Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Lyhyesti: Hevonen on hieno eläin. Ja etenkin vaatimattomasta koostaan ja ulkonäestään tunnettu Suomen hevonen, joka taisteli Suomen sodissa tasavertaisena aseveljenä suomi-sotilaiden kanssa yhtä hyvin hermonsa pitäneenä veojuhtana. Ollen kuolemalle ja haavoittumiselle alttiina jopa enemmän kuin sotilaat etenkin maataistelukoneiden iskujen alla, sillä miesen oli rynnättävä suojaan tieltä metsään tai edes sivuojiin raastavan tulituksen alta. Tätä eivät hevoset voineet tehdä. Lapissa saksalaiset sotilaat naureskelivat kesällä 1941 Pohjois-Suomen persjalkaisille suomi-miehille ja jokseenkin samalla muotilla tekdyille suomen hevosille. Molemmat eivät olleet tuolloiselle voittamattomalle saksalaiselle sotakoneelle ja motorosoiduille yksiköille kuin ”vitsi-huumoria” aina suomalaisten sotilaiden kiväärejä myöten. Suomalaiset kyllä haistoivat ympärillään olevaa irvailun henkeä, mutta keskinäinen välienselvittely jätettiin kolmen vuoden päähän – toki sitä tietämättä. Ja kävipä pian niin, että ulkonäkö pettää pahemman kerran, sillä pian sakemannit huomasivat jänkäjääkäreiden tekojen puhuvan puolestaan aina suomi-hevos ”käppänää” myöten. Ja kun suomalasia siirrettiin saksalasten lohkolle, jossa heidän ”salamasotansa” oli tukehtunut alkuunsa ja pasma olivat enemmän kuin sekaisin. Eivät sinne siiryviä ”aboriginaaleja”, jotka olivat sodan öistä vielä rähjäisempiä kuin aloitettaessa enää herättänyt kuin ilmeiseti hiljaisuudesra päätellen jonkinasteista kunnioiusta, sillä enimmät luulot olivat karisseet jo melkein kättelyssä. Toki voi ymmärtää, että berliiniläiset ja keski-euroopan kaupungeista kotoisin olevat nuoret miehet olivat kuin liki kuussa mitä oudoimmassa ympäristössä miljoonien hyttysten inistessä lakkaamatta. Ja kuitenkin kaikken parhaimmat voimat olivat olivat Venäjän päärintamilla ja Lapin sotaa Murmannin radan katkaisemiseksi hoidetiin kuin vasemmalla kädellä berliinistä. Vaikka vaatimukset olivat suuret ja häikäisevät. Suomi heppa hoiti vielä sodan jälkeen jälleenrakennuksen ja rauhanajan arkityöt siinä kuin sodasta hengissä palanneet sotilaatkin. Hevosillekin oli samallainen ilonpäivä saada palata armeijan pakko-otosta kotitilalle oman isännän ja emännän luo kotilaitumille edes vähäksi aikaa, sillä NYT auran edessä tarvittiin vetojuhtaa enemmän kuin koskaan! Ja paarmatkin olivat ihan lälläri kamaa maataistelukoneiden rinnalla.
Kiitos Juha. Todellakin Suomenhevonen, ja kansallisaarteemme on ollut Suomelle se menestystekijä ko sodassa. Ja se on myönnetty niin vastapuolella, kuin historioitsijoidemme toimesta. Suomenhevosesta tulee juttua Hevostelu-osiossa. yt Nykysuomi
Näin se vain tahtoo mennä