Muiden anteeksiantaminen oli yhteydessä parempaan psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin uudessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Anteeksiannon on kuitenkin oltava vapaaehtoista, eikä sitä saa koskaan käyttää tapahtuneen vähättelyyn.
Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tutkijoiden johtamaan tutkimukseen osallistui 207 919 henkilöä 23 maasta. Tutkijat kysyivät, kuinka usein osallistujat antoivat anteeksi heitä loukanneille ihmisille. Noin vuotta myöhemmin seurattiin osallistujien mielenterveyttä, elämän tarkoituksellisuuden tunnetta, toivoa, ihmissuhteita, sosiaalista tukea, fyysistä terveyttä ja taloudellista turvaa, muiden tekijöiden ohella.
Ne, jotka kertoivat antavansa usein tai aina anteeksi muille, raportoivat keskimäärin hieman paremmasta hyvinvoinnista. Yhteys oli selvin mielenterveyden, tarkoituksellisuuden tunteen, toivon ja läheisten ihmissuhteiden tyytyväisyyden osalta, npj Mental Health Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkimuksen pääkirjoittaja Richard Cowden kuvailee anteeksiantoa aktiivisena tapana käsitellä vääryyttä pikemminkin kuin ohimenevänä tunteena.
”Anteeksianto on prosessi, johon kuuluu valinta olla tavoittelematta kostoa, pyrkimys vapautua katkeruudesta ja siirtyminen kohti suurempaa myötätuntoa meitä loukannutta henkilöä kohtaan”, Cowden kirjoittaa The Conversation -lehdessä.
Kolme neljästä osallistujasta sanoi antavansa usein tai aina anteeksi heitä loukanneille ihmisille. Osuus vaihteli merkittävästi maiden välillä Turkin 41 prosentista Nigerian 92 prosenttiin. Tulokset erosivat myös kulttuuristen ja sosiaalisten ympäristöjen välillä.
Ruotsi oli ainoa tutkimukseen sisältynyt Pohjoismaa. Ruotsalaiset osallistujat, jotka ensimmäisessä mittauksessa sanoivat antavansa usein tai aina anteeksi heitä loukanneille, raportoivat noin vuotta myöhemmin suurempaa optimismia ja toivoa, vahvempaa sosiaalista tukea, enemmän tyytyväisyyttä paikallisyhteisöönsä ja korkeampaa luottamusta yhteiskuntaan kuin ne, jotka antoivat harvoin tai eivät koskaan anteeksi. He raportoivat myös hieman vähemmän yksinäisyyttä.
Anteeksiannon on oltava vapaaehtoista
Tutkimuksessa mitattiin ihmisten yleistä taipumusta antaa anteeksi. Siinä ei tarkasteltu, oliko anteeksianto vapaaehtoista vai painostuksen alaisena annettua. Cowden kuvailee anteeksiantoa kyvyksi, jota voidaan kehittää, mutta korostaa, että anteeksi haluavien ihmisten tukemisen on suojeltava autonomiaa, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
”Ihmiset vastustavat joskus anteeksiantoa, koska se voi vaikuttaa siltä, että heitä pyydetään puolustelemaan vääryyttä, luopumaan oikeudenmukaisuudesta tai avaamaan ovi uudelleen vaaralliseen suhteeseen. Mutta sitä anteeksianto ei tarkoita”, Richard Cowden kirjoittaa The Conversation -lehdessä.
Tutkimus ei anna tukea ihmisten painostamiselle anteeksiantoon. Anteeksianto ei voi korvata vastuullisuutta, hyvitystä tai suojelua jatkokiusaamiselta. Vahinkoa kärsineen henkilön ei tarvitse palauttaa yhteyttä tai altistaa itseään uudelle riskille. Cowden painottaa, että anteeksiannon on tapahduttava yksilön omilla ehdoilla, silloin kun se on turvallista ja tarkoituksenmukaista.
