Hevostaksi, eli Vossikka on vanha pitkälle historiaan juurensa juontava menopeli. Suomessa Vossikoita on näkynyt aikanaan samaan tapaan katukuvassa, kuin muualla maailmassa niitä näkee vielä nykyisinkin.

Tiettävästi Suomen viimeinen virallinen Vossikka, ilahduttaa ihmisiä Tampereella, Tallipihan tuntumassa, Finlaysonin alueella. Markku ja Päämies, ovat Mansessa tuttu näky erityisesti kesäisin.

Päämies on kuuluisaa E.V. Johtotähden sukua. Eli ravisukuinen hevonen. Se ei sinänsä ole radoilla kilpaillut, mutta osallistunut esimerkiksi edellisvuonna Kriterium-kilpailujen esittelyihin.

Päämies on varsinainen linssilude. Kotioloissa, ja Vossikka töissä. Päämies mielellään pyrkii raville, ja on helposti liikuteltava. Markku kertoo, että Päämies ei kuitenkaan kauheasti välitä ravikilpailujen aikatauluista radoilla ollessaan, vaan nauttii koko hienon olemuksensa edestä valtavasta yleisöstäm ja pysähtelee mielellään yleisön eteen ihaltavaksi, ja kuvattavaksi.

Parivaljakkoa on pyydetty Kuninkuusraveihinkin, ja aika näyttää, missä vaiheessa niissä kilpailuissa saamme tavata hurmaavan Päämiehen. Ja tietysti myös Markun.

Markun hevoshistoria koostuu erilaisista ajanjaksoista. Hevoset olivat nuorelle pojalle tärkeitä, ja hän hakeutui niiden pariin veljensä kanssa, tarjoutumalla tuttujen- ja sukulaisten maatiloille, esimerkiksi heinätöihin. Rajanaapurina oli iso Saha, jolla oli hevosia metsätöissä. Niitä pojanviikarit koettivat houkutella aitauksen viereen, jos pääsisi selkään. Musta. iso ori kuitenkin piti huolta, että ratsastusaikeet eivät toteutuneet. Tuli välivuosia hevosiin, ja autourheilu vei Markun mennessään joksikin aikaa. Markun isä kyllä kovasti kannusti poikaansa raviradoille.

Armeijassa Markku oli Niinisalossa, Mittauspatteristossa. Siihen aikaan Tykkipatteristo harjoitteli vielä hevosvetoisia tykkivaunuja.

Markku ilmoittautui ratsastajaksi, koska se oli mahdollista muillekin kuin Tykkipatteriston väelle. Eemelin pojan, Jorma Toivosen kanssa (Eemeli, kuuluisa näyttelijä vanhoista kotimaisista elokuvista), ja hevosten kanssa touhuttiin monenlaista; toinen jalka maassa, ja sammakko takataskussa-periaatteella.

Vuosien saatossa, ja monessa vaiheessa, oli monia suunnitelmia hevosten suhteen, mutta vielä elämä päätti toisin, ja elämä vei kaupunkiin.

Ja kun hevoskärpänen puree, niin.....

Kun oma tytär halusi ratsastamaan, tuli taas hevosmaailma tutuksi. Pian maaseutu veti puoleensa, ja perhe muutti maalle.

Maalle muuton jälkeen, tytär jatkoi harrastusta läheisellä ratsastustallilla, ja ihastui erääseen Connemara-poniin (hevosrotu).

Ponille kävi kuitenkin todella ikävästi, sillä se eräänä talvipäivänä karkasi ja hukkui heikoille jäille. Tyttärelle lempi-ponin kohtalo aiheutti pitkään surua.

Pian perheeseen, ja omaan talliin, tuli nuori Suomenhevonen; Lautamies, josta tuli Markun hoidokki ja ajettava. Markku sairastui kuitenkin vakavasti keuhkon puhjettua. jostakin kummallisesta syystä.  Perheelle tuli muutto lähemmäksi sairaalaa Markun sairastumisen vuoksi. Näin hevosmaailma joutui taas kerran jäämään elämässä sivuun. Lautamies myytiin uuteen kotiin.

Muuton jälkeen tuli jossakin vaiheessa  tutuksi paikallinen Hevoskievarin pitäjä, joka teki metsätöitä hevosilla. Markkukin on kouluttautunut hevosmetsuriksi elämänsä varrella. Markkua pyydettiin töihin hevosten kanssa. ja työnkuva rakentui siten, että Markku teki kevyempiä metsätöitä hevosilla, joissa Markun ei tarvinnut nostella puita kuormaan.

Kun Tallipihaa perustettiin Tampereelle. ja siellä tuttu kaveri ajoi Vossikkaa, tarjoutui Markku joskus auttelemaan. Tuttavan sairausloma tuurauksesta Markun Vossikka-ura sitten lähti. ja hevosmaailma viimein vei mennessään. Tällöin elettiin vuotta 2003. Vuosien myötä toimenkuva siirtyi Markulle kokonaan.

Yhdeksäntoista vuotta on tullut tähän mennessä Vossikka-uraa mittariin.

Alkuun ajossa oli Myrsky-hevonen, josta Markulla nousee lämpimät, ja hyvät muistot monien ajokkiensa joukosta. Myrskyn poismenon jälkeen tuli monenlaisia hevosia ,kuten Ardennereita (hevosrotu). Suomenhevosen monipuolisuuteen ja luotettavuuteen Markku kuitenkin on mielistynyt, ja niin Markku "palkkasi" töihin Päämiehen, ja yhteistä taivalta on kopsuteltu nyt 7-vuotta.

Aiemmin hevoset olivat koulutettuja jo valmiiksi, mutta Päämies on käynyt opettelemassa taitoja mm Kari Vepsän opissa. Lisäksi sen historia metsätöissä, ja festareilla, on auttanut sitä mieltämään työ liikenteessä ajohevosena.

Hevonen on kuitenkin elävä olento, joten vaikka Vossikka on käytännössä Suomen liikenne-lakien mukaan tasavertainen auton kanssa liikenteessä, on hyvä huomioida, että kohteliaisuus on tiellä- kuin tiellä valttia. Markku kertookin, että suurin osa autoilijoista ymmärtää lähestyä hevosvetoista menopeliä rauhallisesti.

Päämies on luonteeltaan rauhallinen hevonen. Se tykkää hevosten perusherkuista kuten porkkanasta. Kädestä sitä ei kuitenkaan saa syöttää, joka on ihan ymmärrettävää. Hevonen omaksuu helposti tavan alkaa kerjätä, jos se saa usein kädestä herkkuja. Jos herkkuja haluaa Päämiehelle tuoda, niin ne kannattaa pakata pieneen pussiin, ja antaa Markulle. Markku lupaa nauraen, ettei syö niitä itse vaan antaa ne Päämiehelle töiden jälkeen, hevosen omien ruokien ohessa.

Parivaljakon voi tilata monenlaisiin töihin ympäri vuoden, mutta varsinainen Vossikka- sesonki, alkaa alkukesästä Tallipihalla,  ja jatkuu syksyyn asti. Erilaisissa Tallipihan tapahtumissa ,Vossikan palveluista voi kuitenkin nauttia läpi vuoden.

On Markku hevosineen nauttinut vuosien varrella Filmi-tähteydestäkin. Erilaisissa elokuvissa Markku on ollut hevosineen vuosien varrella mukana, kuten Markku Pölösen- elokuvassa, jota kuvattiin Seitsesemisellä. Silloin oli Markun kanssa filmaamassa Markku ja Lautamies. Koivusalon kuvaamassa Täällä Pohjantähden alla- elokuvassa, Markku oli mukana Myrskyn kanssa. ja Melkein totta tv-sarjassa, Päämies näyttää taitojaan kameroiden edessä.

Vossikan ajovaunut on aikanaan tuotu uutena 2000-luvun alussa Suomeen. Ne on tilattu Puolasta, ja ovat merkiltään VICTORIA´vist avis. Nimi tarkoittaa kokonaisuudessaan sitä, että "istutaan takana kasvot kasvoja vasten". Puola on tunnettu kärryjen valmistajamaa.

Vuosien varteen mahtuu monenlaisia kokemuksia, ja muistoja. Kerran eräs pieni poika, taisi tavata hevosen elämässään ensimmäisen kerran, ja poika ihasteli hevosta. Kohta poika hihkui äidilleen: "äiti, kato sillä on roksit jalassa". Kaviot saattavat edestäpäin muistuttaa lapsen mielestä rokseja.

Tallipihan kesäkauden avajaiset  6.6.

tallipiha.fi

Markku Saari puh. 040 7621991

www.tallipihanvossikka.fi

Haastattelussa: Markku Saari

Haastattelu ja teksti: Ravikatsaus ja Hevostelua-juttusarjat

Kuva: Markun ja Päämiehen kuvagalleria