https://nykysuomi.com/jukka-ketonen-suurmoskeijahanke-tuhon-epidemia/

Näkökulma

Jukka Ketonen: Suurmoskeijahanke – tuhon epidemia

Päivitetty 17.4.2017, Julkaistu 17.4.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Suurmoskeijahankkeesta, eli suurongelmahankkeesta kuten itse sitä nimitän, on ollut paljon puhetta puolin toisin.
Mikäli päättäjät hyväksyvät suurongelmakeskushankkeen rakentamisen, tulevat he samalla hyväksyneeksi kansakuntamme astumisen tuhon polulle.
He tulevat hyväksymään demokratian vastaisten oppien levittämisen maassamme.
Salafismi ja wahhabismi kukoistavat jo monessa Eurooppalaisessa maassa, joissa on islamkeskuksia.
"Ääri-ideologia voi levitä epidemiaksi asti, jollei huolehdita siitä ettei se pääse tarttumaan."
(Alan Salehzadeh: http://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2017/02/10/poliittinen-islam-ei-kukistu-vankiloissa/)

Mikäli suurongelmakeskus tullaan hyväksymään, hyväksytään samalla rinnakkaisen yhteiskuntajärjestelmän luominen, omine sääntöineen.
(https://www.suomenuutiset.fi/viranomaisraportti-muslimiveljeskunta-rakensi-verorahoilla-ruotsiin-salaisen-rinnakkaisen-yhteiskunnan/)
Niinpä niin, minullekin on toistuvasti sanottu, että muslimin pitää kunnioittaa sitä maata, jossa hän asuu. Kyllä, sellaisiakin muslimeja on olemassa.
Kun suurongelmakeskus vallan symbolina luo toisille muslimeille mielikuvaa omasta paremmuudestaan, meidän vääräuskoisten keskuudessa ja tällaisten muslimien
osuus maassamme kasvaa, jostain kumman syystä kotimaan kunnioittaminen ei enää sovikaan toisille. Pidetään marsseja, joissa poliisiviranomaiset toivotetaan
helvetin tuleen ja kirotaan länsimaisia arvoja.
(https://www.facebook.com/myiannopoulos/videos/845113312293232/)

TÄLLAISTAKO ME HALUAMME?
EMME!

Helsingin suurongelmakeskus lisäisi myös salafistiturismia, kun kiihkoisat salafistit ympäri maailmaa tulisivat ihastelemaan Suomeen perustetun islamistisen vallan
symbolia. Ei kiitos! Kotimaiset ja ulkomaiset värvääjät kävisivät varmasti kolkuttelemassa uuden islamistikeskuksen ovia.

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Muslimiyhteisö ei ole Suomessakaan yhtenäinen. Siitä kertoo se, että IS:n haastattelema, suurmoskeijahankkeeseen kriittisesti suhtautuva muslimi haluaa pysyä turvallisuussyistä nimettömänä. Hänen mukaansa suurmoskeijan rahoittaminen ”terroristivaltioiden” rahoilla olisi ”historiallinen virhe”.
-Islam ei ole Suomessakaan sen erilaisempi kuin muissa maissa. Vaikka suuri osa muslimeista onkin rauhanomaisia, on todella vaarallista, että Suomessa asuva, suurmoskeijahanketta kritisoiva muslimi haluaa "turvallisuussyistä pysyä nimettömänä".
Mitä tämä kertoo islamista? Ei ainakaan sitä, että se olisi "rauhan uskonto". Suurongelmakeskuksen rakentaminen tuskin tulee edellä mainitun kaltaisia ongelmia vähentämään, päinvastoin!
Salafistisessa sunni-islamismissa shiiat nähdään pahempina vääräuskoisina kuin kristityt tai juutalaiset.
Jotkut sunnimuslimit haukkuvat jo nyt toisia muslimeja ja länsimaalaisia kafireiksi, ateisteiksi. Shiiamuslimeille sanotaan jo nyt, että menkää rukoilemaan omaan moskeijaanne.
(http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005160655.html)
-Tämäkään ei ole mitenkään uutta, sillä jokin aikaa sitten shiiamuslimi kertoi erään shiian joutuneen ajetuksi pois sunnimoskeijasta.
Suomi ei kaipaa tämänkaltaisia, fanaattisia rähinöitä tänne.

Entäpä, minkälaisia vaatimuksia meille vääräuskoisille tultaisiin suurongelmakeskushankkeen jälkeen esittämään? Halal-lihat marketteihin? Tytöille ja pojille erilliset liikuntatunnit ja koulubussimatkat?
(http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsin-paaministeri-pitaa-muslimilasten-alakoulun-toimintaa-halveksittavana-poikia-ja-tyttoja-erotellaan-koulumatkoilla/6376974#)
Kouluihin varataan tauot ja tilat rukoushetkiä varten? -tällaisenkin vaatimuksen olen somessa nähnyt.

Fundamentalistisen islamin leviäminen maassamme pitää saada pysäytettyä. Hyväksymmekö esimerkiksi, että suomalainen musliminuori lähetetään "jäähylle",
pelastautumaan länsimaisen yhteiskunnan "vaaroilta"?
"Vanhemmat kokevat oman teini-iän eriävän sen verran suomalaisen nuoren teinivuosista, jolloin he kokevat uhkana yhteiskunnan käsityksen nuoruudesta ja he näkevät ainoana ratkaisuna pelastaa nuori näistä heidän näkemyksen mukaan ympärillä vallitsevista vaaroista."
(http://ujuni87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235191-lansimaiden-varoista-jaahylle)
Näinhän yksi suurmoskeijaa puuhasteleva henkilö on tehnyt omalle nuorelleenkin. Annettiinko tälle muslimimaahan naitetulle suomalaiselle nuorelle naiselle oikeasti vaihtoehtoja? En osaa sanoa, mutta aivan
sairaalta touhultahan tuo vaikuttaa!

Me "äärioikeistolaiset" olemme jo vuosikausia varoitelleet edellä mainituista asioista. Meitä ei ole uskottu, eikä meitä edelleenkään uskota.
Meidän kanssa harva haluaa vuoropuhelua. Meidät leimataan islamophobisiksi rasisteiksi. Jos taas joku maahanmuuttajataustainen tai islaminuskoinen
ottaa nämä asiat esille;
häntä kiitellään asian esiin nostamisesta
häntä ymmärretään
tai hän ei uskalla esiintyä omalla nimellään, vaikka "islam on rauhan uskonto".

Se on kuitenkin tärkeintä, että nämä fundamentalistiseen islamiin liittyvät ongelmat tuodaan esiin, ja niiden esiintyminen maassamme saadaan loppumaan.

Ja tällaisille maahanmuuttajille, jotka eivät hyväksy eurooppalaista elämäntapaa, tulee kertoa, että "olet tehnyt väärän päätöksen".
On olemassa parempia paikkoja maailmassa elää islamilaisen lain mukaan kuin Eurooppa, Schäuble sanoi keskiviikkona Berliinissä."

http://yle.fi/uutiset/3-9563825?origin=rss

Pidetään Suomi turvallisena niille kaikille, jotka hyväksyvät länsimaiset, maallistuneetkin arvomme ja sanotaan:
EI SUURMOSKEIJALLE!
EI SUURONGELMAKESKUKSELLE!
EI ISLAMISTISELLE VALLAN SYMBOLILLE!
EI DEMOKRATIAN JA TASA-ARVON VASTAISILLE OPEILLE!

Jukka Ketonen
Puheenjohtaja

Finnish Defence League Ry

https://nykysuomi.com/janne-rysky-riihelainen-menetti-kaikki-tyot-uskottavuus-propagandistina-meni/

Näkökulma

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-riihelaiset-ja-muut-maalittajat-ovat-joko-ex-narkkareita-tai-sarjaepaonnistujia/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

https://nykysuomi.com/kirja-arvostelu-jessikka-aro-putinin-usa/

Näkökulma

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

https://nykysuomi.com/maalittaminen-ja-vaaran-tiedon-agitaattorit-uhkaavat-ihmisten-turvallisuutta/

Näkökulma

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/