Sananvapauden muistopäivä

Tänään 3.5. vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Joskus tuota päivää on pidetty esillä enemmänkin, mutta tänä vuonna suomalainen media on ollut siitä harvinaisen hiljaa. Syykin on ymmärrettävä.

Sananvapautta ei nimittäin Suomessa enää ole. Juuri median itsensä ja monien poliitikkojen ansiosta Suomesta on leivottu yhden virallisen totuuden maa. Tuosta virallisesta totuudesta poikkeavat mielipiteet leimataan nykyään jo rikollisiksi.

Viralliseen totuuteen kuuluvat EU- ja euro-myönteisyys, monikulttuurisuuden ja erilaisten seksuaalivähemmistöjen ihannointi, usein jopa miesvihan puolelle lipsahtava feminismi ja avoimien rajojen politiikka. Näitä asioita punavihreä media ajaa kritiikittä ja totuudesta piittaamatta. Toisinajattelijat tuomitaan.

Tuota punavihreää maailmankuvaa tuputetaan kansalle väkisin. Suomessa on jo vuosikausia ollut lähes jokaisessa tv-ohjelmassa, varsinkin Ylen ohjelmissa, mukana kiintiötummaihoinen ja kiintiöhomoseksuaali. Mutta se ei enää riitä, siitä on jo tullut normaalia.

Sen takia nykyään palstatilaa saavat muunsukupuoliset ja sukupuolettomat. Erittäin marginaalinen ryhmä saa kohtuuttoman paljon huomiota. Valtamedia kertoo meille, että sukupuolia on kymmeniä erilaisia, ja niille jokaiselle pitää saada omat vessat kaikkiin julkisiin tiloihin.

Virallisen totuuden mukaan Suomen kuuluu pysyä EU:ssa ja eurossa, vaikka vahvasti liittovaltion suuntaan kehittyvä EU suoltaa kiihtyvällä tahdilla Suomen olosuhteisiin sopimattomia direktiivejä, joilla säädellään ja rajoitetaan kaikkea mahdollista naurettavuuksiin asti kurkun käyryydestä lähtien.

EU aikoo rangaista kovin sanktioin jäsenmaitaan, jotka eivät suostu ottamaan vastaan mittavia määriä turvapaikanhakijoita, sillä koko Euroopan monikulttuuristaminen on osa virallista totuutta. Eurostakaan ei saa lähteä missään nimessä pois, vaikka sen takia Suomi on joutunut maksamaan Kreikan velat ja on jo lähes vuosikymmenen ajan rämpinyt talouden taantumassa.

Paavo Väyrysen alulle panema kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämisestä yhteisvaluutta eurosta eroamiseksi haudattiin siististi perustuslakivaliokunnassa, joten se ei edennyt edes eduskuntakäsittelyyn asti. Virallisen totuuden edustajat eivät halunneet ottaa riskiä, että kansa äänestäisi "väärin" ja Suomi saisi takaisin oman valuutan, määräysvallan ja taloudellisen riippumattomuuden.

Monikulttuurisuus on ihanaa. Suomi on mahdollisimman pian saatava täyteen turvapaikanhakijoita, joiden hyvinvoinnin takaaminen on meidän kunnia-asia kustannuksista ja seurauksista piittaamatta. Tämäkin kuuluu viralliseen totuuteen. Saamme päivittäin lukea valtamediasta turvapaikanhakijoiden nyyhkytarinoita, jotka julkaistaan totuutena, täysin kritiikittä ja yhtään kyseenalaistamatta.

Jos uhmaat virallista totuutta, sinut leimataan rasistiksi, natsiksi, homo- tai islamofoobikoksi, naisvihaajaksi tai muuten vaan kouluttamattomaksi, sivistymättömäksi ja suvaitsemattomaksi juntiksi. Punavihreän kuplan vastaiset mielipiteet pyritään vaientamaan keinolla millä hyvänsä.

Kun leimaaminen ja pilkka eivät toisinajattelijoiden suiden tukkimiseen riittäneet, otettiin avuksi lainsäädäntö. Keksittiin termi "vihapuhe", joka otettiin myös rangaistusta koventavaksi perusteeksi tuomioistuimissa. Jos nykyään esität virallisen totuuden vastaisia mielipiteitä, olet rikollinen.

Poliisi perusti oikein erityisen vihapuheryhmän etsimään internetistä rangaistavaa vihapuhetta. Facebook on kiristänyt sensuuriruuvinsa äärimmilleen. Viime viikkoina moni on saanut pitkiä kirjoituskieltoja kirjoitettuaan vanhakantaisen tummaihoista ihmistä kuvaavan n-sanan. Pahimmassa tapauksessa bannit tulivat jo siitä, kun henkilö julkaisi Facebookissa kuvan, jossa luki "keeneri".

Naurettavuuden tuolle puolen mentiin viime vuoden keväänä, kun valtamedian päätoimittajat julkistivat kannanottonsa luotettavan median puolesta. Kannanotossa melko suoraan todetaan, että jos et kuulu heidän joukkoonsa ja julista heidän totuuttaan, olet automaattisesti valehtelija.

Näin julistavat tahot, jotka itse julkaisevat poliittisesti väritettyjä, puolueellisia juttuja, joilla tarkoitushakuisesti pyritään muokkaamaan ihmisten mielipiteitä. Asioista tuodaan esiin vain yksi puoli, eikä faktoja vaivauduta tarkastamaan. Asioiden oikean laidan tultua ilmi oikaisuja ei julkaista.

Toisia juttuja liioitellaan, toisia vähätellään, jotkut jätetään uutisoimatta kokonaan. Kaikki tehdään juuri siten, miten se parhaiten tukee omaa agendaa. Tutkiva journalismi loistaa poissaolollaan, kuin myös neutraali, objektiivinen tiedonvälitys. Totuus pimitetään kansalta ja soraääniä ei suvaita.

Yleisradion "faktantarkistaja" ja "valheenpaljastaja" Johanna Vehkoo leimasi viime syksynä vailla perusteita kaikki vaihtoehtoiset mediat vale- ja vihamedioiksi. Tämä aivopesu tuotti valitettavan tehokkaasti tulosta, ja monelle ihmisille on iskostunut päähän se harhakuvitelma, että jos et edusta suuria ja tunnettuja perinteisiä mediataloja, olet automaattisesti valheiden ja vihapuheiden levittäjä.

Eihän tahallinen valheiden levittäminen edes palvele ketään, päinvastoin siinä vain sahataan omaa jalkaansa. Sensuroimaton totuus on usein luettavissa juuri näistä vaihtoehtomedioista, vaikka niitäkin on pyritty vaientamaan laajamittaisin kansalaiskampanjoin ja jopa kansainvälisen poliisiyhteistyön avulla.

Oman naulansa sananvapauden arkkuun iski myös pääministeri Juha Sipilä, joka lähetti Yleisradion toimittajille kiukkuisia sähköposteja itseään koskevan uutisoinnin johdosta, ja jonka talutusnuorassa Ylen vastaava päätoimittaja Atte "sensuuri" Jääskeläinen kiltisti kulkee. Muutama Ylen toimittaja jopa irtisanoutui tehtävistään, koska koki yhtiön hyssyttelylinjan omien arvojensa vastaiseksi.

Kunnioittaako edellä mainittu absurdi tilanne sananvapautta? Ei takuulla. Siksi onkin aihetta uudelleennimetä sananvapauden päivä sananvapauden muistopäiväksi. Sillä joskus kauan sitten oli vielä aika, jolloin asioista sai keskustella ja eri mieltä sai olla.