itseasiassa on paljon lievemmällä linjalla kuin tulkitsijansa: "En väitä, ettei Suomi saanut sotilaallisesti torjuntavoittoa, vaan sitä, ettei Neuvostoliitolla ollut aikomusta vallata koko Suomea." Bair Irinchejev Hesarissa 29.10.
Ilkka Seppinen jatkaa siitä mihin Irinchejev lopettaa, mutta emme tuhlaa aikaamme höpinöihin.
Avain Stalinin ja NL:n pääesikunnan stavkan logiikkaan löytyy Suomelle esitettyjä rauhanehtoja tutkimalla:
Juuri ennen kesäkuun -44 suurhyökkäyksiä Kreml oli vastannut suomalaisten kysymyksiin rauhanehdoista: Ehdoton antautuminen.
Rintaman pysähdyttyä VKT-linjalle, ja kahden kaartindivisioonan tuhouduttua Talin ja Ihantalan suurtaistelussa, vaatimukset Suomelle alkoivat lientymään, eikä antautumisvaatimusta enää esitetty.
Rauhanehtojen määrittelyn muuttuminen kertoo myös tavoitteiden muuttumisesta. Törmättyään rintamalla suomalaisten kovaan vastarintaan, Stalin luopui Suomen sotilaallisesta valloituksesta. Asiat piti hoitaa toisin keinoin.
Myyttinä voidaan pitää myös usein toistettua käsitystä, että puna-armeija onnistui irroittamaan Suomen sodasta, koska aselepo tehtiin vasta syyskuussa. Hyökkäykset Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella oli torjuttu jo ennen sitä, eikä Suomen rintamalle olisi riittänyt joukkojakaan uuteen yritykseen.
Neuvostoliiton rauhanehdot Suomelle eri ajankohtina ovat dokumentoituja asioita, eivät spekulaatiota. Rauhanehtojen muuttuminen, joka on eksaktisti todettavissa, kertoo myös sotilaallisten tavoitteiden muuttumisesta. Kun ehdottoman antautumisen vaatimus oli olemassa, ja Suomen valloittamiseen riittävä määrä divisioonia oli tuotu Kannakselle, on loogistä nähdä tavoitteen olleen koko maan haltuuntotto.
Vai näin se ryssä väittää! Isoisäni sattuu olemaan elossa, taisteli JR25 ns.piikkirykmentissä. Loppuhelvetti oli Tali-Ihantala. Veteraanien dokumentteja voi lukea kirjasta Pertti Kilkki: Muistakaa, heille kallis on maa, Piikkirykmentti Karjalan kannaksella 1944.
Nyt kaikki lukemaan oman maamme historiaa ja vielä kyselkää niiltä,jotka vielä ovat keskuudessamme. Kunnia sotiemme veteraaneille, unohtamatta lottia, evakoita, kotirintamaa ja sotalapsia. Vääryydet tullaan vielä joskus korjaamaan, se on meidän uusien sukupolvien veri ja velvollisuus.
Nähty jo
9 years ago
Venäläisten ”historoitsijoiden” kommentit kuvastanevat ties mitä, mutta reaalitilanteesta puhuttaessa mikään maa ei uhraa niin suuria joukkoja kuten NL teki muka ”hämäystarkotuksissa”, hyökätessään kesällä 1944, Tali-Ihantalassa ja perässä Sinimäillä Eestissä. Kuluttavia taisteluja jotka olivat paljon kovempia kuin niin kovasti mainostettu Normandia.
Mikä mahtaa olla syynä Venäjän vimmattuun haluun väärentää historiaa ja uhkailla kaikkia? Hankala on pyrkiä olemaan ystävä ja puolustella agressiivista ”koululukiusaajaa” nykyään
Historiaa
9 years ago
Suomalaistenkin pitää ottaa huomioon se että ilman Saksan ruoka-, ase- ja sotilasapua me olisimme olleet mennyttä. Suomalaisetolisivat yksinkertaisesti kuolleet nälkään.
Jokaisen suomalaisen tulee olla joka päivä kiitollinen sekä rintamallataistelleille. Mutta myös Saksalle ja saksalaisille jotka taistelivat puolestamme ja hoitivat materiaalihuollon maahamme. Tätä asiaa peitellään koko ajan ja kouluissammekin opetetaan häpeälisesti että ”ensin olisi tuhottu juutalaiset ja sitten suomalaiset”.
Keskustelin tästä pitkät pätkät entisen historianopettajani kanssa ja hän kertoi että vuodesta -72 tuli opetushallitukselta joka vuosi määräykset mitä saa opettaa ja miten asia pitää kertoa. Olemme eläneet valeessa ja Orwelilaisessa yhteiskunnassa siis ainakin vuodesta -72. Onneksi nykyisin heränneitä on koko ajan enemmän.
Rimpuilija
9 years ago
U.A. Käkönen kertoo kirjassaan Miehityksen varalta sen, mikä ilmenee myös muutamista kirjoista Paasosen lausumana. Nämä tiedustelumiehet katsoivat hyökkäyksen alettua, että NL:n joukot eivät olisi tarpeeksi vahvat koko Somen miehitykseen. Selvästi pyrittiin siis Viipuriin ja Lappeenrantaan, tai vain rintaman siirtoon Kannaksella. NL ei siis ollut varannut joukkoja riittävästi etenemään koko Suomeen suurhyökkäyksellään. Hän toteaa myös parhaita joukkoja siirretyn poispäin heti Viipurin tultua miehitetyksi.
Omituista on nimenomaan se, että suomalaiset mukamas yllätettiin. Koko juttu vaikuttaa petokselta maamme tai armeijan johdon taholta Suomen kansaa kohtaan. Koko taistelu kesällä 1944 on saattanut olla eräänlainen lavastus, jolla Suomi irrotettiin sodasta. Yksi divisioona ja valtavasti kalustoa uhrattiin tahallaan, jotta Itä-Karjala jouduttiin tyhjentämään. Kannas oli jätetty linnoittamatta. N-liitto oli asettanut julkisesti tavoitteeksi Viipurin, joten se laskettiin sinne nopeasti. Kaupunkia ei tahdottu hävittää, joten sitä ei puolustettu kuin näennäisesti. Puolustus oli heikko eikä sille annettu ammuksia. Vasta Viipurin menetyksen jälkeen alettiin taistella tosissaan. Laatikainen ryssi Panssaridivisioonan johtaman vastahyökkäyksenkin hajottamalla panssarit.
Talissa suomalaiset yrittvät saartaa eteneviä joukkoja. Miten koko Suomen nielemistä yrittäviä joukkoja olisi yritettykään saartaa? Mutta tämä kuului venäläisten taktiikkaan. Kyse oli kulutussodasta. Saartamista yrittävät törmäsivät tykki- ja rakettituleen ja lentokoneiden hyökkäyksiin ja tuhoutuivat.
Myös Aunuksessa NL hyökkäsi melko pienin joukoin ja eteni vain vähän.
Suomen kenraalit tiesivät hyökkäyksen tulevan Kannaksella eivätkä varautuneet siihen siltikään. He olivat vihollisen kanssa jossain juonessa jo. Olivat olleet koko sodan ajan. Vihollisen puolella. Mannerheim ja monta kenraalia olisi kuulunut laittaa syytteeseen maanpetoksesta ja ihmiskunnanpetoksesta. Karjala luovutettiin tahallaan ja kaikki tähtäsi sodasta erottautumiseen. Kaikki tiedustelutiedot vuodettiin Länteen.
Mutta Suomi soti erillissotaa. Se ons elviö.
Rimpuilija
9 years ago
Kannattaa todellakin lukea Kyösti Rainilan osuus Rainilan ja Mannisen kirjasta, joka käsittelee Viipurin menettämistä. Kuin kaikesta olisi sovittu ja kaupunki lahjoitettu Puna-armeijalle.
Iahntalan ihme
9 years ago
Mikäs olikaan Saksan ja saksalaisten osuus tässä ”ihmeessä”? Miksei todenmukaisesti kerrota mikä osuus Suomen puolustuksessa oli saksalaisille. Sillä ilman saksalaisia ja heidän lentokoneitaan Suomi olisi kävelty yli. Oli yksinomaan Saksalaisten ansiota että ylipäätään olemme itsenäinen kansa.
Lukekaa ”Suomi myrskyn silmässä” niin saatte paljon enemmän tietoa kuin koko kouluhistoriastamme.
juha.
9 years ago
Kouluissa taistolainen opetushallitus suolsi propakandaansa kuten tänäpäivänäkin oppilaita aivopestään monikulttuurisuuteen ja samalla halvennetaan sekä tehdään normaalista isänmaallisuudesta ”natsismia” ja ”äärioikeistolaista” terroristi -toimintaa, jo sillä että nostaa suomalaisen vähäeleisesti Suomen Lipun salkoon nyt esim. Juhannuksena.
Luin koulussa kommunistista paskaa historian oppikirjasta WWII Suomen sotimista sodista. Omat vanhempani olivat molemmat sotaveteraaneja, joten tiesin asioiden oikean laidan jo pikku nassikkana. Lisäksi historianopettaja oli kommunisti, joka esitteli ylpeänä kuin Raamattua Maon pientä punaista kirjaa ja luki otteita siitä meille. Me suomalaiskansalliset valkoiset oppilaat oksennimme tuon kaiken ulos ja osa vittuili tuolle opettajalle päivästä toiseen hänen maailmankatsomuksestaan.
Stalin oli menossa heittämällä Helsinkiin asti ja piste. Se, että Neuvostoliitto uhraa kalustoaan, lentoasettaan, sotilaitaan 10-kertaisella ylivoimalla, johonkin kirurgiseen irrottamiseen Suomen pois sodasta on pelkkää jälkityhmyyttä ja suomalaisen sotilaan kärsimysten ja sankaruuden rienaamista, jota taistolaiset kommunistit harjoittivat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun pilkkaamalla sotilaita natseiksi ja sotarikollisiksi ja Lottia huoriksi, joita upseerit kuksivat kaiken aikaa.
Kaikkinainen paskan puhuminen historian kunniakkaimmasta ajasta on lähes Jumalan pilkkaa, sillä nuo sodan kauhuissa viettäneet sukupolvet antoivat kaikkensa. ”Onnekkaimmat” parhaan nuoruutensa ja toiset ainoan henkensä siksi, että tulevat polvet saisivat elää vapaassa demokraattisessa maassa, jossa vallitsee mielipiteen- ja sananvapaus.
Nyt tuo kaikki ollaan heittämässä kusipäisten rahanahneiden käsinukkejemme mädättyneiden miellenliikkeiden voimin EU:lle ja siitä muodostettavalle uudelle hirmuhallinnolle eli Euroopan Liittovaltiolle, jossa osamme on olla pieni tuhoutuva kansakunta ja luonnonpuisto Keski-Euroopan elitistisille päättäjille tai vielä pahempaa Suomen maankamara tulvii vääräuskoisten verta ISIS:ksen ja Kalifaatin lipun liehuessa kivikasan nimeltä Helsinki lipputangossa.
Nämä ovat tulevaisuuden näkymät Herran vuonna 2017, ehkä taas ”viimeisenä kesänä” tunnettuna ajanjaksona.
Majava nakursi Kokemäellä puun, joka kaatui tien poikki tukkien toisen ajokaistan. Palokunta joutui siivoamaan jäljet yöllisen puunkaatajan jäljiltä, jota ei näkynyt missään.
Tapaus sattui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Sääksjärventiellä Kokemäellä. Majavan kerrotaan halunneen rakentaa padon. Kokemäen palokunta joutui vastaamaan hälytykseen ja siirtämään puun pois tieltä.
— Puu oli siististi jyrsitty poikki, joten syy-yhteys siihen, miksi se makasi tien poikki, oli selvä, päivystävä palomestari Tuomas Kiskola kertoo Ylelle.
Sääksjärven ympärillä olevat laajat koskemattomat erämaa-alueet soveltuvat hyvin majaville. Silti Satakunnan palomiehet vastaavat harvoin majaviin liittyviin hälytyksiin. Useimmat puut kaatuvat lahon, iän tai myrskyjen vuoksi.
Mainos:
Palomiehet eivät koskaan nähneet majavaa.
— Minulla on ollut vain yksi aiempi hälytys majavan takia, joten onhan tämä varmasti epätavallista, Kiskola sanoo.
Koulu Kauniaisissa käyttää VR-lasien kautta katsottavia videoita binokulaarisen näön harjoittamiseen perinteisten lukuharjoitusten sijaan. Kuvituskuva, ei koulun kokeilusta.
Lukuharjoitusten sijaan erään suomalaiskoulun oppilaat katsovat videoita, mukaan lukien YouTube-sisältöjä, VR-lasien läpi. Ideana on harjoittaa heidän silmiään lukemisen helpottamiseksi.
Helsingin kupeessa Kauniaisissa sijaitseva Hagelstamska skolan on korvannut perinteiset lukuharjoitukset laseilla, Yle raportoi. Kahdentoista viikon ajan oppilaat ovat katsoneet videoita 15 minuuttia päivässä erityisen sovelluksen kautta, joka on asennettu lasien sisään sijoitettuun matkapuhelimeen.
Videot, jotka sisältävät materiaalia YouTubesta ja Ylen ohjelmistosta, on kahdennettu siten, että kumpikin silmä näkee oman versionsa. Tavoitteena on harjoittaa binokulaarista näköä – eli sitä, miten silmät ja aivot toimivat yhdessä. Videot korvaavat lukuharjoituksen, eivät kirjoja.
Useat oppilaat kertovat tuntevansa olonsa vähemmän väsyneeksi lukiessaan.
Mainos:
Lukunopeutta mittaa lasit kehittänyt Imvi-yritys, eikä kokeilulla ole vertailuryhmää. Projektia seuraava Helsingin yliopiston kasvatustieteen yliopistonlehtori Jeanette Koskinen kirjoittaa Ylelle lähettämässään sähköpostissa, että jotkut oppilaat lukevat yhtä vähän ja yhtä vastahakoisesti kuin ennenkin, vaikka lukeminen tuntuisi vähemmän rasittavalta silmille.
"Tieteellisesti emme siis voi vielä tietää, parantaako VR-laseilla harjoittelu binokulaarista näköä tarpeeksi, jotta sillä olisi positiivinen vaikutus oppilaiden lukemiseen", hän kirjoittaa.
Suomalaisten on ehkä työskenneltävä 70-vuotiaaksi asti ja pienten lasten perheet voivat menettää kotihoidon tuen, jos poliitikot noudattavat valtiovarainministeriön virkamiesten esityksiä. Mitään ei ole vielä päätetty – ehdotukset ovat virkamiesten näkemys seuraavan hallituksen säästötalkoisiin.
Valtiovarainministeriö julkaisi 7. lokakuuta virkamiestensä virkamiespuheenvuoron ”Luottamus tulevaan”. Ministeriön virkamiehet ovat toimittaneet vastaavia asiakirjoja ennen hallitusneuvotteluja vuoden 1991 vaaleista lähtien. Päätökset tekevät vaaleilla valitut edustajat.
Taustalla on parlamentaarisen työryhmän helmikuussa asettama tavoite: julkista taloutta on vahvistettava 8–11 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä. Ministeriön mukaan mitään menoja tai veroja ei voida jättää tarkastelun ulkopuolelle, ja päätökset tulisi tehdä heti seuraavan vaalikauden alussa.
Finanssipolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja kirjoittaa, että sopeutus on ”valitettavasti niin laaja, että se vaikuttaa väistämättä monien suomalaisten arkeen”.
Mainos:
Eläkkeelle 70-vuotiaana ja kotihoidon tuen lakkauttaminen
Virkamiehet haluavat nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajan asteittain 70 vuoteen siten, että se nousisi kuudella kuukaudella kutakin peräkkäistä ikäluokkaa kohden. Tämän jälkeen eläkeikä sidottaisiin elinajanodotteeseen. Svenska Ylen mukaan muutoksen arvioidaan lisäävän työllisten määrää ajan mittaan 50 000–120 000 hengellä.
Kotihoidon tuki, jota maksetaan perheille, jotka hoitavat pieniä lapsiaan kotona päivähoidon sijaan, poistettaisiin tai sen kestoa lyhennettäisiin merkittävästi ehdotuksen mukaan. Ministeriö haluaa tällä tavoin nostaa ”pienten lasten vanhempien osallistumisastetta työmarkkinoilla”. Toimenpide voisi luoda 10 000 uutta työpaikkaa.
Myös opiskelijat saisivat osansa. Toista samantasoista tutkintoa suorittavilta suomalaisilta perittäisiin ehdotuksen mukaan vuotuiset lukukausimaksut.
Tekoälyä, vähemmän kuntia ja polttopuun verotus
Kuntien ja hyvinvointialueiden määrää on tarkoitus vähentää rajusti. Jos kuntarakennetta ei voida muuttaa, hyvinvointialueet tai valtio voisivat ottaa tehtäviä hoitaakseen. Valtion virastojen yhdistämisen odotetaan tuovan noin 100 miljoonan euron pysyvät säästöt vaalikauden 2031–2035 loppuun mennessä.
Julkisen sektorin on myös tarkoitus ottaa tekoäly laajasti käyttöön, erityisesti verotuksessa ja asiankäsittelyssä. Lainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa tämän mahdollistamiseksi.
Tehottomia yritystukia leikattaisiin, ja valtio myisi ehdotuksen mukaan 2–3 miljardin euron arvosta julkisesti noteerattuja osakkeita, joiden tuotot ohjattaisiin sen sijaan listaamattomiin kasvuyrityksiin. Samalla virkamiehet haluavat nostaa fossiilisten polttoaineiden veroja, poistaa turpeen energiaveron huojennukset ja ottaa käyttöön veron lämmöntuotannossa käytettävälle puulle ja polttopuulle.
Ministeriö julkaisee 26. lokakuuta tarkemmat katsaukset menoista, rakenteista ja veroista.
Yhdysvaltain arkistoista peräisin olevat asiakirjat osoittavat, että jo 1960-luvulla Yhdysvaltain armeija kylvi pilviä Laosin yllä lisätäkseen sateita ja sabotoidakseen Pohjois-Vietnamin huoltoreittejä. Testi pidettiin salassa jopa Laosin viranomaisilta, ja kokeita seurasivat vuosia kestäneet operaatiot — kyseessä on vähän tunnettu sodankäynnin muoto, joka on dokumentoitu julkisesti saatavilla olevissa Yhdysvaltain arkistoissa.
Operaatio Popeyen avulla Pentagon pyrki pitkittämään sadekauden aiheuttamia esteitä Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välillä liikkuville tarvikkeille. Tarkoituksena oli pehmentää teitä, aiheuttaa maanvyöryjä väylien varrella ja huuhdella joenylityspaikkoja pois. Pitämällä maaperän vettyneenä armeija pyrki haittaamaan kuljetuksia soluttautumisreiteillä vielä senkin jälkeen, kun sateet normaalisti lakkasivat. Välittömänä kohteena oli kuorma-autoliikenne, mutta operaation tarkoituksena oli häiritä huoltoa tekemällä kuljetusreiteistä käyttökelvottomia.
Suunnitelmaa kuvaillaan ulkoministeri Dean Ruskille osoitetussa muistiossa 13. tammikuuta 1967. Tuolloin puolustusministeriö pyysi lupaa siirtyä kokeiluista jatkuviin operaatioihin. Testi oli suoritettu lokakuussa 1966 Se Kong -joen laaksossa Bolovensin ylängön itäpuolella Etelä-Laosissa, maan viranomaisia kuulematta. Yhdysvaltain suurlähettiläs William Sullivan oli kuitenkin tiennyt testistä ja hyväksynyt sen. Muistion mukaan hanke pysyi tuntemattomana hyvin pienen Yhdysvaltain virkamiespiirin ulkopuolella.
Kirjoittajat itse korostivat, että päätös loisi ennakkotapauksen: sään muokkausta käytettäisiin operatiivisesti, ei vain kokeellisesti, ja sotilaallisiin tarkoituksiin taloudellisten tavoitteiden tai ihmisten hyvinvoinnin sijaan. Pohjois-Vietnamissa lisäsateet pahentaisivat pullonkauloja vesiväylillä, joilla siltoja ja lauttapaikkoja oli jo pommitettu. Laosissa Pentagon halusi pitää maaperän lähellä saturaatiopistettä kuivana kautena, joka kesti normaalisti marraskuusta huhti- tai toukokuuhun, ja estää kuljetukset matalien kahlaamoiden kautta.
Mainos:
Muistiossa raportoitiin yli 50 pilvenkylvökokeesta. Puolustusministeriön arvion mukaan 82 prosenttia käsitellyistä pilvistä tuotti sadetta pian kylvämisen jälkeen, ja sateen katsottiin vaikuttaneen merkittävästi teiden tekemiseen käyttökelvottomiksi. Asiakirjassa kuvailtiin myös sotilaallinen lisäetu: häiriintynyt tieliikenne voisi pakottaa kuorma-autot kerääntymään pullonkauloihin ja tekemään niistä alttiimpia ilmaiskuille. Testi oli kuitenkin suoritettu sadekauden aikana, eikä se antanut varmoja vastauksia siitä, kuinka hyvin samat olosuhteet voitaisiin toisintaa normaalisti kuivina kuukausina.
Sade ei aina pysynyt kohdealueella. Kerran käsitelty pilvi ajautui itään rajan yli Vietnamiin ja jatkoi sateen tuottamista. Eräs Yhdysvaltain erikoisjoukkojen leiri sai tällöin yhdeksän tuumaa sadetta, noin 23 senttimetriä, neljässä tunnissa. Kirjoittajat totesivat, ettei sateen määrää tai vaikutusalueen laajuutta voitu ennustaa tarkasti. Ainoa ehdoton hallintakeino oli keskeyttää kylvölennot.
Yli 2 600 pilvenkylvötehtävää
Kun Pentagon esitteli ohjelman senaatille vuonna 1974, se raportoi 56 kylvöä testin aikana ja suotuisan vasteen yli 85 prosentissa käsitellyistä pilvistä. Nämä luvut ovat peräisin myöhemmästä selvityksestä, kun taas tammikuun 1967 muistio raportoi yli 50 koetta ja 82 prosenttia sadetta tuottaneista pilvistä. Pentagonin mukaan operatiivinen vaihe alkoi 20. maaliskuuta 1967 ja päättyi viimeiseen lentoon 5. heinäkuuta 1972. Yhteensä lennettiin 2 602 tehtävää ja käytettiin 47 409 kylvöyksikköä. Vuotuiset kustannukset olivat noin 3,6 miljoonaa dollaria.
Lennot lähtivät Thaimaasta, ja niitä suoritettiin WC-130-säätiedustelukoneilla ja RF-4C-tiedustelukoneilla. Miehistöt etsivät nousevia ilmavirtauksia yksittäisten pilvien sisältä ja vapauttivat niihin kylvömateriaalia. Materiaali sai alijäähtyneet vesipisarat jäätymään, mikä vapautti lämpöä ja voimisti pilven kasvua. Kun pilvi myöhemmin romahti, syntyi saderuuro. Koneita ei käytetty yksinomaan pilvien kylvämiseen, vaan ne lensivät myös sää- ja valokuvatiedustelutehtäviä.
Pentagon totesi vuonna 1974, että pilvenkylvölennot suoritettiin WC-130-säätiedustelukoneilla. Kuvassa on myöhempi lentokonemalli, ei sota-aikainen tehtävä. Kuva: U.S. Air Force
Kylvöyksiköt kehitettiin Naval Weapons Centerissä Kalifornian China Lakessa. Pentagonin mukaan yksiköt ja tekniikat olivat samoja kuin julkisissa sateentekohankkeissa ja Stormfury-hurrikaanitutkimusohjelmassa. Menetelmä vaati sopivat pilvet ja tuuliolosuhteet; väärin sijoitettu tai liiallinen kylvö saattoi sen sijaan hajottaa pilvet. Vaikutus kesti normaalisti noin puoli tuntia ja enimmillään noin kuusi tuntia lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Puolustustiedustelupalvelu (DIA) arvioi sademäärän lisääntyneen jopa 30 prosenttia rajoitetuilla alueilla, mutta ohjelman kokonaisvaikutusta sademäärään ja huoltoon ei ole tarkasti määritetty.
Siviileille aiheutuvia riskejä pohdittiin suunnitteluvaiheesta alkaen. Muistiossa varoitettiin, että sade kuivana kautena voisi häiritä maanviljelyä sekä kasvi- ja eläinkuntaa, ja että intensiiviset, pitkäkestoiset operaatiot voisivat aiheuttaa vakavia paikallisia tulvia. Maanviljelijät, jotka normaalisti kulkivat kuivuneiden joenuomien tai matalien kahlaamoiden kautta, voisivat kohdata odottamattoman korkeaa vettä. Kirjoittajat näkivät suoran yhteyden sotilaallisen menestyksen ja ei-toivottujen seurausten riskin välillä: mitä lähemmäs operaatio pääsi tavoitettaan pitää huoltoreitit kulkukelvottomina, sitä suurempi oli heidän huolensa vaikutuksista kohdealueiden ulkopuolella.
Julkisesta tutkimuksesta tuli salainen ase
Pyrkimys vaikuttaa säähän oli ilmaistu myös julkisesti. Silloinen varapresidentti Lyndon B. Johnson puhui 27. toukokuuta 1962 Southwest Texas State Universityssä vallasta, jonka sään hallinta toisi tullessaan.
— Se, joka hallitsee säätä, hallitsee maailmaa, Johnson sanoi.
Lyndon Johnson control the weather, to control the world ! 1962
Stormfury-ohjelmalla, joka käytti Pentagonin mukaan samantyyppisiä kylvölaitteita ja -tekniikoita, oli eri tarkoitus kuin sota-ajan operaatiolla. Ohjelma toimi vuosina 1962–1983, ja sen tarkoituksena oli heikentää hurrikaaneja kylvämällä niihin hopeajodidia silmänseinämän ulkopuolelle, Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA kirjoittaa. Kokeita tehtiin neljässä hurrikaanissa kahdeksan päivän aikana. Neljänä päivänä tuulet heikkenivät 10–30 prosenttia, mutta tuloksia ei voitu erottaa luonnollisista muutoksista. Myöhempi tutkimus osoitti, että hurrikaanit sisälsivät liikaa luonnollista jäätä ja liian vähän alijäähtynyttä vettä, jotta menetelmä toimisi.
New York Times raportoi 3. heinäkuuta 1972, että Yhdysvallat käytti sateentekoa aseena. Kaksi päivää myöhemmin, Pentagonin selvityksen mukaan, lennettiin Operaatio Popeyen viimeinen tehtävä. Vuoden 1974 raportti senaatille antoi myöhemmin julkisen selvityksen siitä, miten sadetta oli käytetty huoltoreittien kimppuun hyökkäämiseen.
ENMOD-yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi 18. toukokuuta 1977, ja se tuli voimaan 5. lokakuuta 1978, kuusi vuotta New York Timesin artikkelin jälkeen. Se kieltää ympäristön muokkaamisen vihamielisessä tarkoituksessa, jos sillä on laajoja, pitkäkestoisia tai vakavia vaikutuksia.
Myyttinä voidaan pitää myös usein toistettua käsitystä, että puna-armeija onnistui irroittamaan Suomen sodasta, koska aselepo tehtiin vasta syyskuussa. Hyökkäykset Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella oli torjuttu jo ennen sitä, eikä Suomen rintamalle olisi riittänyt joukkojakaan uuteen yritykseen.
Vai näin se ryssä väittää! Isoisäni sattuu olemaan elossa, taisteli JR25 ns.piikkirykmentissä. Loppuhelvetti oli Tali-Ihantala. Veteraanien dokumentteja voi lukea kirjasta Pertti Kilkki: Muistakaa, heille kallis on maa, Piikkirykmentti Karjalan kannaksella 1944.
Nyt kaikki lukemaan oman maamme historiaa ja vielä kyselkää niiltä,jotka vielä ovat keskuudessamme. Kunnia sotiemme veteraaneille, unohtamatta lottia, evakoita, kotirintamaa ja sotalapsia. Vääryydet tullaan vielä joskus korjaamaan, se on meidän uusien sukupolvien veri ja velvollisuus.
Venäläisten ”historoitsijoiden” kommentit kuvastanevat ties mitä, mutta reaalitilanteesta puhuttaessa mikään maa ei uhraa niin suuria joukkoja kuten NL teki muka ”hämäystarkotuksissa”, hyökätessään kesällä 1944, Tali-Ihantalassa ja perässä Sinimäillä Eestissä. Kuluttavia taisteluja jotka olivat paljon kovempia kuin niin kovasti mainostettu Normandia.
Mikä mahtaa olla syynä Venäjän vimmattuun haluun väärentää historiaa ja uhkailla kaikkia? Hankala on pyrkiä olemaan ystävä ja puolustella agressiivista ”koululukiusaajaa” nykyään
Suomalaistenkin pitää ottaa huomioon se että ilman Saksan ruoka-, ase- ja sotilasapua me olisimme olleet mennyttä. Suomalaisetolisivat yksinkertaisesti kuolleet nälkään.
Jokaisen suomalaisen tulee olla joka päivä kiitollinen sekä rintamallataistelleille. Mutta myös Saksalle ja saksalaisille jotka taistelivat puolestamme ja hoitivat materiaalihuollon maahamme. Tätä asiaa peitellään koko ajan ja kouluissammekin opetetaan häpeälisesti että ”ensin olisi tuhottu juutalaiset ja sitten suomalaiset”.
Keskustelin tästä pitkät pätkät entisen historianopettajani kanssa ja hän kertoi että vuodesta -72 tuli opetushallitukselta joka vuosi määräykset mitä saa opettaa ja miten asia pitää kertoa. Olemme eläneet valeessa ja Orwelilaisessa yhteiskunnassa siis ainakin vuodesta -72. Onneksi nykyisin heränneitä on koko ajan enemmän.
U.A. Käkönen kertoo kirjassaan Miehityksen varalta sen, mikä ilmenee myös muutamista kirjoista Paasosen lausumana. Nämä tiedustelumiehet katsoivat hyökkäyksen alettua, että NL:n joukot eivät olisi tarpeeksi vahvat koko Somen miehitykseen. Selvästi pyrittiin siis Viipuriin ja Lappeenrantaan, tai vain rintaman siirtoon Kannaksella. NL ei siis ollut varannut joukkoja riittävästi etenemään koko Suomeen suurhyökkäyksellään. Hän toteaa myös parhaita joukkoja siirretyn poispäin heti Viipurin tultua miehitetyksi.
Omituista on nimenomaan se, että suomalaiset mukamas yllätettiin. Koko juttu vaikuttaa petokselta maamme tai armeijan johdon taholta Suomen kansaa kohtaan. Koko taistelu kesällä 1944 on saattanut olla eräänlainen lavastus, jolla Suomi irrotettiin sodasta. Yksi divisioona ja valtavasti kalustoa uhrattiin tahallaan, jotta Itä-Karjala jouduttiin tyhjentämään. Kannas oli jätetty linnoittamatta. N-liitto oli asettanut julkisesti tavoitteeksi Viipurin, joten se laskettiin sinne nopeasti. Kaupunkia ei tahdottu hävittää, joten sitä ei puolustettu kuin näennäisesti. Puolustus oli heikko eikä sille annettu ammuksia. Vasta Viipurin menetyksen jälkeen alettiin taistella tosissaan. Laatikainen ryssi Panssaridivisioonan johtaman vastahyökkäyksenkin hajottamalla panssarit.
Talissa suomalaiset yrittvät saartaa eteneviä joukkoja. Miten koko Suomen nielemistä yrittäviä joukkoja olisi yritettykään saartaa? Mutta tämä kuului venäläisten taktiikkaan. Kyse oli kulutussodasta. Saartamista yrittävät törmäsivät tykki- ja rakettituleen ja lentokoneiden hyökkäyksiin ja tuhoutuivat.
Myös Aunuksessa NL hyökkäsi melko pienin joukoin ja eteni vain vähän.
Suomen kenraalit tiesivät hyökkäyksen tulevan Kannaksella eivätkä varautuneet siihen siltikään. He olivat vihollisen kanssa jossain juonessa jo. Olivat olleet koko sodan ajan. Vihollisen puolella. Mannerheim ja monta kenraalia olisi kuulunut laittaa syytteeseen maanpetoksesta ja ihmiskunnanpetoksesta. Karjala luovutettiin tahallaan ja kaikki tähtäsi sodasta erottautumiseen. Kaikki tiedustelutiedot vuodettiin Länteen.
Mutta Suomi soti erillissotaa. Se ons elviö.
Kannattaa todellakin lukea Kyösti Rainilan osuus Rainilan ja Mannisen kirjasta, joka käsittelee Viipurin menettämistä. Kuin kaikesta olisi sovittu ja kaupunki lahjoitettu Puna-armeijalle.
Mikäs olikaan Saksan ja saksalaisten osuus tässä ”ihmeessä”? Miksei todenmukaisesti kerrota mikä osuus Suomen puolustuksessa oli saksalaisille. Sillä ilman saksalaisia ja heidän lentokoneitaan Suomi olisi kävelty yli. Oli yksinomaan Saksalaisten ansiota että ylipäätään olemme itsenäinen kansa.
Lukekaa ”Suomi myrskyn silmässä” niin saatte paljon enemmän tietoa kuin koko kouluhistoriastamme.
Kouluissa taistolainen opetushallitus suolsi propakandaansa kuten tänäpäivänäkin oppilaita aivopestään monikulttuurisuuteen ja samalla halvennetaan sekä tehdään normaalista isänmaallisuudesta ”natsismia” ja ”äärioikeistolaista” terroristi -toimintaa, jo sillä että nostaa suomalaisen vähäeleisesti Suomen Lipun salkoon nyt esim. Juhannuksena.
Luin koulussa kommunistista paskaa historian oppikirjasta WWII Suomen sotimista sodista. Omat vanhempani olivat molemmat sotaveteraaneja, joten tiesin asioiden oikean laidan jo pikku nassikkana. Lisäksi historianopettaja oli kommunisti, joka esitteli ylpeänä kuin Raamattua Maon pientä punaista kirjaa ja luki otteita siitä meille. Me suomalaiskansalliset valkoiset oppilaat oksennimme tuon kaiken ulos ja osa vittuili tuolle opettajalle päivästä toiseen hänen maailmankatsomuksestaan.
Stalin oli menossa heittämällä Helsinkiin asti ja piste. Se, että Neuvostoliitto uhraa kalustoaan, lentoasettaan, sotilaitaan 10-kertaisella ylivoimalla, johonkin kirurgiseen irrottamiseen Suomen pois sodasta on pelkkää jälkityhmyyttä ja suomalaisen sotilaan kärsimysten ja sankaruuden rienaamista, jota taistolaiset kommunistit harjoittivat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun pilkkaamalla sotilaita natseiksi ja sotarikollisiksi ja Lottia huoriksi, joita upseerit kuksivat kaiken aikaa.
Kaikkinainen paskan puhuminen historian kunniakkaimmasta ajasta on lähes Jumalan pilkkaa, sillä nuo sodan kauhuissa viettäneet sukupolvet antoivat kaikkensa. ”Onnekkaimmat” parhaan nuoruutensa ja toiset ainoan henkensä siksi, että tulevat polvet saisivat elää vapaassa demokraattisessa maassa, jossa vallitsee mielipiteen- ja sananvapaus.
Nyt tuo kaikki ollaan heittämässä kusipäisten rahanahneiden käsinukkejemme mädättyneiden miellenliikkeiden voimin EU:lle ja siitä muodostettavalle uudelle hirmuhallinnolle eli Euroopan Liittovaltiolle, jossa osamme on olla pieni tuhoutuva kansakunta ja luonnonpuisto Keski-Euroopan elitistisille päättäjille tai vielä pahempaa Suomen maankamara tulvii vääräuskoisten verta ISIS:ksen ja Kalifaatin lipun liehuessa kivikasan nimeltä Helsinki lipputangossa.
Nämä ovat tulevaisuuden näkymät Herran vuonna 2017, ehkä taas ”viimeisenä kesänä” tunnettuna ajanjaksona.