Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Lentomatkustus on hiipuva matkustusmuoto. Sen vuoksi Vantaan lentokenttää pitää yrittää pönkittää edes jotenkin, että se säilyisi kilpailukykyisenä.
Kuka on edes hoksannut että kun suuret ikäluokat, joilla on/oli rahaa, lakkaavat matkustamasta ja kuolevat pois, niin sen jälkeen 40% lennoista on tyhjiä. Tämä kertautuu koko euroopassa joten jatkossa ei tarvitse olla fiksukaan ruudinkeksijä kun arvaa miten lentokenttien on jo käymässä. Tähän on herätty jo koko euroopassa.
Kaupungeista kaukana olevat kentät eivät ole vetovoimaisia. Suomessa ei ole mitään syytä matkustaa ensin Vantaalle ja sieltä lentää jonnekkin koska jatkossa pienemmät lentokoneet lentävät pienemmille kentille, jotka ovat lähempänä kohteitakin.
Itse näen suurten lentokoneiden aikakauden olevan jo takana. Pienemmät 80-100 paikkaiset koneet ovat tulevaisuutta. Mutta niiden nopeus on paljon pienempi kuin nykyisillä koneilla ja niiden toimintasäde on paljon pidempi kuin nykyisillä.
Nykyiset lentokoneet kuluttavat polttoainetta 50-80kg/tunti/matkustajapaikka. Siksi kun Finnairin kone Helsingistä lähtee Bancockiin niin siihen tankataan 130 000 litraa kerosiinia. Ja kun miettii montako kertaa viikossa tuo matka Vantaan ja Bancockin välillä lennetään, niin onhan se täyttä idiotismia. Samalla määrällä kevyttä polttoöljyä lämmitetään 130 omakotitaloa vuoden verran. ja pelkillä Finnairin lennoilla lämmitetään koko Suomi vuoden ajan. Tai vaihtoehtoisest autoliikenne, rahti mukaanlukien.
Ihan ensimmäisenä lentoliikenteelle pitää saada CO2 vero!!!