Kun yhä harvempi hankkii lapsia, vanhemmuudesta voi tulla seuraavalle sukupolvelle vähemmän itsestäänselvää. Useiden tutkimusten katsauksen mukaan syntyvyyden lasku on vaarassa vahvistaa itseään.
Camilla Cavendish, kirjan Generation Maybe kirjoittaja, on viettänyt viisi vuotta tutkien sitä, miksi yhä harvemmasta tulee vanhempi. Financial Timesissa hän kirjoittaa, että eräänlainen sosiaalinen tartunta saattaa selittää sitä, miksi lapsiluku laskee samankaltaisilla tavoilla hyvin erilaisissa maissa ja kulttuureissa.
Hänen pointtinsa on yksinkertainen: lapsettomaksi jääminen helpottuu, kun kaikki ympärillä tekevät saman valinnan. Euroopassa puolella kaikista perheistä, joissa asuu lapsia kotona, on nykyään vain yksi lapsi.
Trendi ei ole pelkästään vapaa valinta. Ester Lazzarin ja Eva Beaujouanin kymmenessä alhaisen syntyvyyden maassa tekemässä tutkimuksessa jopa puolet lisääntymisiän lopussa olevista miehistä ja naisista toivoi, että heillä olisi ollut enemmän lapsia.
Vuoteen 2006 juontava loukku
Ajatus ei ole uusi. Jo vuonna 2006 demografit Wolfgang Lutz, Vegard Skirbekk ja Maria Rita Testa esittivät hypoteesin "alhaisen hedelmällisyyden loukusta" Vienna Yearbook of Population Research -julkaisussa.
Hypoteesi perustuu kolmeen mekanismiin. Vähemmän tulevia äitejä tarkoittaa vähemmän syntymiä. Nuoret, jotka näkevät ympärillään pieniä perheitä, saattavat laskea omia odotuksiaan ihanteellisesta perhekoosta. Samaan aikaan elintasovaatimukset voivat nousta, kun taas nuorempien sukupolvien odotetut tulot laskevat, osittain väestön ikääntymisen vuoksi.
Tutkijat korostivat tämän olevan hypoteesi, mutta väittivät, että hallitusten tulisi toimia ajoissa, jos nämä mekanismit todella ovat vaikuttamassa.
Työkavereilla ja ystävillä on vaikutusta
Useat tutkimukset viittaavat siihen, että lasten läsnäololla on merkitystä. Ruotsalainen tutkimus vuodelta 2010 osoitti, että toimistoissa työskentelevät naiset saivat todennäköisemmin lapsia, jos samalla tasolla työskentelevä kollega oli juuri saanut lapsen. Tutkimuksessa, joka käsitti 6 500 saksalaista yritystä, ensimmäistä lastaan odottavien naisten osuus suunnilleen kaksinkertaistui sen jälkeen, kun kollega oli saanut lapsen.
— Ikäistemme käyttäytyminen viestii siitä, mitä kaltaisiltani odotetaan ja missä elämänvaiheessa, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kertoo Cavendishille.
Kuva ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Sara Coolsin ja Rannveig Kaldager Hartin vuonna 2017 tekemässä norjalaisessa rekisteritutkimuksessa, johon osallistui noin 170 000 ihmistä, ei löydetty johdonmukaisia, merkittäviä syy-seuraussuhteita sisarusten lapsensaannista. Tutkijat eivät voineet sulkea pois sitä, että sisarusten väliset samankaltaisuudet johtuvat heidän keskinäisestä muistuttavuudestaan, mutta tutkimus ei todista verkostovaikutusten puuttuvan kaikkialta.
Asuntojen hintoja, taloudellista epävarmuutta ja sitä, että yhä harvempi nuori on parisuhteessa, pidetään myös syinä syntyvyyden laskuun, kun se romahtaa yhä useammassa maassa.
Vuoristokylä, joka valitsi lapset
Cavendish nostaa esiin japanilaisen Nagin vuoristokylän vastaesimerkkinä. Kun väestökato uhkasi kunnan olemassaoloa vuonna 2002, pormestari panosti vauvabonuksiin, anteliaaseen päivähoitoon ja ilmaiseen terveydenhuoltoon lapsille, samalla kun eläkeläiset auttavat lastenhoidossa.
Nykyään 47 prosentilla Nagin kotitalouksista on kolme tai useampia lapsia. Muualla Japanissa puolella perheistä on vain yksi lapsi.