Muiden anteeksiantaminen oli yhteydessä parempaan psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin uudessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Anteeksiannon on kuitenkin oltava vapaaehtoista, eikä sitä saa koskaan käyttää tapahtuneen vähättelyyn.
Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tutkijoiden johtamaan tutkimukseen osallistui 207 919 henkilöä 23 maasta. Tutkijat kysyivät, kuinka usein osallistujat antoivat anteeksi heitä loukanneille ihmisille. Noin vuotta myöhemmin seurattiin osallistujien mielenterveyttä, elämän tarkoituksellisuuden tunnetta, toivoa, ihmissuhteita, sosiaalista tukea, fyysistä terveyttä ja taloudellista turvaa, muiden tekijöiden ohella.
Ne, jotka kertoivat antavansa usein tai aina anteeksi muille, raportoivat keskimäärin hieman paremmasta hyvinvoinnista. Yhteys oli selvin mielenterveyden, tarkoituksellisuuden tunteen, toivon ja läheisten ihmissuhteiden tyytyväisyyden osalta, npj Mental Health Research -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkimuksen pääkirjoittaja Richard Cowden kuvailee anteeksiantoa aktiivisena tapana käsitellä vääryyttä pikemminkin kuin ohimenevänä tunteena.
Mainos:
”Anteeksianto on prosessi, johon kuuluu valinta olla tavoittelematta kostoa, pyrkimys vapautua katkeruudesta ja siirtyminen kohti suurempaa myötätuntoa meitä loukannutta henkilöä kohtaan”, Cowden kirjoittaaThe Conversation -lehdessä.
Kolme neljästä osallistujasta sanoi antavansa usein tai aina anteeksi heitä loukanneille ihmisille. Osuus vaihteli merkittävästi maiden välillä Turkin 41 prosentista Nigerian 92 prosenttiin. Tulokset erosivat myös kulttuuristen ja sosiaalisten ympäristöjen välillä.
Ruotsi oli ainoa tutkimukseen sisältynyt Pohjoismaa. Ruotsalaiset osallistujat, jotka ensimmäisessä mittauksessa sanoivat antavansa usein tai aina anteeksi heitä loukanneille, raportoivat noin vuotta myöhemmin suurempaa optimismia ja toivoa, vahvempaa sosiaalista tukea, enemmän tyytyväisyyttä paikallisyhteisöönsä ja korkeampaa luottamusta yhteiskuntaan kuin ne, jotka antoivat harvoin tai eivät koskaan anteeksi. He raportoivat myös hieman vähemmän yksinäisyyttä.
Anteeksiannon on oltava vapaaehtoista
Tutkimuksessa mitattiin ihmisten yleistä taipumusta antaa anteeksi. Siinä ei tarkasteltu, oliko anteeksianto vapaaehtoista vai painostuksen alaisena annettua. Cowden kuvailee anteeksiantoa kyvyksi, jota voidaan kehittää, mutta korostaa, että anteeksi haluavien ihmisten tukemisen on suojeltava autonomiaa, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
”Ihmiset vastustavat joskus anteeksiantoa, koska se voi vaikuttaa siltä, että heitä pyydetään puolustelemaan vääryyttä, luopumaan oikeudenmukaisuudesta tai avaamaan ovi uudelleen vaaralliseen suhteeseen. Mutta sitä anteeksianto ei tarkoita”, Richard Cowden kirjoittaaThe Conversation -lehdessä.
Tutkimus ei anna tukea ihmisten painostamiselle anteeksiantoon. Anteeksianto ei voi korvata vastuullisuutta, hyvitystä tai suojelua jatkokiusaamiselta. Vahinkoa kärsineen henkilön ei tarvitse palauttaa yhteyttä tai altistaa itseään uudelle riskille. Cowden painottaa, että anteeksiannon on tapahduttava yksilön omilla ehdoilla, silloin kun se on turvallista ja tarkoituksenmukaista.
Ultraprosessoitu ruoka vastasi 52 prosentista energian saannista 11–17-vuotiailla, jotka osallistuivat Ruotsin elintarvikeviraston vuosien 2016–2017 Riksmaten-ruokavaliotutkimukseen, kertoo Göteborgin yliopiston tutkimus. Tiukemman luokittelun mukaan aikuisten, nuorten ja pikkulasten keskiarvot vaihtelivat 23 ja 29 prosentin välillä.
Tutkimus julkaistiin Nutrition Journal -lehdessä, ja se hyödyntää kolmea Riksmaten-kierrosta. Tutkijoiden pääluokittelun mukaan ultraprosessoitu ruoka vastasi 45 prosentista aikuisten energian saannista ja 46 prosentista pikkulasten.
Kyselyt kattoivat eri ajanjaksoja: aikuiset söivät ja raportoivat syömisistään vuosina 2010–2011, nuoret vuosina 2016–2017 ja pikkulapset vuosina 2021–2024. Luvut eivät tästä syystä osoita, miten ruokavaliot ovat muuttuneet ajan myötä, eivätkä kerro, mitä ruotsalaiset syövät tänään.
Vastaus vaihtelee paljon, koska se riippuu siitä, mihin raja vedetään. Nova-luokitusjärjestelmä laskee lisäaineita sisältävät tai tietyillä teollisilla menetelmillä valmistetut ruoat ultraprosessoiduiksi riippumatta niiden ravintosisällöstä. Tähän kuuluvat virvoitusjuomat, lihajalosteet ja aamiaismurolat, mutta myös jotkin kaupallisesti leivotut täysjyväleivät. Tiukempi luokittelu sulki pois vaikeasti luokiteltavat ruoat, joten esimerkiksi leipä ja sekoiteruoat jäivät pääosin luokan ulkopuolelle.
Mainos:
Pääluokittelun mukaan leipä oli aikuisten ja pikkulasten suurin ultraprosessoidun ruoan kalorien lähde. Nuorten keskuudessa listan kärjessä olivat voileivät, pizza ja vastaavat ruoat, joiden osuus oli 8,2 prosenttia kokonaisenergian saannista.
Enemmän sokeria ja vähemmän täysjyvää
Aikuisilla ja nuorilla, jotka saivat suuren osan kaloreistaan ultraprosessoiduista ruoista, oli myös vähemmän ravitseva ruokavalio. Tutkimus vertaa ruokavalioita tiettynä ajankohtana, joten se osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta. Torsten Sällström, ravitsemusterapeutti ja Göteborgin yliopiston väitöskirjatutkija, viittaa sokeriin ja täysjyvään:
— Näimme, että niillä, jotka saivat suuremman osan kaloreistaan ultraprosessoiduista ruoista, oli myös ruokavalioissaan huomattavasti enemmän lisättyä sokeria mutta vähemmän kuitua ja vähemmän täysjyvää, sanoo Torsten Sällström.
Pikkulasten keskuudessa kuvio oli osittain päinvastainen. Enemmän ultraprosessoitua ruokaa syövät saivat enemmän rautaa ja E-vitamiinia. Yksi mahdollinen selitys yliopiston mukaan on se, että raudalla täydennetyt valmisvalmisteet, kuten vellit ja puurot, luokitellaan ultraprosessoiduiksi.
— Olisi valitettavaa, jos vanhemmat välttäisivät täydennettyjä puuroja ja vellejä, koska he ovat huolissaan näiden tuotteiden leimaamisesta ultraprosessoiduiksi, sanoo Emma Patterson, Ruotsin elintarvikeviraston ravitsemusasiantuntija.
Sillä, kuinka paljon täysjyvää syöt, on merkitystä sen kannalta, näkyvätkö vaikutukset verikokeissa ja vyötärönympäryksessä. Kansainvälinen tutkimusryhmä kokosi tuloksia useista ruokavaliotutkimuksista ja löysi saantitason, jolla sydän- ja verisuonitautien riskitekijät paranivat eniten.
Helda Tutunchi Tabrizin lääketieteellisestä yliopistosta Iranista johti tutkimusryhmää. Meta-analyysi, joka julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, kokoaa yhteen 87 satunnaistettua ruokavaliotutkimusta useista maista, mukaan lukien Brasiliasta sekä Aasian, Euroopan ja Pohjois-Amerikan maista.
Tutkimuksissa yksi ryhmä söi täysjyvää, kun taas vertailuryhmä noudatti tavallista ruokavaliotaan tai söi vähemmän täysjyvää sisältäviä elintarvikkeita. Koska määrät vaihtelivat eri tutkimuksissa, tutkijat pystyivät vertailemaan saantitasoja ja näkemään, missä kohdin veren rasva-arvot, vyötärönympärys ja muut mittarit muuttuivat eniten.
Useimmat mittarit paranivat eniten 60–100 gramman päivittäisellä täysjyvän saannilla kuivapainona mitattuna. Tämä tarkoittaa ruoan sisältämän täysjyvän määrää, ei kypsennetyn kaurapuuron tai pastan painoa. Alue ei ole tarkasti määritelty ihanniannos; se on taso, jolla hyöty oli suurin useimpien mittareiden kohdalla.
Mainos:
Vaikutukset olivat pieniä. Jokaista ylimääräistä 48 grammaa täysjyvää kohden päivässä vyötärönympärys oli keskimäärin 0,22 senttimetriä pienempi. Kolesteroli, paino ja verenpaine laskivat vastaavan maltillisesti.
Tutkimuksissa mitattiin riskitekijöitä, kuten veren rasva-arvoja ja vyötärönympärystä, ei sydänkohtauksia. Erittäin suurista saantimääristä on myös liian vähän tietoa, jotta voitaisiin sanoa tarkalleen, missä kohdin hyödyt tasaantuvat.
Ruotsin elintarvikevirasto suosittelee vähintään 90 grammaa täysjyvää päivässä, mieluiten enemmän. Sen päiväesimerkki sisältää annoksen kaurapuuroa, annoksen täysjyväpastaa ja viipaleen pehmeää leipää, jossa on pohjoismainen Avainreikä-ravintomerkki.
Pätkäpaastolla voi olla useita terveyshyötyjä, kuten verenpaineen laskeminen, ikääntymisen hidastaminen ja jopa hyöty syövän hoidossa. Paaston on myös osoitettu lisäävän henkistä keskittymiskykyä ja parantavan unta.
Pätkäpaastosta on useita eri muotoja, mukaan lukien 5:2-menetelmä ja 16:8-menetelmä.
Pätkäpaasto on ruokavaliokäytäntö, jossa vuorotellaan paasto- ja syömisjaksoja. Paaston terveydellinen tarkoitus on antaa keholle mahdollisuus levätä ja toipua. Keho, joka käyttää sylkirauhasia, maksaa, sappirakkoa ja haimaa ruoansulatuksen aikana, saa tarvittavan levon ja aikaa korjata soluvaurioita paaston aikana. Kuten muutkin kehon järjestelmät, ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee lepoa toimiakseen optimaalisesti.
Yksi tapa toteuttaa pätkäpaastoa on nimeltään 16:8-menetelmä, jossa syödään tavalliseen tapaan 8 tuntia ja paastotaan loput 16 tuntia vuorokaudesta. On yleistä syödä päivällinen noin kello 18 tai 19 ja syödä uudelleen seuraavana päivänä kello 10 tai 11. Sanotaan, että nämä tunnit pitäisi voida viettää haluamallaan tavalla, mutta joidenkin mukaan parhaan vaikutuksen saavuttamiseksi ei pitäisi syödä kello 18 jälkeen. Samankaltainen mutta "lempeämpi" lähestymistapa on käyttää sen sijaan vastaavaa 14:10-menetelmää. On myös olemassa "päivityksiä" 18:6-malliin niille, jotka haluavat paastota pidempään.
Mainos:
Toinen yleinen menetelmä on 5:2, jossa syödään tavalliseen tapaan viitenä päivänä ja "puolipaastotaan" kahtena päivänä. Puolipaastopäivinä syödään noin 500–600 kaloria ravitsevaa ruokaa. On myös mahdollista noudattaa vielä lempeämpää 6:1-mallia.
Terveyshyödyt
Karoliinisen instituutin diabetesalan tutkimuksen professorin Kerstin Brismarin mukaan säännöllisellä pätkäpaastolla voi olla useita positiivisia terveysvaikutuksia, muun muassa verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja suolistoflooraan.
– Ihmiset, jotka paastoavat, huomaavat usein olevansa virkeämpiä, onnellisempia ja nukkuvansa paremmin, hän kertoi lehdelle Må Bra.
Vuoden 2015 eläintutkimus osoitti, että pätkäpaasto muutti suolistoflooraa hyvien bakteerien suureksi eduksi. Toinen vuonna 2019 julkaistu tutkimus osoitti, että pätkäpaasto voi johtaa merkittäviin parannuksiin maksan rasvoittumisessa, erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla. Tulokset viittaavat siihen, että sekä diabeetikoilla että ei-diabeetikoilla maksan rasva ja kehon paino vähenevät tämäntyyppisellä paastolla.
Pätkäpaastoa markkinoidaan usein hyvänä tapana laihtua, mutta vuoden 2021 tutkimus viittaa siihen, ettei tämä välttämättä pidä paikkaansa. Tutkimuksessa testattiin kolmea ryhmää, joista yksi käytti pätkäpaastoa, toinen perinteistä ruokavaliota ja kolmas vain osittaista paastoa. Pätkäpaastoryhmä ei laihtunut juuri lainkaan kolmen viikon aikana, kun taas perinteistä ruokavaliota noudattavat laihtuivat 1,9 kilogrammaa.
Pätkäpaastolla voi kuitenkin edelleen laihtua siitä yksinkertaisesta syystä, että usein ei syödä yhtä paljon kuin silloin, kun ei paastota. Paasto voi myös vähentää ruokahalua, mikä itsessään voi myös johtaa painonpudotukseen.
– Intuition vastaisesti paaston on osoitettu vähentävän nälkähormoni greliiniä, ravitsemusasiantuntija Whitney English kertoi Livestrongille.
Syy siihen, miksi paasto voi saada olon tuntumaan virkeämmäksi ja energisemmäksi, voi johtua siitä, että keho siirtyy metaboliseen tilaan nimeltä ketoosi, mikä tarkoittaa, että se vaihtaa glukoosin käytöstä ketonien käyttöön.
– Tutkijat kutsuvat tätä "ajoittaiseksi metaboliseksi vaihtamiseksi" ja uskovat sen sopeutuneen auttamaan ihmisiä pysymään optimaalisessa toimintakyvyssä metsästystä ja ruoan keräilyä varten nälkäkausien aikana, Whitney English selittää.
Paaston uskotaan myös parantavan insuliiniherkkyyttä, mikä voi suojata diabetekselta. Se voi myös auttaa alentamaan verensokeria, parantamaan veren rasva-arvoja ja laskemaan verenpainetta Livestrongin mukaan.
Fasting is supposed to be good for the heart and lower blood pressure. Photo: Mara Ket/Unsplash
Ikääntymisprosessin hidastaminen
Etelä-Kalifornian yliopiston professori Valter Longo on tutkinut paastoa ja sen terveysvaikutuksia yli 15 vuotta ja tullut siihen tulokseen, että kalorien rajoittaminen paaston avulla voi pidentää elämää. Eräässä hänen tutkimuksessaan osallistujat suorittivat kolme viiden päivän paastojaksoa, joiden välissä noudatettiin vähäsokerista ja vähäproteiinistä ruokavaliota. Tulokset osoittivat, että osallistujien biologinen ikä laski keskimäärin 2,5 vuotta.
– Näemme selvästi laboratoriotutkimuksissamme, että elimet ja solut kutistuvat ja rakentuvat sitten uudelleen. Keho aktivoi kantasolut ja alkaa rakentaa uudelleen, sanoi Valter Longo SVT:n Vetenskapens värld -ohjelmassa vuonna 2022.
Longo on myös tehnyt tutkimusta syövästä ja uskoo, että paasto voi auttaa syövän hoidossa. Jo vuonna 2012 hän osoitti, että paasto yhdessä kemoterapian kanssa voi kutistaa kasvaimia enemmän kuin pelkkä kemoterapia, koska paasto estää syöpäsoluja saamasta ravinteita, joita ne tarvitsevat kasvaakseen. Paasto voi kuitenkin aiheuttaa potilaille ravintoaineiden puutosta, joten on kehitetty paaston kaltainen ruokavalio, joka evää syöpäsoluilta niiden tarvitsemat ravinteet mutta tarjoaa silti immuunijärjestelmän tärkeille soluille niiden tarvitsemia aineita. Myöhemmissä kokeissa vuonna 2016 tätä paaston kaltaista ruokavaliota testattiin yhdessä kemoterapian kanssa syöpäpotilailla ja sen todettiin toimivan forskning.se-sivuston artikkelin mukaan. Verkkosivustollaan Longo kuvailee ruokavaliota ja muuta tekemäänsä tutkimusta.
Kuinka aloittaa pätkäpaasto
Jos haluat aloittaa jonkinlaisen pätkäpaaston, voi olla hyvä aloittaa hitaasti ja vähitellen, esimerkiksi paastota 12 tuntia ja katsoa miltä se tuntuu, ja sitten vähitellen lisätä kestoa pidempiin jaksoihin. Sitten voit kokeilla ja katsoa, minkä tyyppinen pätkäpaasto sopii sinulle parhaiten. Jotkut saattavat haluta vuorotella 5:2- ja 16:8-mallien välillä, kun taas toiset haluavat käyttää vain 14:10-menetelmää.
On myös tärkeää syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa syömisjaksojen aikana. Varmista, että saat tarpeeksi proteiinia, kuitua, rasvoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Muista juoda runsaasti vettä, erityisesti paastojaksojen aikana.
Näiden paastojaksojen aikana on sallittua juoda kahvia ja teetä veden ohella.
Muista kuunnella kehoasi. Jos tunnet pahoinvointia tai huimausta, saatat haluta keskeyttää paaston.
Paastoa tulisi aina välttää, jos olet raskaana, alipainoinen, alle 18-vuotias tai jos sinulla on syömishäiriö. Jos käytät lääkkeitä, sinun tulee myös kysyä lääkäriltäsi, sopiiko pätkäpaasto sinulle.
NIH:n tutkimuksessa mitattiin PFAS-yhdisteitä verinäytteistä, jotka oli kerätty vuosia ennen diagnoosia. Arkistokuva laboratorion verikokeista Navi Mumbaissa Intiassa; ei liity tutkimukseen.
Naisilla, joilla on korkeat pitoisuudet hitaasti hajoavia PFOA- ja PFOS-kemikaaleja veressään, kehittyi aggressiivinen rintasyövän muoto useammin, kertoo Yhdysvaltain kansallisen terveysviraston (NIH) uusi tutkimus.
Tutkimus, jonka NIH esitteli ja joka julkaistaan Journal of Clinical Oncology -lehdessä, koskee estrogeenireseptorinegatiivista eli ER-negatiivista rintasyöpää. Näistä kasvaimista puuttuvat reseptorit, joiden avulla estrogeenihormoni voisi edistää syöpäsolujen kasvua. Ne ovat usein aggressiivisempia, niillä on huonompi ennuste ja niillä on vähän tunnettuja riskitekijöitä.
PFAS-yhdisteet ovat suuri ryhmä aineita, joita löytyy jokapäiväisistä kulutustuotteista. Niitä kutsutaan ikuisuuskemikaaleiksi, koska ne hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti ja voivat pysyä elimistössä vuosia.
Yhdysvaltain terveysministeri Robert F. Kennedy Jr. kirjoittaa lehdistötiedotteessa: "Naiset ansaitsevat selkeitä vastauksia siitä, miten heidän ympäristönsä kemikaalit voivat vaikuttaa heidän terveyteensä. Tämä NIH:n tutkimus yhdistää kaksi ikuisuuskemikaalia korkeampaan ER-negatiivisen rintasyövän riskiin ja vaatii lisätutkimuksia".
Mainos:
Lähes kaksinkertainen määrä
Tutkijat mittasivat 17 PFAS-kemikaalia verinäytteistä, jotka otettiin useita vuosia ennen kuin naisilla todettiin syöpä. Ryhmässä, jossa PFOA-pitoisuudet olivat korkeimmat, ER-negatiivisen rintasyövän esiintyvyys oli 67 prosenttia korkeampi kuin ryhmässä, jossa pitoisuudet olivat alhaisimmat. PFOS:n osalta se oli 93 prosenttia korkeampi – eli lähes kaksinkertainen.
Luvut kuvaavat suhteellisia eroja altistumisryhmien välillä, eivät yksittäisen naisen riskiä. Tutkijat eivät löytäneet selvää yhteyttä näiden kahden kemikaalin ja rintasyövän välillä yleisesti.
Data on peräisin Sister Study -tutkimuksesta, johon osallistui 50 884 iältään 35–74-vuotiasta naista Yhdysvalloissa ja Puerto Ricossa vuosina 2003–2009. Kenelläkään ei ollut rintasyöpää alussa, mutta kaikilla oli täys- tai puolisisar, jolla oli todettu sairaus. PFAS-analyysi sisälsi 1 609 naista, joille kehittyi myöhemmin rintasyöpä, ja 2 269 naisen vertailuryhmän.
Tutkimus on havainnoiva ja osoittaa yhteyksiä, ei syy-seuraussuhdetta. Tutkimuksen johtaja Alexandra White sanoo, että löydökset vahvistettiin aiemman tutkimuksen meta-analyysissä.
Koska yhteys oli voimakkain kasvaimissa, joissa ei ole hormonireseptoreita, tutkijat uskovat, että PFAS-yhdisteet saattavat toimia muiden reittien kuin hormonien kautta, kuten geenien aktiivisuuden tai immuunijärjestelmän välityksellä.
Tanskalainen tutkimus ei löytänyt yhteyttä
Tanskalainen tutkimus, joka julkaistiin Environmental Research -lehdessä, päätyi erilaiseen johtopäätökseen. Tutkijat vertasivat 500 naista, joille kehittyi rintasyöpä vaihdevuosien jälkeen, 500 verrokkiin eivätkä löytäneet selvää yhteyttä PFAS-yhdisteiden ja rintasyövän välillä, ei yleisesti eikä ER-statukseen perustuvien alatyyppien osalta.
PFOA ja PFOS on nyt suurelta osin poistettu käytöstä ja korvattu uudemmilla PFAS-kemikaaleilla. White peräänkuuluttaakin lisää tutkimusta erityisesti uusien korvaavien kemikaalien aiheuttamasta rintasyöpäriskistä.