Äänekosken kaupungissa Keski-Suomessa ilmenneet vatsatautien epidemiat ovat osoittautumassa luultua vakavimmiksi: Väärin asennetun juomavesi- ja jätevesi-järjestelmille yhteisen ilmastuskaivon häiriötilanteessa juomaveteen syöttämän viemäriveden aiheuttamista infektioista on löytynyt Suomen oloissa ennen tuntematon loiseliö. Tartunta on ainakin 23:lla äänekoskelaisella, todennäköisesti useammalla.
Dientamoeba Fragilis on ameeba, siis alkueläin. Se leviää ulosteiden kautta ja tekee hiljaa tuhojaan isäntänsä elimistössä. Kehitysmaissa, joissa ei ole kattavaa terveydenhoitoa ja hygieniakin "käsitetään laajemmin", dientamoeban kaltaiset eliöt voivat olla hyvinkin tuhoisia. Kun ne eivät ole bakteereja, niihin eivät tehoa antibiootit.
Ympäristötoimenjohtaja Jukka Lappalainen Laukaan ympäristöterveydenhuollosta myöntää, että kyse on harvinaisesta tapauksesta.
- Eksoottista se on. Ei siitä pääse mihinkään. Kyseessä on Suomessa harvinainen etelän maissa yleinen alkueläin, eikä aikaisemmin Suomessa ole mitään epidemioita havaittu, Lappalainen sanoo.
Äänekoskella on ulkomaisia biotehtaan rakentajia ja kaupunkilaiset matkustelevat, joten on hankala sanoa, missä on ameeban alkuperä.
Duodecimin mukaan Dientamoeba- ja läheisen Entamoeba-suvun ameebat ovat trooppisia ja esiintymät mm. maahanmuuttajilla:
"Entamoeba-sukuun kuuluu useita ameboja, joista ainoa ihmiselle oireita aiheuttava laji on Entamoeba histolytica. On muistettava, että sukuun kuuluu ainakin kaksi lajia, E. dispar ja E. moschkovskii, jotka ovat morfologialtaan E. histolytican kanssa niin samanlaisia, ettei lajeja pysty mikroskooppisesti erottamaan toisistaan. E. histolyticaa esiintyy maailmanlaajuisesti, ja se on yleinen lähinnä subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Tartunnat saadaan ulkomailta ja taudin itämisaika vaihtelee viikoista jopa vuosiin, joten matka-anamneesin kysely kannattaa amebainfektioita epäiltäessä ulottaa lähimenneisyyttä pidemmälle. Amebainfektion oireet vaihtelevat lievästä ripulista voimakkaaseen veriripuliin (amebadysenteria). Muina oireina voi esiintyä koliikkimaisia vatsakipuja, väsymystä ja ruokahaluttomuutta.
Ainoana suoliston alkueläimenä E. histolytica voi myös tunkeutua suolen ulkopuolelle ja muodostaa absessin tyypillisesti maksaan. Suomessa invasiiviset amebiaasit ovat hyvin harvinaisia ja niitä tavataan lähinnä maahanmuuttajilla. Suomessa diagnosoidaan Tartuntatautirekisterin mukaan 30-40 E. histolytica -tartuntaa vuosittain, mutta antigeeniosoituksella varmistettujen tapausten määrää ei ole rekisteröity.
Uusin tietoisuuteen tullut tulokas ripulia aiheuttavien alkueläinten joukossa on Dientamoeba fragilis. Laji on toki löydetty jo 1900-luvun alussa, mutta sen perusmikrobiologiaa, kuten kykyä levitä ilman tunnettua kystamuotoa sekä liikkumista ilman näkyviä siimoja tai juurijalkaa, ei ole vieläkään selvitetty (Banik ym. 2012). Myös lajin patogeenisuus on aiheuttanut kädenvääntöä, toisten tutkijoiden mielestä kyseessä on selkeästi taudinaiheuttaja ja toisten mukaan harmiton seuralaisorganismi.
D. fragiliksen kohdalla Kochin postulaatit taudin ja mikrobin yhteyden todistamiseksi eivät täyty. Lajia ei voida viljellä ilman bakteeria puhdasviljelmänä eikä eläinmallin puuttuessa voida osoittaa sen infektiivisyyttä koe-olosuhteissa. Nykykäsityksen mukaan D. fragilis kuuluu oireisilta potilailta hoidettaviin löydöksiin (Barratt ym. 2011). D. fragilis -tartunta aiheuttaa vaihtelevampia oireita kuin muut suoliston alkueläinpatogeenit.
Epämääräiset, jaksoittaiset vatsakivut ovat tyypillisimpiä, ja infektio saatetaan sekoittaa ärtyneen paksusuolen oireyhtymään. Joillakin potilailla esiintyy iho-oireita ja myös voimakasta peräaukon kutinaa, jota voidaan aluksi epäillä kihomadon aiheuttamaksi. D. fragilis leviää helpohkosti esimerkiksi perheissä tai laitoksissa, ja todennäköisesti tartunnan voi saada myös Suomesta."
Useat ihmisessä loisivat alkueläimet pystyvät tunkeutumaan suolen ulkopuolelle, ja muodostamaan pesäkkeitään mm. maksaan, sydämeen, keuhkoihin ja aivoihin. Nykytiedon mukaan ääneskoskelaisten seuralaisella ei ole tätä ominaisuutta, vaikka iho-oireiden esiintyminen antaa vahvan viitteen siihen suuntaan. 
Tietolähteet:
Duodecim, Iltalehti 16.11.2016.
