Lehdistä on tänään (29.10.) esitelty venäläisen kirjailijan Bair Irinchejevin näkemyksiä, joiden mukaan Suomen armeija ei pysäyttänyt venäläisiä kesän 1944 verisissä taisteluissa, vaan kyse on "myytistä".
Katsotaanpa näitä myytinmetsästyksiä:
Säännöllisesti väitetään, että "puna-armeijan tavoite kesäkuun suurhyökkäyksen toisessa vaiheessa ei ollut Suomen armeijan murskaaminen ja Suomen valloitus, vaan Suomen irroittaminen sodasta. Ja että tämä tavoite saavutettiin."
Tarkastelu: Ei saavutettu, Suomi irtautui sodasta Neuvostoliittoa vastaan vasta syyskuun 4:nä, suurhyökkäys oli lyöty jo heinäkuun alussa -44.
Nyt, Irinchejevin avulla, tätä viestiä toistetaan. Irinchejev ei itseasiassa on paljon lievemmällä linjalla kuin tulkitsijansa: "En väitä, ettei Suomi saanut sotilaallisesti torjuntavoittoa, vaan sitä, ettei Neuvostoliitolla ollut aikomusta vallata koko Suomea." Bair Irinchejev Hesarissa 29.10.
Ilkka Seppinen jatkaa siitä mihin Irinchejev lopettaa, mutta emme tuhlaa aikaamme höpinöihin.
Avain Stalinin ja NL:n pääesikunnan stavkan logiikkaan löytyy Suomelle esitettyjä rauhanehtoja tutkimalla:
- Juuri ennen kesäkuun -44 suurhyökkäyksiä Kreml oli vastannut suomalaisten kysymyksiin rauhanehdoista: Ehdoton antautuminen.
- Rintaman pysähdyttyä VKT-linjalle, ja kahden kaartindivisioonan tuhouduttua Talin ja Ihantalan suurtaistelussa, vaatimukset Suomelle alkoivat lientymään, eikä antautumisvaatimusta enää esitetty.
Rauhanehtojen määrittelyn muuttuminen kertoo myös tavoitteiden muuttumisesta. Törmättyään rintamalla suomalaisten kovaan vastarintaan, Stalin luopui Suomen sotilaallisesta valloituksesta. Asiat piti hoitaa toisin keinoin.
Myyttinä voidaan pitää myös usein toistettua käsitystä, että puna-armeija onnistui irroittamaan Suomen sodasta, koska aselepo tehtiin vasta syyskuussa. Hyökkäykset Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella oli torjuttu jo ennen sitä, eikä Suomen rintamalle olisi riittänyt joukkojakaan uuteen yritykseen.
Neuvostoliiton rauhanehdot Suomelle eri ajankohtina ovat dokumentoituja asioita, eivät spekulaatiota. Rauhanehtojen muuttuminen, joka on eksaktisti todettavissa, kertoo myös sotilaallisten tavoitteiden muuttumisesta. Kun ehdottoman antautumisen vaatimus oli olemassa, ja Suomen valloittamiseen riittävä määrä divisioonia oli tuotu Kannakselle, on loogistä nähdä tavoitteen olleen koko maan haltuuntotto. 
