Äiti – Etäiseksi erotettu. Osa 4: Lastenvalvojan luona

Julkaistu 18.6.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Eilen oli ensimmäinen tapaaminen lastenvalvojalla sitten 2015 joka oli Hangossa. 2017 oli tapaaminen Hämeenlinnassa jossa minut tavattiin ensimmäisen kerran. Tällöin oli paikalla myös Hämeenlinnan kaupungin lakimies joka väitti, että minulla ei ole voinut olla lapsestani väliaikaismääräystä 2014 koska hän ei sellaisesta ollut tietoinen.

Kyllä oli, se oli vain pimitetty lakimieheltäkin.

Eilisessä tapaamisessa kerrottiin, että lapselta oli kuultu mielipide 8.6. joka luettiin vanhemmille sekä perheohjaajalle joka oli paikalla 2n lastenvalvojan lisäksi.

Mielipide oli nk ensimmäinen joka on lapselta nk virallisesti pyydetty. Asiantuntijoiden, lääkäreiden ym lausunnoissa on ajat sitten ollut lapsen mielipide esillä mutta se on sivuutettu toistuvasti. Lapsi on halunnut elää ja asua äidin kanssa. Isän taoaamisiinkin Hangossa olisi suostunut jos isä olisi tämän hänelle luvannut eikä olisi uhkaillut lapsen ja äidin erottamisella.

Mielipide oli toteutettu lapsen ja isän kotona, terassilla lastenvalvojan, perheohjaajan, lapsen ja isän kanssa.
Mielipide oli lastenvalvojan mukaan "kirjoitettu puhtaaksi" ja sitä ei oltu tarkistettu miltään osin.

Mielipide pitää kuulla oikeudellisen koulutuksen saaneen sosiaalityöntekijän tai lastenpsykiatrin tai lääkärin toimesta. Sitä ei voi tehdä esim perheohjaaja.
Kuulemiseen ei kuulu isä mukaan.
Lapsen kertoma pitää kirjata sanatarkasti ja lapsen tulee saada tarkistaa teksti.
Näin ei toimittu.

Kysymykset olivat manipuloivia ja johdattelevia.
Lastensuojelun ja isän traumatisoima lapsi keskellä taas tilannetta jossa ei ole turvallista sanoa sitä mitä haluaa.

Lapsi kertoo lempiruuakseen sen mikä meillä yhdessä on ollut aina, lapsella ja äidillä.
Hän kertoo keppareiden valmistuksesta jonka oppi äidin kanssa.

Hän kertoo puhuneensa äidin kanssa puhelimessa viimeksi äitienpäivänä. Näin ei ole ollut. Lapsi ei saa puhua äidin kanssa koska isä estää puhelut. Kaksi kuukautta sitten viimeksi olemme saaneet puhua puhelimessa ja sitä ennen viime syksynä.
Lastenvalvoja ei usko minua.

Lapsi haluaa tavata äitiä mutta asua isän luona.

Aiemmilla tapaamisillamme on ollut selvää missä hän haluaa asua.

Pyysin lapsen tapaamisia isältä. Isä kieltäytyi. Ehdotin niitä toiselle paikkakunnalle puolueettomuuteen vedoten. Isä totesi  paikkakunnasta, että "ei tunne sieltä sosiaalitoimesta ketään".

Isä vaatii valvottuja tapaamisia kaappaus väitteen vuoksi.
Hän myös väitti minun kaltoinkohdelleen lasta.
Tämä ei pidä paikkansa.

Totesin, että koska mitään selvityksiä ei suostuta tekemään ja isä niistä kaikista on alusta alkaen kieltäytynyt, en myöskään enää kuuntele valheita.

Tiedän, että isä ja lastensuojelu pelaa aikaa. Tapaamista ei haluta järjestää. Asia halutaan oikeuteen koska tiedetään, että Hämeenlinnan ko ei tutki asiaamme.
Suhdetoiminta on niin voimakasta.

Isälle on annettu julkinen valta.

Spekulointia ja perättömiä väitteitä vuodet täynnä

Meiltä on estetty isän vaatimuksesta KAIKKI lain vaatimat selvitykset menneinä vuosina. Myös tuo surullisen kuuluisa Hyks prosessi 20.10.15.

Hyksissä, lastenoikeudellisessa keskuksessa oli tarkoitus alkaa selvitysvaihe jossa oltaisiin ajan myötä kaikki väitteet tutkittu. Lapsi kaapattiin minulta. Sylistä, Hyksin tiloista. Paikalla oli ollut siviilipoliisi joka esti Hangon ja Hämeenlinnan sekä isän vaatimuksesta lastenpsykiatrille pääsyn.

Lapsen vei mukanaan nuorisokodin työntekijät joilla ei ollut asiassa tarvittavaa pätevyyttä.

Meitä ei kuultu eikä jälleen kerran todisteita otettu vastaan vaikka ne oli pöydällä.

Kolme tuntia odotimme lapsen kanssa pienessä huoneessa joka täynnä poliiseja ja Hyksin henkilökuntaa. KUKAAN ei kuunnellut kun sanoin mitä laki vaatii tekemään. KUKAAN
ei kuunnellut meitä.
Eräs poliisi katsoi meitä ja ihmetteli hyviä välejämme lapsen kanssa. Hän kertoi että hänellä oli samanikäinen tytär eikä tiedä mitä tekisi jos joutuisi samaan tilanteeseen. Pyysin häntä lukemaan paperimme. Pyysin kuuntelemaan ja selvittämään, että korkein oikeus oli pyytänyt suojelemaan prosessin.

Kukaan ei kuunnellut.

Lapsi vietiin nuorisokotiin. Seitsemän vuotias nuorten keskelle. Eristettiin ja käytettiin lääkärissä. Tarkistettiin pahoinpitelyn merkkejä. Niitä ei luonnollisestikaan ollut.

Lapsi on saanut alkuvaiheessa ilmeisesti hermoromahduksen. Tätä kuvattiin Hangon sosiaalitoimessa niin järkyttävän tunnekylmästi että oksensin luettuani tekstin.
Lapsen fyysisiä oireita valtavan henkisen kärsimyksen vuoksi kuvailtiin sanatarkasti.

Tämä osio päättyy tähän. Kerron lisää ensi kerralla. En pysty nyt kirjoittamaan enempää. Totean vain, että miten sairas ja sadistinen voi viranomainen tai virkamies olla.

Huomenna on lapseni syntymäpäivä. Lähetin kortin mutta en tiedä saako lapsi sitä. Tuskin.

Teija-äiti

Lue edellinen osa:

https://www.nykysuomi.com/2020/06/08/aiti-etaiseksi-erotettu-maistraatti-mysteerinen-instanssi/

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.