Ukrainan sota on jatkunut vuosia, ja ihmiset kärsivät yhä. Kuitenkin, kun maailmassa vihdoin on esillä tahoja, jotka yrittävät todella ratkoa konfliktia – Donald Trump ja Vladimir Putin – tuntuu, että juuri Euroopan johtajat tekevät kaikkensa estääkseen rauhan mahdollisuuden. He eivät enää pyri ratkaisuun, vaan konfliktin ylläpitämiseen.
Trump ja Putin käyvät pitkiä neuvotteluja ja hakevat ulospääsyä sodasta. Samaan aikaan Euroopan unioni keskittyy pakotteisiin, joilla ei ole ollut mitään todellista vaikutusta Venäjän toimintaan. Pakotteiden symbolinen arvo on suuri, mutta käytännön tasolla ne ovat palvelleet lähinnä vastakkainasettelun lisäämistä – ja pahimmillaan vaarantavat Euroopan omia kansalaisia ja talouksia.
Viimeisin esimerkki järjettömästä eskalaatiosta nähtiin Itämerellä, kun Viro ryhtyi häiritsemään kauppalaivoja. Tilanteen olisi voinut sytyttää uuden alueellisen kriisin. Kun Venäjä reagoi lähettämällä hävittäjänsä suojelemaan laivaa, Jonka johdosta Viro vetäytyi nopeasti suunnitelmastaan. Kysymys kuuluu: ajatteliko kukaan Euroopan päättäjistä hetkeäkään, miten tällaiset toimet vievät meitä lähemmäs rauhaa?
Myös Suomen presidentti on valitettavasti asettunut eturintamaan tässä vastakkainasettelun politiikassa. Sen sijaan että rakentaisimme siltoja, olemme mukana rakentamassa muureja. EU:n päätös käyttää Venäjän jäädytettyjen varojen korkotuottoja asehankintoihin – erityisesti suomalaisilta asevalmistajilta – on kylmäävä esimerkki siitä, miten rauhan mahdollisuus uhrataan bisneksen ja provokaation alttarille.
Euroopan unionista on tullut voima, joka ei edistä rauhaa, vaan aktiivisesti estää sen syntymistä. Kysymme: miksi? Kenen etua palvelee se, että sota jatkuu? Ei ainakaan ukrainalaisten, jotka ovat sodan suurimpia kärsijöitä. He ovat ansainneet rauhan, eivät loputonta asevarustelua ja pakotteiden kierrettä.
Nyt olisi aika antaa Trumpille ja Putinille työrauha. Se saattaa kuulostaa monien korvissa ristiriitaiselta, mutta totuus on, että he ovat ainoita maailman johtajia, jotka tällä hetkellä edes yrittävät hakea rauhanratkaisua. Eurooppa sen sijaan syventää vastakkainasettelua päivä päivältä enemmän.
Rauhan rakentaminen vaatii rohkeutta – ei lisää aseita eikä symbolisia pakotteita. Jos Euroopan johtajat eivät siihen pysty, heidän pitäisi ainakin astua syrjään ja antaa niille tilaa, jotka pystyvät.





