Simpansseihin johtavasta kehityslinjasta eronneet ihmisen esivanhemmat ovat liikkuneet Euroopan maaperällä jo ennen varsinaisiin ihmisiin luettavaa homo-sukua, johon kuuluvat mm. homo erectus, homo heidelbergenis ja homo sapiens. Me kuulumme h.sapiensin alalajiin homo sapiens sapiens. Lähimpiä ei-ihmis-sukulaisiamme ovat Kongon kääpiösimpanssit l. bonobot.
Simpanssin ja bonobon lajikehitys johti erkaantumiseen toisistaan yleisimmän käsityksen mukaan Kongo-joen erottaessa lajille soveliaat metsäseudut kahteen osaan, joissa asustelevien simpanssipopulaatioiden välillä ei tapahtunut geenivaihtoa. Ihmiseen johtava linja olisi taas eriytynyt Afrikan suuren hautavajoaman itäpuolelle, missä ilmaston kuivuminen harvensi metsiä, ja pakotti liikkumaan maan pinnalla pitkiä matkoja. Näissä oloissa luonnonvalinta suosi muita ominaisuuksia, kuin lännempänä metsissä.
Geenivaihdon katkeaminen sademetsissä asusteleviin serkkuihin ja em. erilaiset olosuhteet tukivat toisensuuntaista kehitystä, jonka tulokset näemme jos katsomme peiliin. Nyt on esitetty hypoteesi, jonka mukaan ihmiseen johtavan ja linjan ja bonobo-linjan erkaantumisen näyttämö olisi ulottunut Eurooppaan asti: Kreikasta ja Bulgariasta vain kahtena löytönä tunnettu Graecopithecus freybergi määritellään ihmisen sukulaiseksi, ei apinoiden.
Graecopithecukset eivät kuulu myöhempien ihmisten homo-sukuun, mutta kylläkin meihin johtavaan linjaan. Käsitystä ihmisten ja apinoiden erkaantumisesta jouduttaneen siirtämään nykyisin vallitsevaa käsitystä aiemmaksikin, -ja tapahtuneeksi Afrikan sijasta Euroopassa.
Eilen julkaistun tutkimuksen mukaan kyseiset fossiilit ovat ihmisten esi-isiä. Tutkijoiden mukaan löytö vahvistaa päätelmän, että apinoiden ja ihmisten sukulinjat erosivat itäisellä Välimerellä eikä Afrikassa, kuten tähän asti on oletettu.
Vielä äskettäin suorastaan aristoteelisen arvovallan ja tieteellisen keskustelun hegemonian omannut "Out of Africa" -teoria saa nyt jo toisen takaiskun: Kun Svante Pääbon työryhmä selvitti homo sapiens neanderthalensiksen geenien läsnäolon nykyisin elävän ihmiskunnan geeniperimässä, ei voida enää vakavasti väittää että ihmiset tulivat Afrikasta muuhun maailmaan yhtenä 100 000 vuotta sitten tapahtuneena migraationa, vaan nykyihmiskunta on perinyt geenejä Euraasiassa asuneilta muiden ihmislajien populaatioilta.
Vanha kiistä yhden afrikkalaisen alkuperän ja "monialue-teorian" välillä siis päättyi kompromissiin. Monialueteoria oletti eri mantereille levittäytyneiden homo erectus- ja homo haidelbergensis-populaatioiden kehittyneen paikallisesti nykyihmisiksi.
Out-of-Africa -ajattelusta on enää jäljellä näkemys, että kehitys apinamaisemmista muodosta nykyihmiseen olisi tapahtunut vain Afrikassa. Graecopithecus freybergi näyttää kaatavan tämänkin hypoteesin.
Graecopithecus freybergistä on vain kaksi näytettä:
- 7 240 000 vuotta vanha hammas Bulgariasta,
- 7 175 000 vuotta vanha alaleura Kreikasta.
Nämä löydöt tulkitaan enemmän ihmis- kuin apinamaisiksi. Kun Graecopithecus on jopa miljoonan vuotta vanhimpia afrikkalaisia ihmisen esivanhemmiksi luokiteltuja löytöjä vanhempi, vallitsevaa kuvaa ihmisen kehityksestä joudutaan radikaalisti muuttamaan
- Sahelanthropus-löytö Tsadista on vain kuusi miljoonaa vuotta vanha.
Ihmistymisen aikataulu ja tapahtumapaikka ovat uudelleenarvioinnin kohteena:
LÖYDÖKSIEN perusteella ihmisen kantamuoto erkaantui apinasukulaisista itäisessä Euroopassa Välimeren alueella. Tähän asti vahvoilla on ollut käsitys, että haarautuminen tapahtui Itä-Afrikassa. Ajallisesti sen uskotaan tapahtuneen 5–7 miljoonaa vuotta sitten.
Helsingin Sanomat 23.05.2017. Tutkimustiedote: https://www.eurekalert.org/pub_releases/2017-05/uot-sf7051717.php.
Tutkijat ovat vielä hyvin erimielisiä Graecopithecusten tulkinnasta, mutta Afrikan mantereen yksinoikeus ihmisen alkukodin kunniaan on nyt tieteenhistoriaa. Vähintään näyttää siltä, että ihmisen lajinsynnyn näyttämöä joudutaan laajentamaan itä-Afrikan savanneilta Itä-Eurooppaan, jossa 6-7 miljoonaa vuotta sitten vallitsi suurinpiirtein samanlainen kasvillisuus, kuin Itä-Afrikassa.
Tarkasteluun saattaa tulla sekin mahdollisuus, että simpannssien ja bonobojen ja ihmistyvien apinoiden erisuuntaisen kehityksen eräänä vaikuttajana on ollut maantieteellinen ero, Afrikasta Eurooppaan, ja välillä asuvien populaatioiden katoaminen. Ihmisten esivanhempia on myös saattanut muuttaa takaisin Afrikkaan.
Käsitykset ihmisen lajinsynnystä ovat muuttuneet em. neanderthalensis-tutkimusten kautta, ja tulevat ilmeisesti muuttumaan ehkä radikaalistikin.
http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0177347
