Markkina-analyytikko ja entinen hedge-rahastonhoitaja Alex Krainer väittää, että energiaan liittyvät sodat ja konfliktit on ymmärrettävä osana laajempaa kamppailua dollarin asemasta ja länsimaisesta rahoitusjärjestelmästä. Norjalaisprofessori Glenn Diesenin haastattelussa hän varoittaa, että öljy- ja kaasuvirtojen häiriöt voivat paljastaa pankkisektorin riskejä.

Krainer on kirjailija, markkina-analyytikko ja entinen hedge-rahastonhoitaja. Koko keskustelun ajan hän palaa energian, geopolitiikan ja valtiovarain suhteeseen.

Diesen aloittaa kysymällä, miksi energia näyttää saaneen niin keskeisen roolin Venezuelaan, Iraniin ja Venäjään liittyvissä konflikteissa sekä strategisilla merireiteillä. Krainer sanoo, ettei energian merkitys ole uusi, vaan se juontaa juurensa modernin suurvaltatieteen syntyyn.

— Energia on ollut keisarillisten sotien keskeinen tekijä viimeisten sadankahdenkymmenen vuoden ajan, Krainer sanoo.

Öljykauppa ja dollarin asema

Krainerin mukaan kyse on muustakin kuin itse raaka-aineen hallinnasta. Hän väittää, että öljy- ja kaasuprojektit, energiayhtiöille myönnetyt lainat ja kaupankäynti Yhdysvaltain dollareissa muodostavat yhdessä rakenteen, jossa pääomavirrat suuntautuvat kohti Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan pankkeja.

Hän kuvailee, kuinka suuruspankin energiayhtiölle myöntämä laina tulee hänen päättelyssään riippuvaiseksi siitä, että öljytulot jatkavat saapumistaan dollareissa. Tällä tavoin hän argumentoi, että luonnonvarojen louhinta muissa osissa maailmaa kytkeytyy länsimaisten pankkien taseisiin.

— Tämä on kolonialismin nykyaikainen mekanismi, Krainer sanoo ja väittää, että luonnonvarojen rikkaus kanavoidaan viime kädessä Lontoon ja New Yorkin kaltaisiin finanssikeskuksiin.

— [Finanssikerrokselle] suurin palkinto on säilyttää määräysvalta öljyvaroiltaan rikkailla alueilla, Krainer sanoo.

Tämä on Krainerin mukaan ratkaiseva lenkki pankkijärjestelmän ja energiakonfliktien välillä. Kun suuret pankit lainaavat energiayhtiöille ja lainat on tarkoitus maksaa takaisin öljy- ja kaasutuloilla dollareissa, tuotannon, sopimusten ja maksuvirtojen jatkuvasta hallinnasta tulee osa pankkien liiketoimintamallia.

Hänen selostuksessaan pankit eivät siten ole vain passiivisia lainanantajia. Krainer väittää, että rakenne luo taloudellisia kannustimia säilyttää maailmanjärjestys, jossa resurssirikkaat alueet ovat avoinna länsimaisille yrityksille ja kauppa pysyy sidottuna dollariin. Kun tätä järjestystä uhataan, hän väittää, syntyy paineita poliittiseen interventioon ja sotaan hallinnan palauttamiseksi.

Krainer asettaa tämän vastakkain sen kanssa, mitä hän kutsuu normaaliksi, vastavuoroiseksi kaupaksi maiden välillä. Yhdysvallat voisi hänen mukaansa tuoda ja viedä energiaa pyrkimättä hallitsemaan resurssirikkaita alueita, mutta hän väittää, että finanssilogiikka tarjoaa vahvoja kannustimia päinvastaiseen.

Varoitus pankkisektorin tartuntariskistä

Keskustelu kääntyy seuraavaksi pankkien riskikeskittymiin. Krainer väittää, että öljyä ja kaasua tuottavien alueiden vähentyneet vientitulot voivat tehdä lainoista ja muista rahoituspositiosta epävarmoja. Hän korostaa erityisesti riskiä, jossa suuret pankit ovat sidoksissa toisiinsa johdannaisten ja muiden keskinäisten sitoumusten kautta.

Jos systeemisesti tärkeä pankki ei pysty täyttämään velvoitteitaan, tämä voisi Krainerin mukaan levitä muihin pankkeihin. Hän vertaa mahdollista tapahtumien kulkua vuoden 2008 finanssikriisiin.

— Koko järjestelmä [on] paineen alla ja vaarassa romuttua systeemisesti kokonaan, Krainer sanoo.

Hän uskoo, että keskuspankit yrittäisivät luultavasti pitää järjestelmän pystyssä uudella likviditeetillä tällaisessa tilanteessa. Mutta hänen analyysissään ongelma siirtyisi tällöin pankkien taseista kotitalouksien ostovoimaan.

— Kaikki tämä rahan painaminen tyhjästä luo lopulta hyperinflaation, varoittaa Krainer.

Ennuste inflaatiosta ja stagnaatiosta

Diesen nostaa esiin myös Persianlahden valtioiden suhteen Yhdysvaltoihin ja kysyy, voisivatko muuttuvat turvallisuusjärjestelyt vaikuttaa pääomavirtoihin Yhdysvaltain markkinoille, mukaan lukien tekoälysektoriin. Krainer väittää, että siirtyminen pois dollarista tai energiantuotantolaitosten tuhoaminen voisi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin.

Haastattelun loppupuolella Krainer kertoo kohdanneensa tilapäisiä ongelmia tankkaamisessa palattuaan kotiin. Hän käyttää tapausta lähtökohtana laajemmalle varoitukselle niukkuudesta, hinnanmuodostuksesta ja markkinoiden manipuloinnista.

— Jokainen luhistumassa oleva imperiumi on yrittänyt taivuttaa taloustieteen lait tahtoonsa, ja jokainen niistä on lopulta epäonnistunut, Krainer sanoo.

Hänen johtopäätöksensä on, että maailma on matkalla kohti korkean inflaation ja taloudellisen stagnaation ajanjaksoa.