Kansallisesti suojeltuja lajeja koskevat uudet säännöt ovat olleet voimassa marraskuun 1. päivästä alkaen. Siilit ovat nyt suojeltuja myös niiden pesä- ja levähdyspaikkojen tahallista tuhoamista vastaan, kun taas uudet poikkeukset tarkoittavat, etteivät tietyt suojellut kasvit välttämättä ole maatalouden ja metsätalouden esteenä.
Hallituksen muutokset lajinsuojeluasetukseen ovat olleet voimassa 1. marraskuuta alkaen. Kansallisesti suojellut lajit on jaettu neljään tasoon: tiukka, tehostettu, perus- ja rajoitettu suojelu.
Hallitus esitteli muutoksen tänä kesänä, kun se ehdotti siilin lisäämistä lajinsuojeluasetukseen. Siili on nyt luettelossa, ja sille on myönnetty tehostettu suojelu, joka on toiseksi korkein neljästä tasosta. Tämä suojelu kattaa siten itse eläimen lisäksi myös paikat, joissa se synnyttää, kasvattaa poikasensa tai lepää. Tahallinen tappaminen, vahingoittaminen tai pyydystäminen on kiellettyä, kuten myös sen pesien tahallinen poistaminen tai sellaisten paikkojen tuhoaminen. Häiritseminen on kiellettyä, jos sen voidaan odottaa vaikuttavan populaatioon.
Kielto koskee tahallisia tekoja. Lehtikasa ei ole automaattisesti suojeltu vain siksi, että siili saattaa maata siellä.
Orkideat ja maankäyttö
Orkideoilla on yleensä perussuojelu, mikä tarkoittaa, ettei niitä saa poimia tai kaivaa ylös. Jotkut orkideat kuuluvat sen sijaan EU-suojelun tai korkeamman suojelutason piiriin.
Lajeilla, joilla on perus- tai rajoitettu suojelu, kiellot eivät päde, jos on selvää, ettei toiminnan tarkoituksena ole vahingoittaa lajia. Maataloudella ja metsätaloudella katsotaan normaalisti olevan muu tarkoitus, elleivät olosuhteet osoita toisin.
Miksi suojelulla on eri painoarvo
Jopa lajit, joilla on tehostettu suojelu, kuten siili, saattavat joutua väistymään, kun kielto vaikeuttaa merkittävästi kiinteistön käynnissä olevaa maankäyttöä. Tämä ratkaistaan tapauskohtaisesti.
Poikkeus ei koske lajeja, joilla on tiukka suojelu, kuten krookus kääpää (Hapalopilus croceus). Sitä ei saa poimia, kaivaa ylös tai vahingoittaa riippumatta siitä, mihin maata käytetään.
— Uhatuimmat lajit saavat aiempaa vahvemman suojelun, kun taas lajit, joilla on vähemmän suojelun tarvetta, johtavat aiempaa epätodennäköisemmin rajoituksiin metsätalouden toimenpiteissä, sanoo Marianne Karlsson, Ruotsin metsäviraston (Skogsstyrelsen) valvonta-asiantuntija viraston tiedotteessa.
EU:n luonnonsuojeludirektiivien nojalla suojeltuihin lajeihin muutokset eivät vaikuta, ja luonnonpuistojen säännökset ovat edelleen voimassa.




