Keniasta löytyi homoleijonia – ”Ottaneet mallia turisteilta”

Julkaistu 13.11.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Sen jälkeen kun eräs luontokuvaaja havaitsi nähneensä kahden urosleijonan parittelevan kenialaisella safarilla, kommentoi hallituksen edustaja, että kissaeläimet ovat kopioineet käytösmallin puistossa vierailleilta homomiehiltä.

"Luultavasti ne ovat ottaneet vaikutteita homoilta, jotka ovat menneet kansallispuistoihin ja käyttäytyneet huonosti", twiittasi Ezekeil Mutua. "En tiedä, mutta niiden on täytynyt kopioida se jostain tai se on demonista. Koska nämä eläimet eivät katso elokuvia", Mutua jatkaa.

Ei ole tiedossa, kuinka paljon homoturisteja käy Kenian kansallispuistoissa. Homoseksuaalisuus on Keniassa rangaistava teko, siitä voi saada jopa 14 vuoden vankeustuomion. Lisäksi viime vuonna anaalitutkimukset määrättiin pakollisiksi.

"Oletko kuullut tällaista tapahtuneen muualla? Ihmisiin vaikuttavat demoniset henget ovat nyt näköjään ottaneet eläimetkin valtaansa", Mutua lisäsi. "Tämän vuoksi nämä hullut homoeläimet pitäisi eristää ja tutkia niiden käytöstä, koska se ei ole normaalia."

Lähde: Newnownext.com

Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

6 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Vähemmistön sankari
Vähemmistön sankari
8

Huhhuh. Meinasi happi loppua kuin Dresdenissä konsanaan kun RHC, Rasmus, ja koko suvaitsevaisten fasistien lauma haukkoi henkeä samaan aikaan. Onneksi happi kuitenkin palautui, kun tajusivat että kyseisen lausahduksen antoi rodullistettu, valkoisen ylivallan sorrettu uhri. Vähemmistön edustaja. Kultamuna. Ennakkoluuloton rajojen rikkoja.

"Charlie"
"Charlie"
8

Etnisesti edistyksellistä parempaa suojaväritettyä homofobiaa.
Tehdäänkö Keniassa rajalla turisteille anaalitutkimukset ja demoninkarkotusrituaalit – olisi ollut Suomessakin tarvetta 2 vuotta sitten ja luultavasti nytkin, jos papereita ei löydy on kyseessä demoni.

Jeppes
Jeppes
8

Tuskin edes homot ihan niin tyhmiä olisivat että menisivät leijonien näkösälle näyttämään että kuinka kaveria nylkytetään hanuriin, ei kai? Eikä noissa leijonain touhuissa mistään seksuaalisuudesta tai peräti rakkaudesta ole kyse, vaan kyse on samasta mistä monissa ei lajien eläinlaumoissa ja moottoripyöräjengeissä; Alfa alistaa muut ja näyttää kuka on pomo.

Äly hoi älä jätä
Äly hoi älä jätä
8

Näkeehän tuosta kuvasta sokea Reettakin etteivät leijonat parittele!
Katso päällimmäisen leijonan takajalkojen väliin. Mitä näette? Se seisoo alimman leijonan yllä ja ilmaa välissä on kymmeniä senttejä. Ei leijonallakaan niin pitkä ole, ja jos olisikin, silloinhan se vasta näkyisikin, mutta nyt ei näy mitään! Aukaiskaa silmänne vihdoin niin ette näe mitä toivotte näkevänne!

Jeppes
Jeppes
8

Eläinten tapa alistaa ja osoittaa asemansa laumassa. Samaa tekevät koirat ja jopa nautalehmät nuorempina, nousevat toisen selkään vaikka jalkovälissä ei ole utareita kummempia vehkeitä.

Veijo Hoikka
8

Jos olisi totta, kyllä leijonat taidon olisivat oppineet mies-leijona ja leijona-mies treeneissä.
Eli ei totta ja asia lienee kuten Jeppes totesi.

Rapujuhlat – Ruotsin loppukesän rituaali

Julkaistu tänään 09:08 – Kirjoittaja Toimitus

Elokuussa ruotsalaiset kokoontuvat kylmien rapujen, kruunutillin, paperilyhtyjen ja juomalaulujen ääreen. Ulkopuoliselle perinne saattaa näyttää iloiselta loppukesän juhlalata, mutta rapujuhlat ovat kehittyneet vähitellen – yläluokan herkkutarjoilusta kansanomaiseksi rituaaliksi, joka kertoo myös tarinaa Ruotsin muuttuvasta vesiluonnosta.

Rapujuhla ei ole virallinen juhlapyhä, eikä sillä ole kiinteää muotoa. Se voi olla suuri kokoontuminen verannalla tai yksinkertainen illallinen läheisten ystävien kesken. Silti ajoitus on lähes aina sama: elokuun illat, jolloin kesä vielä viipyilee, mutta pimeys saapuu aiemmin. Pöydälle asetetaan yleensä kokonaisia keitettyjä rapuja, jotka syödään kylminä ja maustetaan kruunutillillä. Vieraat kuorivat ne käsin, käyttävät usein pieniä ruokalappuja ja pitävät tauon lyhyen juomalaulun ajaksi. Leipä, juusto ja piirakat ovat yleisiä lisukkeita, mutta rituaalin keskiössä ovat ravut ja yhteinen ateria.

Juuri tämä ruoan ja vuodenajan fuusio tekee rapujuhlasta tunnistettavan. Sen sijaan, että kyse olisi vain yhdestä ruokalajista, se merkitsee siirtymää sydänkesästä syksyyn muiden seurassa.

Vieraita rapujuhlilla Häringen kartanossa vuonna 1991.
Rapujuhlat Häringen kartanolla vuonna 1991. Kuva: Holger.Ellgaard/CC BY-SA 4.0

Herkusta ruotsalaiseksi tavaksi

Perinne ei alkanut jokapäiväisenä ruokana ruotsalaisilla maatiloilla. Ravut eivät alun perin kuuluneet maatalousyhteiskunnan tavalliseen ruokavalioon. Kuitenkin 1500-luvulta lähtien niitä tarjoiltiin Ruotsin yläluokan pöydissä. Kielen ja kansanperinteen laitos (Institutet för språk och folkminnen) kirjoittaa, että tapa saapui todennäköisesti saksalaisen yläluokan ruokailukulttuurin kautta.

Ajan myötä ravunsyönti levisi yhteiskuntaluokkien välillä. Alun perin eksklusiivisesta herkusta tuli osa ruotsalaista ruokakulttuuria, ja Ruotsin vesien hitaasti kasvavaa kotimaista jokirapua pidettiin erityisen hienona. Niitä myös vietiin ulkomaille. Rapujuhlasta ei tullut ruotsalainen siksi, että se olisi aina ollut sellainen, vaan koska tuotu tapa juurtui ja sopeutui ruotsalaisiin vuodenaikoihin, raaka-aineisiin ja juhlatapoihin.

Kun laki loi aloituspäivän huuman

1800-luvun lopulta vuoteen 1994 asti ravustus oli kiellettyä marraskuusta elokuun alkuun asti kantojen suojelemiseksi. Aluksi pyynti alkoi 7. elokuuta kello 17.00; vuonna 1982 aloitus siirrettiin elokuun ensimmäiseen keskiviikkoon kello 17.00. Tästä juontaa juurensa rapujen ja ruotsalaisen loppukesän välinen yhteys.

Juuri 1900-luvulla rapujuhlat saivat nykyisin tunnetun muotonsa. Sana skiva, joka on dokumentoitu vuosisadan alusta lähtien, tarkoittaa juhlaa tai kokoontumista, ja se kehittyi todennäköisesti mielleyhtymistä pöytälevyyn, ruokaan ja juomaan.

Akvariitti on toinen tuttu osa kuvaa, vaikka sitä ei tarjoilla kaikissa rapujuhlissa. Yhteys rapujen ja vahvan juoman välillä oli jo niin vakiintunut, että kuvittaja ja kirjailija Albert Engström käytti sitä poliittisena aseena vuonna 1922, kun Ruotsi äänesti täydellisestä kieltoluesta.

Vuoden 1922 juliste Ruotsin alkoholin kieltoäänestyksestä.
Juliste Ruotsin vuoden 1922 kieltolakiäänestyksestä. Lähde: 1922 ruotsalainen kansanäänestysjuliste.

Engström piirsi kuuluisan "ei"-julisteen, jossa oli sanat: "Ei! Ravut vaativat näitä juomia!" Viesti oli tarkoituksellisen arkipäiväinen: kieltolaki esitettiin ei abstraktina poliittisena kysymyksenä, vaan tunkeutumisena rakastetulle aterialle. Juliste sai lisävoimaa, koska itse kansanäänestyskysymys koettiin vaikeasti tulkittavaksi. Jälkikäteen siitä on tullut yksi selkeimmistä merkeistä siitä, kuinka tiiviisti rapujuhlat ja pieni ryyppy akvaviittia on liitetty toisiinsa ruotsalaisessa julkisessa elämässä.

Tuontiravut

Rapurutto muutti olosuhteita jo vuonna 1907. Tuonti kasvoi, ja rapuvadeilla alkoi lopulta usein näkyä muita lajeja kuin Ruotsin alkuperäistä jokirapua. Nykyään jokirapu on erittäin uhanalainen: Ruotsin maatalousyliopisto (Sveriges lantbruksuniversitet) arvioi, että noin 97 prosenttia sen kannoista on hävinnyt viime vuosisadan aikana, pääasiassa ruton vuoksi. Istutettu täplärapu voi kantaa tartuntaa ja on osaltaan vaikuttanut katoon.

Syvästi ruotsalaisena pidettyä perinnettä vietetään siksi usein tuontiravuilla tai muilla lajeilla kuin jokiravulla.

Rapujuhlat tänään

Nykyään rapujuhlat pidetään yleensä kotona, kesämökeillä tai puutarhoissa. Perhe ja ystävät kokoontuvat katetun pöydän ääreen. Ravut tarjoillaan kylminä tilliliemessä ja syödään hitaasti käsin.

Rapujuhlien ruokia ja koristeita.
Ruokaa ja koristeita ruotsalaisissa rapujuhlissa. Montaasi. Kuva: CujoJnr/CC BY-SA 4.0, iStock/ezoom

Yleisiä lisukkeita ovat näkkileipä ja Västerbotten-juustopiirakka, joka valmistetaan ikääntyneestä ruotsalaisesta Västerbotten-juustosta. Paperikuut ja rapulyhdyt tekevät pöydästä juhlavan ja luovat tunnelmaa elokuun lopun iltaan. Ruokalappuja tarvitaan käytännön syistä, kun kuoret ja liemi päätyvät vaatteille. Ne ovat usein pieniä kaulaan sidottavia paperiesiliinoja, mieluiten kirkkaanvärisiä ja koristeltuja punaisilla ravuilla, kuilla tai humoristisilla kuvioilla. Niistä on tullut myös osa leikkisää pukeutumista yhdessä pienten paperihattujen kanssa, joita monet vieraat käyttävät illan aikana.

Monille myös akvaviitti ja laulut kuuluvat tilaisuuteen. Nubbe on pieni, usein maustettu ryyppy, joka nautitaan maljan kera. Ennen sitä seurue laulaa usein lyhyen, yleensä humoristisen juomalaulun. Alkoholi ei ole välttämätöntä juhlille, mutta maljan nostamisen ja laulamisen rituaali tuo ryhmän yhteen rapujen välissä.

Rapujuhlat ovat muuttuneet aikansa mukana. Mutta joka elokuu ihmiset kokoontuvat edelleen hitaan aterian ääreen, kädet tahmeina tilliliemestä ja laulu odottamassa matkaansa pöydän yli.

Kuinka nopeat maksutavat muokkaavat digitaalisia palveluita

Julkaistu 28.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Kuinka nopeat maksutavat muokkaavat digitaalisia palveluita

Digitaaliset palvelut kilpailevat nykyään ennen kaikkea ajastasi. Uusia sovelluksia, verkkokauppoja ja viihdepalveluita julkaistaan jatkuvasti, mutta vain harvat onnistuvat tekemään käyttökokemuksesta niin sujuvan, että niihin palaa yhä uudelleen.

Kehitystä vauhdittavat erityisesti mobiilikäyttö, nopeat maksutavat ja kasvavat odotukset siitä, että kaikki toimii ilman turhia vaiheita. Samalla palveluntarjoajat investoivat yhä enemmän teknologiaan, jonka tavoitteena on tehdä asioinnista nopeampaa, turvallisempaa ja mahdollisimman vaivatonta. Muutos näkyy lähes kaikilla toimialoilla pankkipalveluista verkkokauppoihin ja digitaaliseen viihteeseen. Euroopassa maksamisen kehitystä vauhdittaa myös avoimen pankkitoiminnan yleistyminen, jonka ansiosta rahansiirrot ja tunnistautuminen voidaan yhdistää aiempaa saumattomammin.

Käyttökokemus tekee vaikutuksen muutamassa sekunnissa

Verkkopalveluilla on vain hetki aikaa vakuuttaa käyttäjä. Jos sivusto latautuu hitaasti, rekisteröityminen tuntuu monimutkaiselta tai maksaminen vaatii useita ylimääräisiä vaiheita, moni siirtyy nopeasti kilpailijan palveluun. Käyttökokemuksesta onkin tullut yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä lähes kaikilla toimialoilla.

Hyvä esimerkki tästä löytyy rahapelialalta, jossa myös maksamisen sujuvuus vaikuttaa palvelun houkuttelevuuteen. Esimerkiksi uudet Brite kasinot perustuvat avoimen pankkitoiminnan hyödyntämiseen, jolloin tunnistautuminen ja maksaminen tapahtuvat suoraan omalla verkkopankilla ilman erillisten korttitietojen syöttämistä. Samalla kotiutukset voidaan monissa tapauksissa käsitellä huomattavasti perinteisiä menetelmiä nopeammin.

Ruotsissa vuonna 2019 perustettu Brite toimii nykyisin 27 Euroopan markkinalla ja on yhteydessä yli 3 800 pankkiin. Palvelu hyödyntää open banking -teknologiaa, jonka ansiosta maksu voidaan vahvistaa suoraan pankin omalla tunnistautumisella ilman erillistä maksutiliä. Tämä vähentää ylimääräisiä vaiheita sekä kuluttajan että verkkopalvelun näkökulmasta.

Sama kehitys näkyy myös verkkokaupoissa ja digitaalisissa palveluissa yleisemmin. Yritykset seuraavat tarkasti, kuinka moni keskeyttää asioinnin kassavaiheessa, sillä pienikin parannus maksamisen sujuvuudessa voi kasvattaa onnistuneiden ostojen määrää. Käyttäjän näkökulmasta paras maksutapa on usein sellainen, jota ei juuri tarvitse ajatella, vaan esimerkiksi tunnistautuminen onnistuu nopeasti ja maksu vahvistuu muutamassa sekunnissa.

Maksamisen nopeus vaikuttaa yhä useampaan ostopäätökseen

Talouden kasvaessa maksamisesta on tullut olennainen osa koko asiakaskokemusta. Kuluttaja ei arvioi pelkästään tuotetta tai palvelua, vaan myös sitä, kuinka helposti ostoksen voi viimeistellä. Muutaman ylimääräisen vaiheen lisääminen kassalla voi kasvattaa keskeytettyjen ostosten määrää merkittävästi.

Samaan aikaan maksuliikenne Euroopassa muuttuu vauhdilla. Pikamaksut ovat yleistyneet nopeasti, ja euroalueen pankkeja koskeva uusi sääntely on lisännyt niiden saatavuutta. Suomessa vuoden 2025 toisella puoliskolla tehtiin noin 79 miljoonaa SEPA-pikamaksua, mikä vastasi 12,3 prosenttia kaikista tilisiirroista. Määrä kasvoi noin 20 miljoonalla edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Nopeat maksut hyödyttävät sekä kuluttajia että yrityksiä. Rahat liikkuvat sekunneissa vuorokauden ympäri, mikä nopeuttaa toimituksia, palautuksia ja asiakaspalvelun käsittelyä. Yritykset puolestaan saavat varat käyttöönsä aiempaa nopeammin, mikä voi parantaa kassavirran hallintaa etenkin suuria maksutapahtumamääriä käsittelevillä toimialoilla.

Kehitys ei rajoitu pelkästään pankkeihin. Maksutavoista on tullut osa yritysten kilpailustrategiaa, ja uusia ratkaisuja otetaan käyttöön sitä mukaa, kun asiakkaiden odotukset kasvavat. Kuluttaja huomaa muutoksen ennen kaikkea siinä, että maksaminen vie yhä vähemmän aikaa.

Digitaalinen viihde seuraa samoja kehityssuuntia

Suoratoistopalvelut, verkkopelit, musiikkipalvelut ja muut digitaaliset viihdepalvelut kilpailevat samoista käyttäjistä. Yhteinen nimittäjä on mahdollisimman pieni kitka palvelun käytössä. Sisäänkirjautumisen, maksamisen ja sisällön löytämisen on onnistuttava nopeasti riippumatta siitä, käytätkö puhelinta, tablettia vai tietokonetta.

Mobiililaitteiden kasvanut käyttö on vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Pienellä näytöllä jokainen ylimääräinen vaihe tuntuu suuremmalta kuin tietokoneella, minkä vuoksi palveluiden suunnittelussa korostuvat selkeys, nopeus ja yksinkertainen käyttöliittymä.

Maksutavoissa näkyy sama suunta. Korttimaksujen rinnalle ovat nousseet pankkipohjaiset ratkaisut, mobiilimaksaminen ja digitaaliset lompakot. Kuluttajalle tärkeintä on yleensä se, että tuttu maksutapa löytyy helposti ja maksu vahvistuu turvallisesti.

Samalla eri palveluiden väliset erot pienenevät. Jos yksi toimija onnistuu tarjoamaan poikkeuksellisen sujuvan käyttökokemuksen, kilpailijat pyrkivät nopeasti vastaamaan siihen omilla ratkaisuillaan. Näin koko digitaalinen palvelukenttä kehittyy vähitellen samaan suuntaan riippumatta siitä, myydäänkö tuotteita, viihdettä vai erilaisia verkossa toimivia palveluita.

Nettikasinot hyödyntävät uusia maksuteknologioita ensimmäisten joukossa

Rahapeliala on ollut yksi nopeimmin uusia maksutapoja käyttöön ottavista toimialoista. Kilpailu asiakkaista on kovaa, joten jokainen vaihe rekisteröitymisestä talletukseen ja kotiutukseen pyritään tekemään mahdollisimman sujuvaksi.

Perinteisten pankkikorttien rinnalle ovat nousseet avoimeen pankkitoimintaan perustuvat ratkaisut, joissa maksu vahvistetaan omilla verkkopankkitunnuksilla. Samalla henkilöllisyys voidaan tunnistaa osana maksutapahtumaa, mikä vähentää erillisten tunnistusprosessien tarvetta.

Maksutapojen kehityksessä korostuvat myös turvallisuus ja luotettavuus. Brite on lisensoitu maksulaitos, joka toimii EU:n PSD2-sääntelyn mukaisesti. Maksut vahvistetaan aina käyttäjän oman pankin tunnistusmenetelmällä, eikä korttitietoja tarvitse luovuttaa maksun yhteydessä.

Rahapeliala toimii usein uusien maksuratkaisujen testialustana, koska pelaajat odottavat talletusten ja kotiutusten tapahtuvan nopeasti. Onnistuneet innovaatiot leviävät myöhemmin myös verkkokauppoihin ja muihin digitaalisiin palveluihin. Sama ilmiö on nähty aiemmin esimerkiksi mobiilimaksamisen, sähköisten lompakoiden ja välittömien pankkisiirtojen yleistymisessä.

Kilpailu käyttäjistä kiristyy myös tulevina vuosina

Digitaalisten palvelujen määrä kasvaa edelleen lähes kaikilla toimialoilla. Samalla käyttäjien odotukset nousevat jatkuvasti, sillä parhaat palvelut määrittävät nopeasti uuden normaalin myös kilpailijoille.

Maksaminen on hyvä esimerkki tästä kehityksestä. Vielä muutama vuosi sitten päivän tai kahden odotus tilisiirrossa oli tavallista. Nyt sekunneissa toteutuvat maksut yleistyvät nopeasti eri puolilla Eurooppaa, ja sama kehitys näkyy verkkokaupoissa, finanssipalveluissa sekä digitaalisessa viihteessä.

Teknologinen kehitys jatkuu myös tulevina vuosina. Tekoäly, entistä paremmat tunnistusratkaisut ja avoimen pankkitoiminnan laajeneminen muuttavat tapaa, jolla palveluita käytetään ja maksuja tehdään. Kuluttajan näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin edelleen yksinkertainen kokonaisuus, jossa kaikki toimii odotetulla tavalla ilman ylimääräisiä viiveitä.

Lopulta kilpailu ei ratkea siihen, kenellä on eniten ominaisuuksia, vaan siihen, kuka tekee palvelun käytöstä helpointa. Palvelu, joka säästää aikaa ja tekee maksamisesta vaivatonta, erottuu edukseen myös markkinoilla, joilla vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan.

D-Dayn rannikot ja Olympos-vuori saivat maailmanperintöstatuksen

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 27.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Normandian rannat, joille liittoutuneiden joukot nousivat maihin D-Dayna vuonna 1944, sekä Kreikan Olympos-vuori on lisätty UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Päätös tehtiin UNESCOn maailmanperintökomitean 48. kokouksessa. UNESCO kuvailee Normandian maihinnousupaikkoja muistomerkiksi, joka liittyy yhteen toisen maailmansodan ratkaisevista tapahtumista.

Maihinnousu 6. kesäkuuta 1944 alkoi Utah-, Omaha-, Gold-, Juno- ja Sword-rannikoilla. Maailmanperintökohde sisältää myös Pointe du Hoc -kärjen sekä säilyneitä jälkiä liittoutuneiden logistisista rakennelmista, Atlantin vallista ja alueen muistopaikoista.

Olympos-vuori suojeltu luonnon ja mytologian vuoksi

Myös Pohjois-Kreikassa sijaitseva ja 2 918 metrin korkeuteen kohoava Olympos-vuori on saanut maailmanperintöstatuksen. Vuori tunnustetaan sen luonnonympäristöstä ja biologisesta monimuotoisuudesta sekä sen keskeisestä roolista Kreikan mytologiassa, jossa sitä pidettiin Olympian jumalten kotina.

Muita uusia kohteita ovat Aalto Works, kokoelma suomalaisen arkkitehti Alvar Aallon töitä. Japanissa listalle on lisätty 19 arkeologista kohdetta Naran prefektuurissa, kun taas Etelä-Sudanin Boma-Badingilo tuli maan ensimmäiseksi maailmanperintökohteeksi.

Etelä-Sudanin vaellusmaisema käsittää yhden maailman suurimmista nisäkkäiden vaelluksista, jossa noin kuusi miljoonaa antilooppia liikkuu savannin halki.

Elää ja kuolla L.A:ssa

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 25.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Toimintaelokuvat ja poliisitrillerit kuuluvat elokuvateollisuuden käytetyimpiin – ja kuluneimpiin – tyylilajeihin.

Rikolliseen alamaailmaan sijoittuvat tarinat eivät selvästikään lakkaa koskaan kiehtomasta yleisöä. Variaatiot ja toisinaan toistot vaikuttavat loputtomilta. Niitä on tehty monia, ja useista on tullut ajan myötä klassikoita.

William Friedkinin Elää ja kuolla L.A:ssa (To Live and Die in L.A.) on yksi niistä: monitahoinen, sykkivä ja toiminnantäyteinen mestariteos, joka iskee kuin nyrkki leukaan.

Kirsikkana kakun päällä se sisältää takaa-ajon, joka voittaa kaikki muut takaa-ajot. Huolimatta Bullittin, The Italian Jobin ja James Bondien ansioista, tämä päihittää useimmat niistä.


Tämä arvostelu julkaistiin alun perin 12. kesäkuuta 2021.


Friedkin iskee takaisin

William Friedkinillä oli vahva yhteys rikos-noiriin ohjattuaan vuonna 1971 legendaarisen, viisi Oscaria voittaneen Kovaotteiset miehet (The French Connection), josta hän sai parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon.

Ikään kuin tuo menestys ei olisi riittänyt, hän ohjasi muutamaa vuotta myöhemmin vähintäänkin tunnetun Manaajan (The Exorcist, 1973), joka toi hänelle toisen Oscar-ehdokkuuden. Näiden hittien jälkeen seurasi kausi, jolloin kaupalliset menestykset tyrehtyivät.

1980-luvun puolivälissä Friedkin palasi kuitenkin tyylillä valkokankaalle filmatisoinnillaan Elää ja kuolla L.A:ssa, joka perustuu löyhästi entisen Yhdysvaltain salaisen palvelun agentin Gerald Petievichin romaaniin.

Tämä mestariteos on poikkeuksellisen viihdyttävä mutta väkivaltainen tarina. Se vie meidät synkälle, hieman dystooppiselle matkalle Enkelten kaupunkiin, sen hämärämpiin kolkkiin ja epäilyttävämpiin asukkaisiin.

Los Angeles, Enkelten kaupunki, elokuvassa Elää ja kuolla L.A:ssa (1985).

Rahanväärennys

Elokuva sijoittuu väärennettyjen seteleiden valmistuksen ja kaupan – toisin sanoen rahanväärennyksen – maailmaan. Keskiössä on tämän kyseenalaisen ammatin mestari: älykäs ja hengenvaarallinen Rick Masters.

Mastersin hämärähommia valvotaan, ja tutkintaa johtava agentti on elokuvan päähenkilö Richard Chance.

Chancea näyttelee loistavasti William Petersen. Suuri yleisö tuntee Petersenin parhaiten Gilbert ”Gil” Grissomina ties kuinka monesta C.S.I.-sarjan jaksosta. Mastersin tavoin Chance on väkivaltainen ja hieman arvaamaton.

Kaksikon välillä on se ero, että Chance seisoo lain oikealla puolella.

Chancen Masters-pakkomiellettä ruokkii se tosiasia, että Masters murhaa Chancen pitkäaikaisen kollegan Jim Hartin elokuvan alussa. Pääjuonen ohella tämä antaa meille klassisen MacGuffinin koston muodossa.

Chance on valmis tekemään mitä tahansa – laillista tai laitonta – jahdatessaan Mastersia.

Richard Chancen apuna ovat hänen kollegansa John Vukovich sekä hänen rakastajattarensa ja ilmiantajansa Ruth.

Vukovich aloittaa lainkuuliaisempana agenttina kuin Chance, mutta muuttuu vähitellen matkan varrella. Ruth on sympaattinen, mutta ehdonalaiseen päässeenä hän on riippuvainen Chancesta.

William Petersen ja John Pankow loistavat elokuvassa Elää ja kuolla L.A:ssa (1985).

Paahtavaa aurinkoa ja polttavaa toimintaa

Kuten Manaajassa ja Kovaotteisissa miehissä, William Friedkin rakentaa jokaisen kohtauksen ja ruudun tarkasti. Ollessaan parhaimmillaan hän on mestari luomaan materiaalista ainutlaatuisen tunnelman ja sävyn. Käsikirjoitus on tiivis ja hyvin kirjoitettu, eikä se jätä mitään sattuman varaan.

Se on kirjoitettu niin, että katsoja kutsutaan tasapainottelemaan hyvän ja pahan välisellä rajalla.

Sommittelu on maagista ja kuvaus häikäisevää. Oranssi väri on harvoin näyttänyt kankaalla paahtavammalta. Roman Polanskin upean Chinatownin (1974) ohella harva elokuva kuvaa Los Angelesin yhtä painostavana, kosteana ja vaarallisena.

Kaupungin auringonnousu on polttava ja hämärä enteellinen. Kaupungista itsestään tulee elävä läsnäolo.

Ilman musiikkia ei ole elokuvaa. Tämän elokuvan musiikin on säveltänyt ja esittänyt 1980-luvun legenda Wang Chung – epätavallinen ja jännittävä valinta. Friedkin itse halusi juuri tämän bändin ja otti henkilökohtaisesti yhteyttä brittiläiseen duoon.

Verraton äänimaailma ajaa elokuvaa eteenpäin ja vahvistaa täydellisesti visuaalisuutta: 1980-luvun tyyliä puhtaimmillaan, ja siksi maagista.

Trivia: William Friedkin teki selväksi, ettei hän halunnut elokuvaan sävellystä nimeltä ”To Live and Die in L.A.”. Tämä sai Wang Chungin kirjoittamaan kappaleen nimeltä ”To Live and Die in L.A.” – sävellys, jota Friedkinin kerrotaan alkaneen rakastaa.

Huippuluokan takaa-ajo elokuvassa Elää ja kuolla L.A:ssa (1985).

Takaa-ajo, joka voittaa kaikki muut

Kaiken kaikkiaan Elää ja kuolla L.A:ssa on roolitettu lähes täydellisesti. Petersen, Dafoe ja Pankow ovat häikäiseviä päärooleissa. Suosikki John Turturro esiintyy varhaisessa roolissaan ja nautti eräänlaisesta läpimurrosta.

Muita kunniamainintoja saavat Debra Feuer Mastersin rakastajattarena ja rikoskumppanina Biancana, sekä Dean Stockwell Mastersin korruptoituneena asianajajana.

Uskallamme nyt puhua autojen takaa-ajoista: tämä on elokuvahistorian upein, dramaattisin ja aivan täysin järjetön takaa-ajo. Se on jakso, joka ei tunnu koskaan päättyvän, olematta silti koskaan yksitoikkoinen tai kliseinen.

Juuri kun katsoja luulee takaa-ajon olevan ohi, tulee uusi kohtaus – ja toinen, ja vielä yksi. William Friedkinin varmalla kädellä jakso on kudottu elokuvaksi elokuvan sisällä.

Kohtaukset ovat henkeäsalpaavia yhdistettynä voimakkaaseen draamaan. Kyseessä ei ole takaa-ajo takaa-ajon vuoksi, vaan tarinan välttämätön osa. Luonnollisesti se kuvattiin oikeasti – ilman tietokonegrafiikkaa – aidoilla lihaa ja verta olevilla ihmisillä. Se on 15 minuuttia selkäpiitä karmivaa toimintaa Los Angelesin kaduilla: toiminnan magiaa.

Jos et ole nähnyt tätä mestariteosta, aika on kypsä. Et tiedä, mistä olet jäänyt paitsi, ja voin koko sydämestäni luvata ikimuistoisen kokemuksen.

Elokuvan fyysinen painos löytyy tämän sivuston kautta, kun taas suoratoiston ystävät voivat kokeilla tästä. Tätä kirjoitettaessa elokuvaa on kuitenkin vaikea löytää suoratoistopalveluista.

Jan Sundstedt