Eteläafrikkalaisen tytön joukkoraiskaus ja murha – Yksi tekijöistä murtui oikeudessa: Tunnustan kaiken (video)

Päivitetty 27.10.2018, Julkaistu 25.10.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Toissapäiväisessä, jo yhdeksän kuukautta kestäneessä oikeudenkäynnissä, yksi syytetyistä murtui. Hän alkoi todistelussaan itkeä ja kertoi tapahtumien kulun.

Geraldo Parsons ja kolme muuta syytettyä ovat tähän saakka kieltäneet murhanneensa 21-vuotiaan yliopisto-opiskelijan Hannah Corneliuksen. Toissapäiväisessä oikeudenkäynnissä yksi syytetyistä murtui kyyneliin todistajanaitiossa ja kertoi tapahtumien kulun seikkaperäisesti. Hän tunnusti olevansa syyllinen kaikkiin häntä kohtaa esitettyihin kymmeneen syytekohtaan.

Hannah Cornelius ja hänen opiskelukaverinsa Cheslin Marsh siepattiin viime vuonna toukokuun 27. päivänä, kun Hannah ja Cheslin juttelivat autossa kaupungilla vietetyn illan jälkeen Cheslinin asunnon edustalla. Hannah joukkoraiskattiin ja murhattiin, kun taas Cheslin Marsh säilytti henkensä, vaikka hänen päätään rusikoitiin tiiliskivillä.

Syytetyt. Kuvakaappaus uutisvideolta.

Yksi syytetyistä, Geraldo Parsons, tapasi töiden jälkeen Eben van Niekerkin ja poltteli hänen kanssaan. Joukkoon liittyi Vernon Witbooi, joka sanoi, että heidän pitäisi mennä Lavandassa sijaitsevalle asunnolle. Kolmikon kävellessä sinne joukkoon liittyi Nashville Julius.

- Vernon tunsi hänet, minä en.

Kävellessään nelikko näki sinisen Citi Golfin parkissa. Autossa oli valot päällä.

- Sanoin, että meidän pitäisi kurkata sisälle ja ottaa auto haltuun.

Autossa oli mies ja nainen.

- Vernon sanoi, että meidän pitäisi ryöstää heidät.

Lähestyimme autoa takaapäin. Vernon ja minä olimme vänkärin puolella autoa. Minulla oli mukanani puukko ja annoin sen Vernonille.

- Kävimme apukuljettajan puolella olevan miehen kimppuun. Sanoin: "Rahat, puhelin, nyt." Sitten nojasin kuskin puolelle ja avasin oven. Poistuin autosta ja menin kuljettajan puolelle. Silloin näin, että Eben ja Nashville olivat paikalla.

Kun Parsons löysi avaimet ja käynnisti auton, Nashville oli kadonnut paikalta.

- Minä ajattelin vain varastavani auton, kun olimme ryöstäneet heidät.

Kun Cheslin ilmoitti, ettei hänen pankkitileillään ole rahaa, jota voisi nostaa korteilla, hänet heivattiin peräkonttiin. Ryöstäjät ajoivat huumediilerin luokse ja ostivat huumeita.

Tämän jälkeen miehet ajoivat Kraaifonteiniin. Cheslin kiskottiin peräkontista.

- Vernon sanoi, että Cheslinin pitää maata mahallaan. Vernonilla oli kaksi tiiliskiveä käsissään. Hän sanoi minulle, että meidän pitää tappaa tämä tyyppi.

- Luulin, että hän vitsaili. Minä halusin vain varastaa auton. Vernon heitti tiiliskiviä hänen päähänsä. Seisoin syrjemmällä ja katsoin. En itse löytänyt kiveä. Vernon lopetti ja palasimme autolle. Sitten ajoin auton pois alueelta.

- Kun ajoin, Vernon antoi minulle kondomin. [...] Vernon sanoi, että Hannah oli sanonut, että voisimme harrastaa s***iä hänen kanssaan, mutta meidän pitäisi päästää hänet vapaaksi sen jälkeen. Näin Hannahin silmistä, että hän oli kauhuissaan. Hän sanoi, että voisimme harrastaa s***iä hänen kanssaan, mutta hän ei oikeasti halunnut sitä.

Miehet polttivat pysähtyessään huumeita. Siinä kyseltiin, kuka haluaisi raiskata ensin.

- Ilmoitin, että minä voisin tehdä sen ensin. Raiskasin hänet, mutta se ei tuntunut oikealta, koska minulla on tyttöystävä, jolla on lapsia.

- Tein tekoni ja heitin kondomin maahan. Sitten Vernon raiskasi hänet. Myös Eben raiskasi hänet.

- Kerroin Vernonille, että meidän pitäisi nyt vapauttaa Hannah. Laitoimme hänet peräkonttiin, jotta hän ei tietäisi, mihin menemme. Ajoimme sitten tälle viinitilalle.

- Hannah ei halunnut tulla peräkontista ulos, vaan piteli kiinni autosta. Hän meni paniikkiin. Eben tuli paikalle ja iski häntä puukolla. Päästin Hannahista irti, kun verta alkoi suihkuta ulos.

- Sitten näin Vernonin tulevan kiven kanssa. Vernon kaatoi Hannahin maahan. Sanoin Vernonille, ettei häntä pidä tappaa, tapoimme jo Cheslinin, annetaan hänen olla. Mutta Vernon pudotti kiven Hannahin päähän.

Todistuksen mukaan miehet matkasivat takaisin pääkaupungin esikaupunkialueelle, jossa he ottivat huumediilerin kyytiin. Matkallaan miehet ryöstivät kaksi naista, jotka kävelivät alueella.

Kun poliisi huomasi varastetun auton, alkoi takaa-ajo, joka päättyi useamman kiinniottoon. Myös Parsons jäi kiinni.

- Hyppäsin ulos ja juoksin. He saivat Vernonin kiinni. Yritin piiloutua makaamalla maassa, mutta tilan työntekijät kertoivat poliisille, missä olin, ja poliisi pidätti minut.

Oikeudenkäynti jatkuu.

Lähde: Times Live

Aiheeseen liittyvää:

https://www.nykysuomi.com/2018/10/20/etelaafrikkalaisen-joukkoraiskatun-opiskelijan-kallo-murskattiin-kivenjarkaleella-kahdesti-video/

Iran, Oman ja Saudi-Arabia edistävät diplomatiaa Hormuzinsalmen turvaamiseksi

Julkaistu eilen 15:23 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 1 minuutti

TEHERAN (Xinhua) -- Iran, Oman ja Saudi-Arabia ovat kehottaneet tehostamaan yhteisiä diplomaattisia toimia Hormuzinsalmen turvallisuuden takaamiseksi, Iranin ulkoministeriö ilmoitti tiistaina.

Asia nostettiin esiin maanantai-iltana käydyissä erillisissä puhelinkeskusteluissa Iranin ulkoministeri Seyed Abbas Araghchin sekä hänen omanilaisen ja saudiarabialaisen virkaveljensä, Sayyid Badr bin Hamad Al Busaidin ja prinssi Faisal bin Farhan Al Saudin välillä, ministeriö totesi tiedotteessaan.

Kolme ministeriö korostivat tarvetta lisätä yhteistyötä ja edistää yhteisiä diplomaattisia ponnisteluja alueellisen vakauden varmistamiseksi ja "Yhdysvaltojen aggressioiden seurauksena Hormuzinsalmelle aiheutetun turvattomuuden poistamiseksi", tiedotteessa sanottiin.

Keskustelut käytiin sen jälkeen, kun Iran ja Oman olivat keskustelleet Teheranissa perjantaina ja lauantaina turvallisesta merenkulusta salmen läpi. Osapuolet vaihtoivat näkemyksiä laivaliikenteen hallinnan periaatteista ja mekanismeista kunnioittaen samalla rannikkovaltioiden suvereeneja oikeuksia, Iranin ulkoministeriön tiedottaja Esmaeil Baghaei sanoi sunnuntaina.

Yhdysvaltain armeija teki useita iskuaaltoja Irania vastaan viime päivinä, mihin Teheran vastasi ohjus- ja lennokkihyökkäyksillä Yhdysvaltain tukikohtiin ja laitoksiin alueella. Yhteenotot ovat sittemmin laantuneet.

Ruotsin merituulivoimahankkeet saattavat vaatia miljardeja euroja vuotuisia tukia

Julkaistu eilen 14:10 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 2 minuuttia

Kuusi ruotsalaista merituulivoimahanketta saattavat vaatia noin 5,7 miljardia euroa (63 miljardia kruunua) valtion tukea vuosittain, arvioi Norjan teknillis-luonnontieteellisen yliopiston (NTNU) professori Jonas Kristiansen Nøland. Hän viittaa suureen kuiluun ennustettujen tuotantokustannusten ja nykyisten sähkön hintojen välillä.

Ruotsalaisessa talouslehti Affärsvärldenissä julkaistussa kolumnissaan Nøland kirjoitti, että kuusi tähän mennessä Ruotsissa hyväksyttyä merituulivoimalaitosta saattavat vaatia jatkuvia tukia, jos ne rakennetaan hänen laskelmissaan käytetyillä kustannus- ja sähkön hintatasoilla.

Hänen arvionsa 5,7 miljardista eurosta (63 miljardia kruunua) vuodessa vastaa noin 1 140 euroa (12 600 kruunua) jokaista ruotsalaista kotitaloutta kohden, jos tuki rahoitettaisiin valtion budjetista. Nøland arvioi myös, että hankkeiden kokonaisinvestoinnit voisivat nousta 90,5 miljardiin euroon (1 biljoona kruunua).

Kelluvat perustukset nostavat kustannuksia

Kaksi Ruotsin valtion energiayhtiö Vattenfallin suunnittelemaa hanketta, Vidar ja Poseidon, on tarkoitus toteuttaa kokonaan tai osittain kelluvilla perustuksilla. Nøland kuvailee tätä kalleimmaksi merituulivoiman muodoksi.

Hän viittaa Yhdistyneen kuningaskunnan viimeisimpään huutokauppakierrokseen, jossa kelluva merituulivoima sai sopimushintoja, jotka ylittivät 0,27 euroa (3 kruunua) kilowattitunnilta vuoden 2026 hintatasossa. Nølandin mukaan DNV on arvioinut vastaavia kustannustasoja Norjassa.

Tämä on professorin mukaan huomattavasti korkeampi kuin tuulivoimantuottajien saatavilla olevat markkinahinnat. Vattenfallin toimitusjohtaja Anna Borg on myös aiemmin todennut, ettei merituulivoima ole tällä hetkellä kaupallisesti kannattavaa markkinaehtoisesti.

Vertailu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan

Nøland huomauttaa, että Ruotsilla on rajallinen kokemus merituulivoimasta verrattuna Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Vuoden 2025 lopussa Ruotsilla oli 0,2 gigawattia asennettua merituulivoimakapasiteettia, kun taas Yhdistyneellä kuningaskunnalla sitä oli 17 gigawattia, hänen esittämiensä lukujen mukaan.

Yhdistyneen kuningaskunnan suuremmat markkinat eivät ole automaattisesti johtaneet alhaisempiin kustannuksiin, Nøland väittää. Hän kirjoittaa, että jopa suuret brittiläiset hankkeet ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia ja päättelee, että valtion tulisi olla varovainen pitkäaikaisten tukisitoumusten suhteen.

Keskustelu Ruotsin merituulivoimasta on usein keskittynyt konflikteihin asevoimien ja kalastusintressien kanssa. Nølandin mukaan keskeinen kysymys on sen sijaan hankkeiden sosioekonominen kestävyys.

Lecornu: Yhdeksän kymmenestä maastopalosta on ihmisen aiheuttamia

Julkaistu eilen 12:43 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 1 minuutti

Yhdeksän kymmenestä Ranskan maastopalosta on ihmisen aiheuttamia, sanoo pääministeri Sébastien Lecornu. Heinäkuun 6. päivän jälkeen 162 ihmistä on pidätetty epäiltynä tahallisesta palojen sytyttämisestä maan maastopalokauden aikana.

Lecornun huomautukset tekevät eron siihen, pidetäänkö paloja pelkästään sääilmiönä vai kysytäänkö, mikä ne todellisuudessa sytyttää. Omni-lehden mukaan maastopalokauden alkamisen jälkeen on rekisteröity yli 13 500 paloa.

Lecornu sanoi, että yhdeksän kymmenestä palosta on ihmisen aiheuttamia. Useimmat ovat seurausta huolimattomuudesta, kuten poisheitetyistä tupakan natsoista, grillauksesta tai ilman riittäviä varotoimia tehdyistä töistä. Jotkut tapaukset ovat kuitenkin rikoksia.

162 pidätystä epäillyistä tahallisista sytytyksistä

Nämä 162 pidätystä koskevat henkilöitä, joita epäillään maastopalojen tahallisesta sytyttämisestä. Lecornu kertoi ranskalaiselle BFMTV-kanavalle, että maastopalon tahallisesta sytyttämisestä voi seurata jopa 15 vuoden vankeustuomio.

Väite siitä, että inhimillinen toiminta on syttymisten keskeinen syy, on merkittävä keskustelussa, jossa suuret palot yhdistetään usein suoraan ilmastonmuutokseen. Lecornun luvut eivät tarkoita, että säällä, kuivuudella tai tuulella ei olisi merkitystä jo syttyneen palon etenemiselle. Ne kuitenkin osoittavat hallituksen mukaan, että syttymisellä on useimmissa tapauksissa konkreettisempi selitys: huolimattomuus tai tahallinen toiminta.

Anthropic tuhosi miljoonia kirjoja tekoälyä varten

Julkaistu eilen 11:36 – Kirjoittaja Toimitus
Lukuaika 3 minuuttia

Tekoäly-yhtiö Anthropic osti miljoonia painettuja kirjoja, poisti niiden kannet, leikkasi sivut ja muutti sisällön hakukelpoisiksi PDF-tiedostoiksi. Paperiset alkuperäiskappaleet hävitettiin. Eräässä sisäisessä asiakirjassa tavoitetta kuvailtiin pyrkimykseksi ”skannata tuhoavasti kaikki maailman kirjat” pitäen työ samalla salassa.

Hanke, joka tunnetaan nimellä Project Panama, luotiin syöttämään Anthropicin digitaaliseen kirjastoon ja tekoälymalleihin suuria määriä editoitua tekstiä. Anthropic on Claude-chatbotin takana oleva yritys.

Yksityiskohdat ovat jälleen levinneet sosiaalisessa mediassa, missä hanketta on kutsuttu nimellä ”Suuri unohdus” (The Great Forgetting). Nimikkeen takana on dokumentoitu käytäntö: kirjoja ostettiin teollisessa mittakaavassa, tuhottiin fyysisinä esineinä ja korvattiin tiedostoilla yksityisessä yrityskirjastossa.

”Kaikki maailman kirjat”

Library Journalin infoDOCKET-katsauksen mukaan julkaistuista oikeuden asiakirjoista selviää, että Anthropic laajensi Project Panamaa alkuvuodesta 2024. Sisäisessä suunnitteludokumentissa hanketta kuvailtiin yritykseksi ”skannata tuhoavasti kaikki maailman kirjat”. Samassa asiakirjassa todettiin: ”Emme halua, että tulee tietoon, että työskentelemme tämän parissa”.

Yhtiö palkkasi Tom Turveyn, joka oli aiemmin työskennellyt Google Books -palvelussa, auttamaan toiminnan rakentamisessa. Kirjoja ostettiin suurissa erissä jakelijoilta ja divareilta. Oikeuden pöytäkirjat osoittavat, että yksittäiset ostot saattoivat käsittää kymmeniä tuhansia niteitä.

Kesäkuussa 2025 annettu liittovaltion tuomioistuimen päätös kuvaa prosessia yksityiskohtaisesti. Anthropic käytti useita miljoonia dollareita ostamalla miljoonia painettuja kirjoja, usein käytettyjä kappaleita. Alihankkijat poistivat tämän jälkeen sidonnat, leikkasivat sivut vaadittuun muotoon ja skannasivat ne.

Jokaisesta kirjasta tuli PDF-tiedosto, joka sisälsi sivukuvat ja koneellisesti luettavan tekstin. Paperinen alkuperäiskappale hävitettiin tämän jälkeen. Myöhemmissä raporteissa kerrottiin, että sivut kierrätettiin, mutta kirjoja ei voinut enää lukea tai myydä eteenpäin.

Tuhoamisesta tuli oikeudellinen etu

Huomionarvoista on, että tuhoaminen auttoi Anthropicin tapausta oikeudessa. Tuomari William Alsup totesi, että yhtiö oli laillisesti ostanut painetut kappaleet ja sai hävittää ne. Koska fyysinen kirja korvattiin digitaalisella tiedostolla ilman, että ylimääräistä kopiota levitettiin yhtiön ulkopuolelle, muodonmuutos katsottiin kohtuulliseksi käytöksi (fair use) Yhdysvaltain tekijänoikeuslain nojalla.

Oikeus korosti, ettei kopioita syntynyt liikaa: lähde tuhottiin ja digitaalinen versio tuli sen tilalle. Juridisesti tuhoaminen oli siis osa argumenttia siitä, ettei Anthropic ollut luonut kahta rinnakkaista kirjastoa.

Tämä osa käytännöstä oli tässä tapauksessa laillinen, mutta kulttuurinen kysymys säilyy. Fyysinen kappale, joka olisi aiemmin voitu myydä, lainata tai sijoittaa arkistoon, katosi kierrosta. Jäljelle jäi hakukelpoinen yrityksen tiedosto, joka on Anthropicin mutta ei yleisön käytettävissä.

Ars Technica huomautti, että tuhoavaa skannausta esiintyy myös muissa digitointiprojekteissa, mutta dokumentoitu mittakaava oli epätavallinen. Julkaisu huomautti myös, etteivät oikeuden pöytäkirjat osoita harvinaisia kirjoja tuhotun. Ostot tehtiin suurina erinä suurilta jälleenmyyjiltä, mikä on ristiriidassa niiden väitteiden kanssa, joiden mukaan ainutlaatuisia teoksia olisi tietoisesti pyyhitty pois.

Seitsemän miljoonaa piratoitua kirjaa

Project Panama oli vain yksi osa Anthropicin kirjakokoelmaa. Ennen kuin se alkoi ostaa painettuja kappaleita, yhtiö oli ladannut vähintään viisi miljoonaa kirjaa Library Genesis -palvelusta ja vähintään kaksi miljoonaa Pirate Library Mirrorista. Oikeus totesi Anthropicin tienneen, että materiaali oli piratoitua.

Tuomari teki siksi selvän eron. Kielimallin kouluttamista laillisesti hankituilla kirjoilla pidettiin oikeudenmukaisena ja transformatiivisena käyttönä. Piratoiduista tiedostoista koostuvan pysyvän keskuskirjaston rakentaminen ei ollut suojattua. Oikeuden mukaan Anthropic oli piratoinut yli seitsemän miljoonaa kopiota ja säilyttänyt ne silloinkin, kun se oli tullut haluttomammaksi käyttämään tällaista materiaalia oikeudellisista syistä.

Kiista päättyi huomattaviin kustannuksiin. 21. heinäkuuta 2026 liittovaltion tuomari hyväksyi 1,5 miljardin dollarin sovintoratkaisun Associated Pressin mukaan. Se kattaa noin 482 000 kirjaa, ja korvaus on noin 3 000 dollaria teosta kohden. Anthropic suostui myös tuhoamaan alkuperäiset piratoidut kirjatiedostot.

”Suuri unohdus”

X-viesti, joka on herättänyt huomiota asiaan uudelleen, väittää, että tuhoaminen tyhjentää divarit ja antaa keskeisille toimijoille vallan hallita sitä, mitä tietoa ihmiset voivat saada.

Dokumentoitu todellisuus on itsessään vakava. Yritys, joka rakentaa järjestelmiä ihmiskunnan tiedon tallentamiseen ja toistamiseen, osti ja tuhosi salaa kirjoja teollisessa mittakaavassa muuttaakseen niiden sisällön yrityksen omistamaksi raaka-aineeksi. Piratismi osoittaa myös, kuinka helposti kirjailijoiden oikeudet sivuutettiin kilpailun koulutusdatasta kiihtyessä.

Tiedon fyysiset kantajat uhrattiin suljetun teknisen järjestelmän tieltä. Yhtiön oma suunnittelu osoittaa myös, että se ymmärsi, kuinka vahingolliselta toiminta näyttäisi, jos yleisö saisi tietää siitä.