Mainos:

Näin tunnistat mehiläisen ja ampiaisen eron

Julkaistu 31.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Mehiläinen on ruskeampi ja näkyvästi karvaisempi, kun taas tavallisella ampiaisella on kiiltävämpi keltamusta vartalo ja kapeampi vyötärö.

Mehiläiset ovat yleensä ruskeampia ja selvästi karvaisempia, kun taas ampiailla on kiiltävämpi keltamusta vartalo ja kapea vyötärö. Elokuussa ampiaiset yleistyvät ruokapöytien ympärillä – mutta on olemassa yksinkertaisia tapoja tunnistaa, kuka ohi pörrää.

Tämä vertailu koskee pääasiassa tarhamehiläistä ja tavallisia yhteiskunta-ampiaisia. Esimerkiksi Ruotsissa on yli 300 mehiläislajia, jotka voivat näyttää hyvinkin erilaisilta, joten luonto ei aina noudata yksinkertaista värimallia.

Usein riittää, kun katsoo vartaloa, vyötäröä ja sitä, mistä hyönteinen näyttää olevan kiinnostunut. Karvaista mehiläistä kukkien keskellä on harvoin vaikea erottaa kiiltävästä ampiaista, joka tutkii mehulasia.

Tarkastele vyötäröä ja karvoitusta

Ampiaisella on selkeä ”ampiaisvyötärö”, eli kapea liitoskohta keskiruumiin ja takaruumiin välillä. Tavallinen ampiainen on selvästi keltamusta, sillä on suhteellisen vähän karvoja ja se näyttää usein kiiltävältä.

Mainos:

Tarhamehiläinen on vankempi ja karvan peitossa, mikä auttaa sitä siitepölyn keräämisessä. Sen värit painottuvat enemmän ruskeaan, mustaan ja kultaan ampiaisen terävän keltamustan kuvioinnin sijaan. Vanhemmat mehiläiset voivat olla vähemmän karvaisia, koska niiden karvoitus kuluu ajan myötä.

Ruoka paljastaa usein ampiaisen

Mehiläiset etsivät ensisijaisesti nektaria ja siitepölyä kukista. Myös ampiaiset syövät nektaria ja muita makeita aineita, mutta ne metsästävät kärpäsiä, toukkia ja muita pieniä eläimiä omille toukilleen. Siksi ampiainen voi ilmestyä sekä virvoitusjuoman että grilliruuan ääreen.

Mehulasin asettaminen esille testiksi ei ole hyvä idea, sillä se voi houkutella paikalle lisää ampiaisia. Sen sijaan kannattaa seurata, mitä hyönteinen jo tekee, ja antaa sen lentää pois ilman äkkinäisiä liikkeitä.

Miksi ampiaiset ovat näkyvämpiä elokuussa

Ampiaisyhdyskunnat kasvavat kesän aikana ja ovat suurimmillaan loppukaudesta. Kun toukat ovat aikuistuneet, monet työläisampiaiset alkavat etsiä sokeria muualta, minkä vuoksi ne kerääntyvät mehujen, virvoitusjuomien, kypsien hedelmien ja muiden makeiden asioiden ääreen loppukesästä.

Ampiaiset eivät välttämättä muutu vihaisemmiksi. Niitä on vain paljon, ja ne ovat kiinnostuneempia ihmisten ruuasta. Peitä makeat tuotteet, tarkista avoimet tölkit ja pullot, ja vältä niiden huitomista.

Mehiläinen jättää joskus pistimensä

Mehiläisen pistin voi jäädä kiinni ihmisen ihoon ja repeytyä irti, kun mehiläinen lentää pois. Ampiaisen pistin ei normaalisti jää kiinni, mikä mahdollistaa sen pistämisen useammin kuin kerran. Tämä ero koskee tarhamehiläisiä, ei kaikkia mehiläislajeja.

Jos pistin jää ihoon, se tulee raaputtaa pois mahdollisimman pian. Useimmat pistokset paranevat itsestään, mutta jos jollekin tulee hengitysvaikeuksia tai heikotusta, on hakeuduttava ensiapuun.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Sukupuuttoon kuolleeksi pelätty kädellinen olikin elänyt naapurissa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 27.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Suurisilmäinen Bangkan hidaslori takertuu oksiin vihreiden lehtien keskellä.
Pelastettu Bangkan hidaslori vapautetaan saarella. Asukkaat olivat tunteneet lajin jo pitkään, vaikka se puuttui tieteellisistä rekistereistä.

Bangkanhidaslori, myrkyllinen kädellinen, jonka pelättiin kuolleen sukupuuttoon pitkän poissaolon jälkeen tieteellisistä rekistereistä, on elänyt Indonesian Bangkan saarella koko ajan. Asukkaille laji ei ollut koskaan kadonnut.

Lajin pelättiin pitkään kuolleen sukupuuttoon. Tieteelliset merkinnät Bangkalta ulottuvat 1930-luvulle, mutta sen jälkeen hidaslori on esiintynyt tutkimuksissa vain satunnaisesti.

Bangkan asukkaat ovat kuitenkin tunteneet eläimen jo pitkään ja kohdanneet sitä kotiensa lähellä, puutarhoissa, tienvarsilla ja sähkölinjoilla. Kun he ovat löytäneet apua tarvitsevia hidasloreja, he ovat soittaneet Alobi Wildlife Rescue Centeriin, joka on pelastanut ja hoitanut eläimiä saarella yli kymmenen vuoden ajan.

Laji palasi tieteelliseen huomioon Alobin kautta, ei uuden tutkimusmatkan myötä. Kun Timon Glaw Wienin Haus des Meeres -eläintarhasta vieraili Taman Safari Prigenin kasvatuskeskuksessa Javalla, luonnonsuojelija Jochen Menner kertoi hänelle, että bangkanhidasloria pidettiin kadonneena, mahdollisesti sukupuuttoon kuolleena. Menner saattoi hänet yhteyteen Alobin kanssa, jolla oli jo vuosien dokumentaatio asukkaiden ja viranomaisten puheluiden seurauksena tehdyistä pelastuksista.

Mainos:

Alobi, Haus des Meeres ja Taman Safari Prigen kokosivat materiaalin uuteen tutkimukseen Spixiana-lehdessä. Vuosien 2015 ja 2025 välillä Alobi hoiti yli 90 yksilöä. Niistä 86 toipui ja vapautettiin seitsemään paikkaan Bangkan suuremmilla metsäalueilla. Luonnonsuojelujärjestö Re:wild, joka on kiinnittänyt huomiota työhön, raportoi näistä löydöksistä. Eläimiä on pelastettu saaren kaikilla neljällä hallintoalueella sekä Pangkal Pinangin kaupungissa.

— Bangkanhidaslori ei ole kadonnut, mutta laji on silti hyvin lähellä sukupuuttoa, sanoo Alobin johtaja Langka Sani Re:wildin lehdistötiedotteessa.

Sen elinympäristö on kutistunut laittoman tinakaivostoiminnan ja öljypalmuviljelmien tieltä tehtyjen laajojen raivausten vuoksi. Rakentaminen, tiet ja sähkölinjat aiheuttavat lisäuhkia, ja hidasloriin vaikuttaa myös lemmikkieläinkauppa.

Tutkimuksen kirjoittajat ehdottavat suojeluohjelmaa, joka sisältää elinympäristöjen suojelua ja valvottujen vapautusten jatkamista. Seuraavat vaiheet ovat populaatiotutkimukset, geneettiset tutkimukset ja vapautettujen eläinten metsässä selviytymisen seuranta.

Kasvatettu lohi saa kanan jäänteitä rehussaan

Ympäristö

Julkaistu 26.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Meripohjaisia lohenkasvatusaltaita norjalaisessa vuonossa vuorten ympäröimänä.
Lerøy käyttää nykyään siipikarjan sivutuotteita kaikilla merikasvattamoillaan, ja Mowi valmistelee samaa muutosta Norjassa ja Skotlannissa. Arkistokuva.

Euroopan suurimmat lohentuottajat ovat siirtymässä käyttämään siipikarjan sivutuotteita lohen rehussa kustannusten leikkaamiseksi. Sitä, mitä kalat ovat syöneet, ei tarvitse ilmoittaa pakkauksessa.

Lerøy Seafood Group on ottanut käyttöön jalostetut siipikarjan sivutuotteet rehussa kaikilla meripohjaisilla lohiviljelylaitoksillaan, kun taas Mowi valmistautuu tekemään samoin Norjassa ja Skotlannissa, Financial Times raportoi.

Syy on raha. Kalajauhon hinta on lähes kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa FT:n mukaan, ja siipikarjaperäiset ainesosat maksavat alle puolet vähemmän tonnilta. Lerøy aloitti kanan sivutuotteiden sisällyttämisen lohen rehuun vuonna 2025. Niitä käytetään nyt yhtiön kaikilla meripohjaisilla lohiviljelylaitoksilla Financial Timesin mukaan.

Toisin kuin elintarvikkeiden ainesosia, kalanrehun sisältöä ei tarvitse ilmoittaa kuluttajapakkauksissa.

Mainos:

Kuluttajat ovat skeptisiä. Elintarviketutkimuslaitos Nofiman Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kuluttajien keskuudessa tekemässä tutkimuksessa kana arvioitiin ylivoimaisesti negatiivisimmin viidestä rehutyypistä. Osallistujat arvioivat lohen myönteisemmin, kun heille ei kerrottu, mitä rehu sisälsi.

— Kana herättää voimakasta skeptisyyttä, ja se yhdistetään luonnottomuuteen ja inhoon, sanoo tutkija Florent Govaerts.

Ruotsalainen hanke etsii keinoja elää rinnakkain suurpetojen kanssa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 23.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Ruskeakarhu metsässä.
Karhut kuuluvat ruotsalaisen Living Side By Side -projektin kattamiin suurpetoihin.

Ruotsalainen hanke Living Side By Side kerää ja jakaa käytännön ratkaisuja eri puolilta Eurooppaa auttaakseen ihmisiä elämään suurpetojen läheisyydessä.

Hankkeen käynnistivät noin vuosi sitten ruotsalaiset luontokuvaajat Staffan Widstrand ja Magnus Lundgren. Sen jälkeen he ovat matkustaneet paikkoihin, joissa rinnakkaiselo petojen kanssa toimii.

Molemmilla on taustaa uudelleenvilliintymishankkeista (rewilding), ja he ovat aiemmin johtaneet "Sweden's Big Five" -hanketta, joka tarjoaa faktoja, kuvia ja tarinoita Ruotsin suurpedoista medialle ja päättäjille sekä korostaa rinnakkaiseloa. Ihminen lasketaan viidenneksi pedoksi karhun, suden, ilveksen ja ahman ohella. Tuon työn kautta he kohtasivat muissa Euroopan maissa voimakasta kiinnostusta näitä petoja kohtaan sekä kysymystä siitä, miten niiden läheisyydessä voi elää.

Uusi hanke keskittyy mahdollisuuksiin konfliktien sijaan. Natursidanin haastattelussa Magnus Lundgren kuvailee tavoitteena olevan näyttää, mitä pedot voivat merkitä yhteisölle ja miten ihmiset siellä elävät niiden rinnalla.

Mainos:

— Emme halua keskustelun koskevan vain ongelmia, hän sanoo.

Living Side By Side kattaa sudet, karhut, ilvekset, pantteri-ilvekset, kultasakaalit ja ahmat.

Aidauksista luontomatkailuun

Esimerkit, joita hanke on tähän mennessä nostanut esiin, sisältävät olemassa olevia paikallisia ratkaisuja useissa maissa. Kaksi niistä liittyy karjan suojeluun, ja yksi on kotona Ruotsissa. Siellä Living Side By Siden mukaan ruotsalaiset lampaanomistajat voivat saada taloudellista tukea WWF:ltä ja apua Svenska Rovdjursföreningeniltä petoaitojen asentamiseen.

Italiassa maremmano-abruzzese-laumanvartijakoiria käytetään menestyksekkäästi. Living Side By Siden mukaan karhuista ja susista on tullut siellä osa arkipäivää ja voimavara paikallisille yhteisöille.

Lundgrenin mukaan hanke kohtaa monilla alueilla paikallisia asukkaita, jotka pitävät sopeutumista omana vastuunaan, esimerkiksi pitämällä lampaita sisällä öisin tai antamalla koiran vartioida niitä.

— Se on hieman erilainen asenne kuin se, että ainoana ratkaisuna pidetään aseeseen tarttumista ja eläinten ampumista, sanoo Magnus Lundgren.

Toinen suunta on luontomatkailu. Bulgariassa kylä, jossa on suljettu kaivos, on alkanut ottaa vastaan vierailijoita, jotka tulevat luonnon ja kultasakaalin vuoksi. Lundgren on itse ottanut kuvia alueella.

— Heillä on siellä korppikotkia, susia, kotkia ja kultasakaaleja, hän sanoo.

Työn jatkuessa Widstrand ja Lundgren tapaavat maanviljelijöitä, maanomistajia, metsästäjiä, mehiläishoitajia, poronhoitajia, koirankasvattajia ja luontomatkailuyrittäjiä vähintään kahdeksassa Euroopan maassa hankkeen verkkosivuston mukaan.

Hankkeen tavoitteena on myös yhdistää järjestöjä ja verkostoja eri maissa, jotta paikalliset ratkaisut voivat levitä muihin paikkoihin. He haluavat tavoittaa myös median ja päättäjät.

Tulipaloista pelastetut orangit saivat vapautensa takaisin

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 20.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Pelastajia avoimen kuljetuslaatikon vieressä metsässä vasemmalla, ja oranki poikasensa kanssa vihreiden oksien keskellä oikealla.
Kahdeksan orankia siirrettiin suojeltuun metsään Länsi-Kalimantanilla sen jälkeen, kun ne oli pelastettu paloista ja uhatuista elinympäristöistä.

Kahdeksan orangia, jotka pelastettiin metsäpaloista Borneon länsiosassa Kalimantanissa, on vapautettu Batu Nyambun suojelumetsään. Samaan aikaan YIARI-järjestö varoittaa, että niiden vastaanottamiseen riittävän turvalliset metsät ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi.

Vapautus tapahtui lokakuussa, International Animal Rescue raportoi. Sen indonesialainen kumppanijärjestö YIARI toteutti sen yhdessä luonnonsuojeluvirasto BKSDA:n kanssa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämänvuotisista paloista kärsineitä orangeja on palautettu luontoon.

Ryhmä koostuu kolmesta naaraasta poikasineen ja kahdesta nuoresta uroksesta, jotka kaikki pelastettiin syyskuussa. Yksi naaras ja sen poikanen olivat eläneet viljelmillä pienen puulehdon vieressä, ja palon lähestyessä ulospääsyä ei ollut.

Mainos:

Neljä muuta eläintä löydettiin kookos- ja kumiviljelmiltä, joilla tuli oli polttanut metsän niiden ympäriltä. Järjestön mukaan niillä oli liian vähän ravintoa ja ne olivat vaarassa joutua konfliktiin ihmisten kanssa.

Mama Lifa ja hänen poikasensa takertuivat muutamiin akasiapuihin noin 400 neliömetrin alueella öljypalmujen ympäröimänä. Alue ei enää kyennyt elättämään niitä.

YIARI:n kuntoutuskeskuksessa tehtyjen terveystarkastusten jälkeen kaikki kahdeksan todettiin terveiksi. Ne käyttäytyvät edelleen kuin villit orangit.

Metsä, joka ei ole koskaan palanut

Kyläläiset auttoivat kuljetushäkkien kantamisessa. Eläimet vapautettiin yksi kerrallaan noin 80 metrin välein.

— Tämä on meille erittäin onnellinen hetki, sillä villien orangien tulisi elää vapaasti luonnollisessa elinympäristössään, eikä olla suljettuina häkkeihin, sanoo YIARI:n toimitusjohtaja Karmele Llano Sánchez.

Batu Nyambu kattaa noin 23 000 hehtaaria aarniometsää ja uusiutuvaa metsää. Järjestön mukaan siellä on runsaasti ravintoa, pesäpuita ja vesilähteitä, ja metsä on yhteydessä muihin suojelumetsiin.

Toimintapäällikkö Argitoe Ranting kuvailee paikkaa edelleen "melko turvalliseksi". Toistaiseksi se ei ole koskaan palanut.

— Monet orangit ovat menettäneet elinympäristönsä, kun taas metsäalueet, jotka ovat riittävän turvallisia ottamaan niitä vastaan, käyvät yhä rajoitetummiksi, hän sanoo International Animal Rescuen mukaan.

Hän korostaa myös, että siirtäminen ei ole pysyvä ratkaisu. Niin kauan kuin palot jatkuvat, pelastustoimien on kuljettava käsi kädessä jäljellä olevan metsän suojelun kanssa.

Julkaisuhetkellä järjestö ilmoitti, että BKSDA ja YIARI olivat pelastaneet 46 orangia elokuun alusta lähtien. Monet saavat edelleen tehohoitoa palovammojen, aliravitsemuksen ja vaikean anemian vuoksi.

— Elinympäristön suojelu on aina ensisijainen tavoite, mutta niin kauan kuin niiden elinympäristö on uhattuna, pelastus on yksi parhaista vaihtoehdoistamme auttaa niitä selviytymään, Sánchez sanoo.