Äiti – Etäiseksi erotettu

Päivitetty 27.5.2020, Julkaistu 21.5.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Pyydän lukijaa alkuun tutustumaan tarinaamme Nykysuomen Lukijan kynästä osiossa otsikolla:
"Äiti ei lasten kiusaaminen ole mitään sen rinnalla mitä aikuiset tekevät lapsille".

Eron jälkeiset vainot...

on pari vuotta sitten Lapin yliopistossa valmistunut väitöskirja erityisesti viranomaisten kautta tapahtuvasta vainoamisesta.
Väitöskirjassa tulee hyvin esiin se seikka, miten muutamassa kuukaudessa eron jälkeen saattaa toinen vanhempi mustamaalata toisen vanhemman virkakoneistolle. Tämän jälkeen mustamaalattu vanhempi ensi shokki vaiheen jälkeen koettaa alkaa selvittämään itsestään esitettyjä perättömiä väitteitä.

Väitöskirjan mukaisesti saattaa kuitenkin käydä niin, että nk viitekehys sosiaalitoimessa on lukittu. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalitoimi ei ota vastaan korjaus vaatimuksia.
Käsittääkseni MIKÄÄN laki ei edellytä, valvoita tai vaadi sosiaalitoimea toimimaan näin. Päinvastoin.

Käsittääkseni sosiaalitoimen tulee päivittää ja selvittää tosiasioita asteittain ja asioiden edetessä ja selvityksiä pyydettäessä ja niitä esitettäessä. Niinhän ihmisten elämä muutenkin muuttuu, asiat muuttuvat ja elämä muuttuu.

Sosiaalitoimea valvova lainsäädäntö tukee siis sitä ajatusta, että asioita pitää ajoittain tutkia ja selvittää. Siksi on olemassa asiakas suunnitelmat, olosuhdeselvitykset jne.
Sosiaalihuoltolaki, kuntalaki, perustuslaki ja ehdottomasti lastensuojelu laki
tukevat edellä mainittua.

Jos sosiaalitoimi lukitsee toisen vanhemman valheet niitä koskaan tutkimatta tai selvittämättä mustamaalatun vanhemman kanssa, on selvää, että kyse ei voi missään muotoa olla lapsen edusta. Koska näinhän lapsen tietoihin jäävät perättömät väitteet ja niiden mukaan lapsen asioissa toimitaan ja pahimmillaan myös hoidetaan.

Lapseni tiedoista puuttuvat edelleen niin lääkärintodistukset, asiantuntija lausunnot kuin monet asiakirjat. Lapseni ei ole saanut lääkärin hoitoa perinnölliseen sairauteensa edelleenkään sitten kuin minun kanssani 2015. Myös väliaikaismääräys 2014 puuttuu lapseni tiedoista. Jopa Hämeenlinnan kaupungin lakimies minulle väitti, että minulla ei ole voinut olla väliaikaismääräystä. Unissaniko siinä istunnossa istuin marraskuussa 2014.

Ei. Vaan asiakirja jätettiin kirjaamatta lapseni tietoihin ja näin mahdollistettiin isän kaappaus väite. Tämän väitteen nojalla on keksitty monenlaista kiusaa ja dokumenttia puhumattakaan mitä erilaisemmista prosesseista.

Erikoista on myös se, että aikanaan minua mustamaalattiin eri viranomaisille väitteellä, että lapseni ei ole päässyt lääkäriin.

Näin siis parin päätöksiin kykenevän sosiaalityöntekijän mielivalta ja ammattitaidottomuus kertaantuu elämässämme, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Oikeudeton päätös kantaa pitkälle

Olosuhdeselvitys on tehty lapsesta ja äidistä Hangossa vain kerran koko prosessimme aikana. Se on 3:n vahvan asiantuntijan toimesta todettu puolueelliseksi, puutteelliseksi, asenteelliseksi ja virheelliseksi. Asiantuntijat ovat sosiaaliasimies, lastenpsykiatri ja oikeuspsykiatri.

Siitä on puuttuneet lapsen ja äidin tiedot kuten esikoulu tiedot, harrastukset, lääkäri tiedot, lapsen kuuleminen jne jne. Lisäksi sen saneli sosiaalityöntekijän mukaan isän asianajaja. Hän vieläpä pröystäili asialla.

Sosiaalityöntekijä kirjoitti mm "äiti tehtailee kaikenmaailman tempauksia". Järjestimme lapsen kanssa esikoulussa jalkapalloturnauksen ja myyjäiset ja saimme muut vanhemmat hienosti mukaan.
Vielä en todellakaan tähän päivään mennessä ole löytänyt ihmistä joka olisi sitä mieltä, että tuon tempauksen voi käsittää negatiivisesti. Jalkapallosta ja myyjäisistä selvityksessä ei sanottu mitään. Puhuttiin vain että äiti tempaisee.

Olosuhdeselvityksen pohjalta käytiin ensimmäisen vaiheen oikeusprosessin loppuvaihe. Näin tuomari myös päätökseen kirjasi asiat tuosta olosuhdeselvityksestä. Uutta tuomari ei suostunut laatimaan eikä puuttuvia tietoja vastaanottamaan.

Kyseinen selkeästi oikeudeton oikeuden päätös on valheellisen olosuhdeselvityksen kera pohjana virkakoneiston myllytykseen asiassamme.
Ja lapsen ja äidin kärsimyksiin.
Sekä vääristymiin lapsen elämässä virka taholta.

On selvää miksi olosuhdeselvitystä ei ole korjattu. Sehän tarkoittaa räikeiden ja törkeiden virkarikosten esiin tuloa. Mitä lapseni on tehnyt kenellekään näistä ihmisistä jotta on joutunut tällaiseen tilanteeseen?

Kaiken ja ihan kaiken pohjana on se, että pyysin apua isän väkivaltaisuuteen erottuamme.

Tavannut olen rakkaan tyttäreni viimeksi 9.11.2018.

Teija-äiti

Toimituksen huomio: Lukemasi oli ensimmäinen osa Nykysuomelle toimitetusta kolumnisarjasta.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.