Donald Trump palasi Valkoiseen taloon suurin lupauksin. Hän vakuutti heti ensimmäisinä päivinään lopettavansa Ukrainan sodan vuorokaudessa. Jokainen tiesi jo silloin, ettei se ollut mahdollista – ja nyt sen näkee konkreettisesti. Rauhaa ei ole tullut, eikä Trumpin pikaratkaisuja ole näkynyt.
Seuraavaksi Trump ilmoitti kovista pakotteista Venäjälle. Todellisuudessa mitään ei tapahtunut. Sanoja kuultiin, mutta todelliset toimet jäivät puuttumaan. Samaa linjaa jatkoi lupaus siitä, että Ukraina saisi alueensa takaisin. Tänään on selvää, että nämä olivat vain tyhjiä lauseita, joilla Trump halusi tehdä vaikutuksen amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin.
YK:n kokouksessa Trump nousi otsikoihin haukkumalla käytännössä kaikki. Tällä kertaa hänen suorasukaisuutensa osui oikeaan kohteeseen, sillä Euroopan johtajat todella ansaitsevat kritiikkiä. He ovat tehneet ratkaisuja, jotka vahingoittavat omia maitaan ja kansalaisiaan. Mutta samalla Trumpin oma politiikka on yhtä tyhjää möykkäämistä – pelkkää räyhäämistä ilman ratkaisuja.
Ja sitten tämä rauhanpalkintohulluus. Trump on antanut ymmärtää, että hänelle pitäisi myöntää Nobelin rauhanpalkinto. Miksi? Mitä hän on tehnyt sen eteen? Tämä on sama mies, joka pommittaa Lähi-idässä, lietsoo kriisejä ja tekee ulkopolitiikasta show’n. Rauhanpalkinto kuuluu niille, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä rauhan hyväksi – ei presidentille, joka elää jatkuvasta kohusta.
Trumpin horinat naurattavat vain enään. Hän lupaa, uhoaa ja haukkuu, mutta maailma ei ole yhtään lähempänä rauhaa. Hän on populisti, joka pelaa sanoilla ja ihmisten toiveilla. Ja juuri siksi hän on vaarallinen: hän saa ihmiset uskomaan satuihin, joita hän ei koskaan pysty toteuttamaan.





