Lanmaoa asiatica -sienen aiheuttaman myrkytyksen saaneet ihmiset kuvailevat hämmästyttävän samanlaisia näkyjä pienistä ihmisistä ja mielikuvitushahmoista – jopa maantieteellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavissa ympäristöissä. Toistuvista raporteista huolimatta tutkijat eivät vieläkään tiedä, mikä aine sienessä aiheuttaa hallusinaatiot tai miten se vaikuttaa aivoihin.
Sientä myydään ja syödään ruokana Yunnanissa, Kiinassa. Sillä on paikkansa ruokatoreilla ja keittiöissä, mutta matka ainesosasta ateriaksi sisältää myrkytysriskin. Jos sitä ei kypsennetä perusteellisesti, sen syöjät voivat kokea pahoinvointia, oksentelua ja hallusinaatioita.
Reaktio ei välttämättä ala ruoan ollessa vielä pöydässä. Neuropsykiatriset oireet alkavat usein vasta 12–24 tuntia aterian jälkeen. Kun näyt alkavat, yksi tietty aihe toistuu: pieniä ihmisiä ja värikkäitä mielikuvitushahmoja, jotka näyttävät asuttavan arkipäiväistä ympäristöä.
Colin Domnauer on tohtoriopiskelija Utahin yliopistossa, joka tutkii sienien monimuotoisuutta ja evoluutiota keskittyen Lanmaoa-sukuun. Vuonna 2024 hän kuuli Filippiinien pohjoisosan Cordilleran alueen alkuperäisyhteisöltä ruokana käytetystä sienestä, joka sai ihmiset toisinaan näkemään pieniä hahmoja. Vastaavia raportteja oli jo tullut Yunnanista ja Papua-Uusi-Guineasta.
— Tämä oli kolmas toisistaan riippumaton tapaus, joka yhdisti luonnonvaraisen sienen näkyihin pienistä ihmisistä, Domnauer sanoo yliopiston haastattelussa.
Samankaltaisuudet antoivat hänelle hypoteesin: ehkä sama sieni oli näkyjen takana näissä eri paikoissa. Hän ei kuitenkaan vielä tiennyt, oliko kyseessä sama laji.
Domnauer kertoo, että hahmoja kuvataan yleensä 3–30 senttimetriä korkeiksi, ja ne muistuttavat toisinaan klovneja, tonttuja tai muita värikkäitä satuhahmoja. Ne näyttävät liikkuvan todellisessa ympäristössä ja vuorovaikuttavan siellä olevien asioiden kanssa. Hänen mukaansa noin 90 prosenttia sairastuneista kuvailee tällaisia hahmoja.
Kertomukset sisältävät sekä ihmetystä että hätää. Domnauer kertoo tarinan yunnanilaisesta professorista, joka näki hymyilevien hahmojen marssivan pöytäliinan alla ja nosteli sitä toistuvasti tutkiakseen niitä. Sitä vastoin iäkäs mies Papua-Uusi-Guineassa raportoi, että pienet hahmot pilkkasivat häntä ja hän yritti häätää ne pois.
Kertomuksista DNA:han
Testatakseen hypoteesia Domnauer matkusti Yunnaniin ja Pohjois-Filippiineille keräämään näytteitä. DNA-analyysit antoivat tutkimusryhmälle vastauksen: molempien paikkojen sienet kuuluivat samaan lajiin.
— Kävi ilmi, että Kiinan Jian shou qing ja Filippiinien Sedesdem olivat molemmat L. asiaticaa – mikä oli hyvin yllättävää, koska tuolloin luulimme L. asiatican esiintyvän vain Kiinassa, Domnauer sanoo haastattelussa.
Papua-Uusi-Guinean raporttien takana oleva sieni on kuitenkin edelleen tunnistamatta, koska sieltä ei kerätty näytettä.
Suvun laajempi analyysi esitellään Mycologia-lehden tutkimuksessa. Tutkijat sekvensoivat 53 näytteen koko genomit, mukaan lukien 21 tyyppinäytettä, ja vertailivat 1 515 yksikopioista geeniä. Tämä selvensi evolutionaarisia suhteita ja antoi vankemman pohjan lajien tunnistamiselle.
Laji tunnistettu – aine edelleen tuntematon
Genomit antoivat tutkijoille mahdollisuuden etsiä myös näkyjen laukaisijaa. He eivät löytäneet tunnettuja geenejä psilosybiinin tai iboteenihapon tuottamiseen. Yliopiston selvityksen mukaan myöskään mitään tunnettuja psykoaktiivisia aineita ei havaittu.
Tämä viittaa siihen, että mukana voi olla jokin toinen, toistaiseksi tuntematon psykoaktiivinen aine. Tällaista ainetta ei kuitenkaan ole vielä eristetty tai kemiallisesti tunnistettu. Domnauerille kertomusten samankaltaisuus on tärkeä vihje:
— Nyt kolme täysin toisistaan riippumatonta kulttuuria on raportoinut samantyyppisestä erityisestä hallusinaatiosta, ja kaksi tapausta on yhdistetty samaan DNA-varmennettuun sienilajiin, Domnauer sanoo.
Myrkytyksen vaikutuksia tarkasteltiin retrospektiivisessä tutkimuksessa. Tutkijat kävivät läpi kaikki 81 potilasta, jotka hakeutuivat Yunnanin ensimmäisen kansansairaalan päivystykseen myrkytyksen vuoksi vuoden 2023 aikana, ja dokumentoivat oireet sekä hoidon kulun. Potilaat olivat 14–84-vuotiaita. 56 potilaalla eli 69,1 prosentilla näköhallusinaatiot olivat ensimmäinen oire.
Pahoinvointia esiintyi 54,3 prosentilla ja oksentelua 44,4 prosentilla. Keskimääräinen sairaalahoidon kesto oli kolme päivää. Tässä potilasryhmässä ei raportoitu kuolemantapauksia tai elintoimintojen vaurioita.
Tutkiakseen mitä kehossa tapahtuu, vuoden 2025 metabolomiikkatutkimus vertaili aineenvaihduntaa 20 myrkytyksen saaneen potilaan ja 20 terveen verrokin välillä. Potilaista 75 prosentilla oli hallusinaatioita, 60 prosentilla pahoinvointia ja 45 prosentilla oksentelua. Tutkijat löysivät 914 aineenvaihduntatuotetta, joiden tasot erosivat ryhmien välillä, sekä muutoksia prosesseissa, kuten kehon energiantuotannossa, mutta myrkytyksen takana oleva mekanismi jäi epäselväksi.
Pieni otoskoko ja vaikeudet aineenvaihduntatuotteiden tunnistamisessa rajoittavat johtopäätöksiä. Erityistä vastalääkettä ei ole; hoito on oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Domnauer toivoo, että sienen vaikuttavan aineen etsiminen valaisee myös sitä, miten näyt syntyvät:
— Jos L. asiaticalla on jokin yhdiste, joka voi luotettavasti aiheuttaa näitä hallusinaatioita, se voisi olla erittäin tehokas työkalu niiden taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseen, Domnauer sanoo.
