Jos minä olisin synnyttänyt Gazassa, en tiedä, että olisiko meistä kumpikaan enää tässä. Viime päivinä on ollut vaikea ajatella muuta.
Sairaaloista loppuvat lääkkeet, sähkö, vesi ja ruoka, kun Israelin hyökkäys ja saarto jatkuvat päivästä toiseen. Sähköä ei ole edes keskoskaappeihin, joten keskoset makaavat rivissä sairaalapedillä, kun lääkärit ja hoitajat yrittävät tehdä parhaansa.
Uutiskuvia katsoessa mielessä pyörii vain yksi ajatus: nuo vauvat näyttävät aivan samalta kuin oma lapseni kolme vuotta sitten. Yhtä pieni, yhtä hauras.
Maa toimii kuitenkin päinvastoin: tällä viikolla Israel hyökkäsi al-Shifan sairaalaan. Gazaan päästettiin pieni määrä polttoainetta sillä ehdolla, että se ei saa mennä sairaaloiden käyttöön, vaikka juuri siellä tarvitaan polttoainetta sähköä tuottaviin generaattoreihin.
Maailman terveysjärjestö, Punainen Risti ja YK ovat kaikki ilmaisseet huolensa Israelin toiminnasta; jopa Yhdysvaltojen viesti on muuttunut kriittisemmäksi. Mikään ei kuitenkaan vaikuta hetkauttavan Israelin laitaoikeistolaista hallitusta.
Toisen maailmansodan jälkeen solmittu Geneven sopimus kieltää siviileitä vastaan hyökkäämisen ja iskut sairaaloihin sekä kouluihin. Herää kysymys, että onko kansainvälisellä oikeudella mitään väliä, jos Israelin annetaan toimia näin.
Valitettavasti Israelin hallituksen tärkein tavoite ei kuitenkaan näytä olevan panttivankien pelastaminen vaan Palestiinan tuhoaminen. Eniten tästä kärsivät siviilit.
Kansainvälisen yhteisön kuten EU:n on aika puuttua Israelin toimintaan. Vähintä mitä voidaan tehdä ovat talouspakotteet.
Emme voi vain katsoa pois, kun tuhansia lapsia tapetaan.
Lähde: Iiris Suomela facebook
Keskustelu aiheesta
https://bellatorfoorumi.fi/index.php?topic=34.new#new
