Tuhansia hopeakolikoita ja useita muita hopeaesineitä oli haudattu kahteen koivunmahlakonttiin Sysmän kylän lähellä. Kolikoita ei ole vielä laskettu tai päivitetty tarkemmin.
Metallinetsijä on löytänyt kohteen, jota museo kutsuu Suomen suurimmaksi tunnetuksi viikinkiaikaiseksi kolikkokätköksi. Aluksi löytäjä luuli ilmaisimen reagoivan vain malmiin ja lopetti kaivamisen.
Metallinetsijä Kalle Lappinen teki löydön 3. syyskuuta 2026 lähellä Sysmän kylää. Arkeologit saapuivat paikalle seuraavana päivänä ja ottivat kätkön talteen.
Kaikki esineet oli sijoitettu kahteen tuohirasiaan noin 45 senttimetrin syvyyteen maanpinnan alapuolelle. Kätköpaikkojen välinen etäisyys oli noin 12 metriä, Lahden museot raportoi.
Kolikoiden joukossa oli myös palahopeaa, hopeinen rannerengas, hopeinen hela ja hopeahelmi.
Mainos:
— On epätavallista, että tuohirasia on säilynyt. Esihistoriallinen orgaaninen materiaali säilyy Suomen olosuhteissa harvoin, museonjohtaja Tuulia Tuomi kertoo Ylelle.
Toinen rasioista kuitenkin rikkoutui kätkön ylöskaivamisen yhteydessä.
Kolikoita ei ole vielä puhdistettu, eroteltu tai laskettu. Niiden tarkka paino, lukumäärä ja täsmällisempi ajoitus selviävät myöhemmissä tutkimuksissa. On kuitenkin selvää, että kolikoita on tuhansia.
Signaali, joka vaikutti tulevan malmista
Lappinen on harrastanut metallinetsintää useita vuosia ja oli etsinyt tältä samalta paikalta aiemminkin ilman tulosta. Signaali tuli niin syvältä maan alta, että hän ensin sivuutti sen – kunnes hän sai samanlaisen signaalin lyhyen matkan päästä ja päätti kaivaa pohjaan asti.
— Aluksi oli vähän vaikea uskoa, sitten tuli adrenaliini ja onnistumisen tunne. Työ palkittiin jälleen kerran, hän kertoo Ylelle.
Tähän asti ennätystä oli pitänyt hallussaan Nousiaisista vuonna 1895 löytynyt kätkö. Se sisältää noin 1 700 kolikkoa sekä muita esineitä, painaen yhteensä noin 2,2 kilogrammaa, ja sitä on tähän saakka pidetty Suomen suurimpana tunnettuna viikinkiaikaisena kolikkokätkönä.
Sysmän löydössä pelkät kolikot painavat noin 4,5 kilogrammaa. Tämän lisäksi tulevat palahopeat, rannerengas, hela ja hopeahelmi, jotka makasivat tuohirasioissa kivien välissä.
Stock Home Video avattiin Karlbergsvägenillä Tukholmassa heinäkuussa 2026, ja se tarjoaa elokuvia eri formaateissa, mukaan lukien VHS, Blu-ray ja 4K UHD.
Sinnikkäistä ja hieman synkistä yrityksistä huolimatta suoratoistojätit eivät ole onnistuneet tappamaan elokuvia fyysisessä muodossa. Tukholman S:t Eriksplanin läheisyyteen on avattu Stock Home Video -videovuokraamo, jossa vanha elokuvaharrastaja tuntee olonsa välittömästi kotoisaksi.
Stock Home Video osoitteessa Karlbergsvägen 59 avasi ovensa heinäkuussa 2026. Myymälä rahoitettiin pääasiassa joukkorahoituskampanjalla, johon lukuisat omistautuneet elokuvien ystävät osallistuivat mielellään.
Uudelleen herännyttä kiinnostusta fyysisessä muodossa oleviin elokuviin voidaan tavallaan verrata vinyylilevyjen kieltäytymiseen luovuttamasta.
Kerta toisensa jälkeen pimeät ja kumoukselliset voimat yrittävät julistaa fyysisen median kuolleeksi, mutta fyysinen media kieltäytyy antautumasta.
Mainos:
Myymälässä vieraillessaan voi välittömästi aistia positiivisen ja tervetulleeksi toivottavan ilmapiirin.
Iloinen pian alkava asiakas matkalla Stock Home Videoon Tukholmassa. Kuva: Yksityinen.
Hyllyt ovat täynnä tavaraa ja hyvin järjestettyjä, tunnelma on kutsuva, ja elokuvia rakastava henkilökunta tuntee asiansa ja keskustelee mielellään asiakkaiden kanssa mistä tahansa.
Juuri tällainen tiskin yli käytävä keskustelu on jotain, mitä suoratoistopalveluiden algoritmit eivät ole koskaan pystyneet korvaamaan.
Myymälässä on myös istumaryhmä, jossa on sohva ja kotiteatterijärjestelmä. Voit asettua aloillesi kahvikupin ääreen, kun valkokankaalla pyörii elokuvapätkiä.
Stock Home Video tarjoaa elokuvien lisäksi myös kodikkaan pienen kulmauksen. Kuva: Jan Sundstedt.
VHS-kaseteista 4K-laatuun
Valikoima kattaa fyysisen median koko elokuvahistorian: VHS:n, DVD:n, Blu-rayn ja 4K UHD:n.
Keräilijöille on tarjolla keräilyversioita sellaisilta yhtiöiltä kuin Arrow Video, Vinegar Syndrome, Shout/Scream Factory, Eureka ja Second Sight.
Kauhun ja trillerien ystäville kyseiset hyllyt ovat luonnollinen ensimmäinen pysähdyspaikka – eivätkä ne tuota pettymystä!
Erinomaisia löytöjä on tehty myös muun muassa ruotsalaisille elokuville, draamalle ja toiminnalle varatuista hyllyistä.
Tämän syksyn uutuudet myymälän luettelossa osoittavat laajuuden. Niihin kuuluvat esimerkiksi Arrow Videon 4K-painokset elokuvista Cujo ja The Frighteners sekä VHS-kopiot elokuvista Halloween ja The Beyond.
Stock Home Video: Elokuvakulmauksesta vierailijat voivat katsella liikkeen hyvin varusteltuja hyllyjä. Kuva: Jan Sundstedt
Tukholma ei ole yksin. Videovuokraamo on tehnyt tervetulleen paluun myös Malmössä.
Nykysuomi on aiemmin raportoinut Fleuruksesta, elokuvavuokraamokahvilasta osoitteessa Karlskronaplan 11, jossa Paul Kraus ja Elise Fritzson yhdistävät elokuvavuokrauksen ja kahvilatoiminnan.
Jokaisen, joka kaipaa elokuvankansien selailua, takakansien esittelytekstien lukemista ja kotiin suuntaamista elokuva kädessä, kannattaa tallentaa Karlbergsvägenin osoite muistiin.
Kuvamontaasi: Nykysuomi. Kuvakaappaus: The War on Beauty/X. Kuva: Kiki Smith/Jeffrey Deitch ja Pace Gallery.
Julia James Davis kritisoi sekä vahahahmoa ulostevanoineen että roikkuvia paperihahmoja Kiki Smithin Los Angelesin näyttelyssä, jonka Jeffrey Deitch ja Pace Gallery toteuttavat yhteistyössä.
The War on Beauty -sivuston Julia James Davis kutsuu Kiki Smithin uutta näyttelyä Los Angelesissa ”taiteelliseksi terrorismiksi”. Näyttelyn takana on kaksi taidemaailman vaikutusvaltaisinta galleriaa: Jeffrey Deitch ja Pace Gallery.
Näyttely Untethered Journey on esillä 30. lokakuuta 2026 – 23. tammikuuta 2027 Jeffrey Deitchin galleriassa osoitteessa 925 N Orange Drive, Los Angeles. Julia James Davis vieraili siellä äitinsä kanssa ja kuvailee ovella vastassa ollutta näkyä kymmenminuuttisella videolla, joka julkaistiin 5. marraskuuta.
— Avasin oven, ja ensimmäinen asia, joka vastassa on, on levitetyt pakarat, jotka syöksevät viisi metriä paskaa lattialla olevasta, nelinkontin olevasta ihmisen kaltaisesta vahahahmosta, alastomasta naisesta, hän sanoo.
Hän kääntyi pois ja käveli toiseen huoneeseen.
Mainos:
— Siellä vastassa oli jotakin, joka näytti verisiltä seiniltä, joista roikkui ruumiita katosta.
Kun hän lähestyi vahahahmoa uudelleen, hän näki, että se, mikä näytti sen takapuoleen voidellulta ulosteelta, olikin mustelmia, ikään kuin vartalo vuotaisi verta ihon läpi. Samaan aikaan seinän läpi kuului lasten ääniä.
— Aivan päiväkodin vieressä, huomattakoon, joten seinien läpi kuuluu huutoja, lasten leikin ääniä, mikä on todella karmiva kontrasti, sanoo Julia James Davis.
”Tarkoitettu tappamaan sieluja”
Davisille näyttely ei ole yksittäinen mauttomuuden tapaus, vaan ilmaisu siitä, mitä hän kutsuu sodaksi kauneutta vastaan.
— Tämä on kauneutta vastaan käytävän sodan perikuva. Mutta mitä sota kauneutta vastaan tarkoittaa, ellei sitä, että tällä kaikella on tarkoitus tappaa sieluja?
Hänen lähtökohtansa on, että taide on todellisempaa kuin melkein mikään muu, tiivistetty kuva todellisuudesta. Siksi kauneus voi sanoa niin paljon.
— Ne kertovat totuuden Jumalasta tai siitä, millainen maailma on, ja me tunnemme elämän kauniissa taideteoksissa. Ja niissä ne herättävät meidät takaisin eloon, hän sanoo.
Kiki Smithin kaltaiset teokset tekevät Davisin mukaan päinvastoin. Hän väittää, että terrorismissa ei ole kyse vain fyysisestä väkivallasta.
— Terrorismi ei ole vain avoimia väkivallantekoja, kuten itsemurhapommittajana oleminen tai autolla ajaminen joulutorin läpi. Se on myös tällaisten asioiden luomista, jotka ideologisesti ja psyykkisesti pakottavat ihmiset kohti pahaa lopputulosta, ajaakseen läpi agendaa.
— Tämä on taiteellista terrorismia, ja Jeffrey Deitchin galleria altistaa yleisön sille.
Posthumanistinen tulevaisuus kadulla
Davis vetää linjan gallerian seiniltä ulkopuoliselle jalkakäytävälle. Smithin mätäneviä ruumiita on pitkään esitelty heijastuksena ihmiskunnan tulevaisuudesta, ja Davisin mukaan tuo tulevaisuus on jo saapunut, tosin ei niin kuin taidemaailma kuvitteli.
— Kun lähtee Kiki Smithin näyttelystä Jeffrey Deitchiltä ja kävelee ulos kadulle, siellä on oikeita ihmisiä paskomassa kadulle, elämässä omassa saastassaan ja kuolemassa. Posthumanistinen tulevaisuus, jonka he sanoivat olevan tulossa, tapahtuu todellisuudessa, mutta eri tavalla, hän sanoo.
— Ihmisiä kuolee, ja taide on osa prosessia. Se näyttää meille, mihin olemme menossa. Taiteen on tarkoitus tappaa sielusi.
Pace Gallery on edustanut Kiki Smithiä vuodesta 1994 lähtien. Hänen työnsä ovat Untethered Journey -näyttelyn keskiössä. Kuva: Nina Subin (CC BY 4.0)
Kaksi megagalleriaa näyttelyn takana
Davis nostaa esiin erityisesti rahan ja verkoston. Teokset on pakattu ja lähetetty Los Angelesiin, ja näyttely esitetään yhteistyössä Arne Glimcherin kanssa, joka on perustaja Pace Galleryssa, jota hän kutsuu ”yhdeksi niistä megagallerioista”, jotka edistävät ”iljettävää, pahaa, turmeltunutta” taidetta.
Jeffrey Deitch antaa Los Angelesin galleriansa käyttöön näyttelylle, joka järjestetään yhteistyössä Pace Galleryn kanssa. Kuva: Philip Cheung/LALA Magazine
Siteet taiteilijan ja näiden kahden gallerian välillä ovat läheiset ja pitkäaikaiset. Gallerioiden itsensä mukaan Jeffrey Deitch tapasi Kiki Smithin jo vuonna 1975. Myöhemmin hän tuki taiteilijavetoista A. More Store -kauppaa, joka avautui vuonna 1981 Smithin johdolla, ja otti hänen veistoksensa Mother/Child (1993) mukaan Aperto '93 -näyttelyyn 45. Venetsian biennaalissa. Sama teos on nyt esillä Los Angelesissa.
Pace on edustanut Smithiä vuodesta 1994, ja Untethered Journey on hänen kuudestoista yksityisnäyttelynsä galleriassa. Glimcher on tuntenut hänet siitä asti, kun hän oli nuori assistentti isälleen, minimalistiselle kuvanveistäjälle Tony Smithille, jota Pace myös edusti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Pace ja Deitch pystyttävät kokonaisen näyttelyn yhdessä, ja Glimcher kutsuu yhteistyötä ”puhtaaksi iloksi”.
Kyseessä on myös Smithin ensimmäinen yksityisnäyttely Los Angelesissa kolmeenkymmeneen vuoteen. Galleriat kuvailevat teoksia ”järkähtämättömän transgressiivisiksi” ja sanovat niiden haastavan perinteisiä käsityksiä siitä, miten ihmiskehoa kuvataan paljastamalla sen sisus.
Arne Glimcher perusti Pace Galleryn vuonna 1960. Untethered Journey -esittelyssä hän kuvailee Kiki Smithiä vaikutusvaltaiseksi taiteilijaksi. Kuva: Ronald James (CC BY-SA 4.0)
Verta, ruumiita ja ulosteita
Teoksiin kuuluvat pronssiveistos Blood Pool (1992), Virgin Mary (1994) ja valualumiinista tehty diptyykki Untitled (Skin) (1992). Esillä on myös Untitled vuodelta 1989, niin kutsuttu punainen huone, jossa aavemaiset paperihahmot roikkuvat katosta suurten paperiarkkien välissä, joihin on piirretty verenpunaisella. Lattialla makaa Stars and Scat (1996), sininen paperiarkki, jossa on kristallitähtiä ja pronssisia jätöksiä.
Davisin kuvailema vahanainen muistuttaa Smithin mehiläisvahaveistosta Tale, jossa nainen ryömii lattialla perässään ulosteesta koostuva häntä. 1990-luvun kulttuurisotien aikana juuri tuota teosta kutsui ”iljettäväksi” Metropolitan Museum of Artin johtaja, vuoden 2006 NPR-profiilin mukaan. Smith sanoi tuolloin, että teos käsitteli häpeää ja nöyryytystä.
Hänellä on pitkään ollut yleisöä korkeimmissa piireissä. Pop-tähti Madonna kerää hänen teoksiaan, ja hän oli yksi ensimmäisistä naisista, jotka senaikainen Pace Wildenstein otti listoilleen.
Siveettömyystesti
Davis väittää, ettei veistos nauti edes perustuslain ensimmäisen lisäyksen (First Amendment) sananvapaus-takuita. Hän viittaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuoden 1973 päätökseen tapauksessa Miller v. California.
Päätöksen mukaan siveettömältä materiaalilta puuttuu perustuslaillinen suoja, jos kolme ehtoa täyttyy samanaikaisesti: että tavallinen ihminen, soveltaen nykyisiä yhteisön standardeja, katsoo teoksen kokonaisuutena vetoavan säädyttömään kiinnostukseen (prurient interest); että se kuvaa osavaltion laissa määriteltyä seksuaalista käyttäytymistä ilmeisen loukkaavalla tavalla; ja että siltä kokonaisuutena katsottuna puuttuu vakava kirjallinen, taiteellinen, poliittinen tai tieteellinen arvo. Esimerkkeinä siitä, mitä osavaltio voi säädellä, oikeus mainitsee loukkaavat kuvaukset ”eritystoiminnoista” (excretory functions), kehon erittämisprosesseista.
Davisin arvio on, että veistos epäonnistuu jokaisessa kohdassa. Hän kieltäytyy antamasta gallerioiden tekstien ratkaista asiaa.
— Se ei ole taidetta, älkääkä koskaan antako heidän hämätä teitä luulemaan niin, riippumatta siitä, kuinka monta filosofista, typerää esseetä he kirjoittavat oikeuttaakseen sen. Se ei ole. Se on terroriteko. Joten älkää antako tappaa itseänne.
Paperihahmot ja punaiset seinäpaneelit ovat osa vuoden 1989 installaatiota, jota Davis kritisoi. Näyttelyn toteuttavat yhteistyössä Jeffrey Deitch ja Pace Gallery. Kuva: Kiki Smith/Jeffrey Deitch ja Pace Gallery
Hän hylkää myös ajatuksen siitä, että tämä suuntaus olisi väistämätön.
— Mikään tästä ei ole väistämätöntä. Ei ole väistämätöntä, että elämme posthumanistisessa tai post-taiteellisessa yhteiskunnassa. Se on väistämätöntä vain, jos katsomme sitä ja jatkamme vain eteenpäin, sanoo Julia James Davis.
— Tätä taidetta ei pitäisi olla olemassa lainkaan. Ja antakaa minun lopettaa sen kutsuminen taiteeksi, koska sitä se ei ole. Se on terroriteko.
Jeffrey Deitch: Galleristi Jeffrey Deitch toimii New Yorkissa ja Los Angelesissa. Hänen Los Angelesin galleriansa avattiin syyskuussa 2018. Nykyinen Kiki Smithin näyttely on esillä tässä tilassa, osoitteessa 925 N Orange Drive.
Pace Gallery: Arne Glimcherin vuonna 1960 perustama galleria. Marc Glimcher toimii toimitusjohtajana ja Samanthe Rubell on presidentti. Pace on edustanut Kiki Smithiä vuodesta 1994 lähtien. Untethered Journey on hänen kuudestoista yksityisnäyttelynsä galleriassa.
Yhteistyö: Näyttelyn toteuttavat yhteistyössä Jeffrey Deitch ja Pace Gallery, ja se on avoinna 30. lokakuuta 2026 – 23. tammikuuta 2027. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kaksi galleriaa toteuttavat kokonaisen näyttelyn yhdessä. Deitch on tuntenut Smithin vuodesta 1975 lähtien. Arne Glimcher pohtii taiteilijan merkitystä virallisessa näyttelyesittelyssä.
H.C. Andersen antoi paperileikkauksen Ida Sehestedille noin vuonna 1845. Se huutokaupataan 17. marraskuuta 8 000–10 000 Tanskan kruunun hinta-arviolla.
Noin 180 vuotta vanha H.C. Andersenin paperileikkaus tulee huutokaupattavaksi 17. marraskuuta. Arviohinta on 8 000–10 000 Tanskan kruunua.
Kuvio koostuu rististä, kahdesta linnusta, sydämestä ja kahdesta nuolesta, jotka ovat rakkauden ja uskollisuuden symboleja, kertoo huutokauppatalo Bruun Rasmussen. Leikkaus on peräisin noin vuodelta 1845, se on 8,5 senttimetriä korkea ja se on kiinnitetty veistettyyn puukehykseen, jonka mitat ovat 16×14 senttimetriä.
Andersen antoi sen Ida Sehestedille (1841–1934), joka oli Etelä-Fynissä sijaitsevan Broholmin kartanon isännän Frederik Sehestedin tytär. Hänen vierailunsa jättivät selviä jälkiä hänen romaaneihinsa.
"H.C. Andersen oli vieraana kartanossa useita kertoja vuosien 1836 ja 1845 välillä", Bruun Rasmussen kirjoittaa.
Mainos:
Broholmin omistaa nykyään suvun 13. sukupolvea edustava Anders Sehested. Paperileikkaus on osa live-huutokauppaa, jossa on mukana useita esineitä kartanosta.
Vain puuhevosia, jotka täyttävät asetetut alkuperää ja tuotantoa koskevat vaatimukset, saa tästä lähtien myydä Dalahäst-nimellä (taalainmaanhevonen) koko EU:ssa. Mitään ruotsalaista tuotetta ei ole aiemmin rekisteröity unionin uuden suojajärjestelmän puitteissa.
Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) sitoo nimen paikkaan. Tuotteen laadulla, maineella tai muilla ominaisuuksilla on oltava selkeä yhteys sen alkuperään, ja vähintään yhden tuotantovaiheen on tapahduttava kyseisellä alueella. Suoja mahdollistaa toimet nimen luvatonta käyttöä ja sellaista markkinointia vastaan, joka johtaa kuluttajia harhaan tuotteen alkuperästä.
Elintarvikkeilla ja juomilla, kuten samppanjalla ja fetajuustolla, on pitkään ollut maantieteellinen nimisuoja EU:ssa. Käsityö- ja teollisuustuotteiden osalta järjestelmä avautui vasta 1. joulukuuta 2025.
Dalahäst rekisteröitiin marraskuussa 2026 EU:n teollisoikeuksien virastossa, EUIPO:ssa, Ruotsin patentti- ja rekisterihallitus PRV raportoi. Muodollisesti Ruotsi jätti hakemuksen.
Mainos:
Grannas A. Olsson Hemslöjd ja Nils Olsson Dalahästar ovat hakemuksen takana, mutta yritykset eivät saa yksinoikeutta. Kuka tahansa valmistaja, joka noudattaa tuote-eritelmää, saa käyttää nimeä.
Dalahästin kohdalla vaatimukset tarkoittavat, että se on valmistettava Morassa, Orsassa tai Rättvikissä puusta ja perinteisellä maalauksella.
— On surullista, että monet myytävistä hevosista eivät ole lainkaan Dalahästejä ja ne on valmistettu aivan toisessa maassa, Henrik Ljungberg, Nils Olsson Dalahästarn toimitusjohtaja, kertoo veronmaksajien rahoittamalle valtiolliselle yleisradioyhtiö SVT:lle.
