Kun Israelin pommit ja tankit runnovat Gazaa maan tasalle, ei kyse ole enää vain “terrorismin vastaisesta sodasta”. Kyse on kansan hävittämisestä ja pakkosiirrosta. Gazasta ollaan tekemässä asumiskelvotonta raunioiden hautausmaata, ja ihmiset, jotka selviävät hengissä, pakotetaan lähtemään – mutta minne? Vastauksena on: Eurooppaan.
Ja juuri siinä piilee tuleva kriisi, josta eurooppalaiset johtajat ovat hiljaa kuin hiiret. He tietävät sen, mutta eivät uskalla sanoa ääneen: Gazan tyhjentäminen tulee sysäämään valtavan pakolaisvyöryn Eurooppaan, ja se muuttaa poliittisen kartan pysyvästi.
Eurooppa valmistautuu väärin – tai ei ollenkaan
Kun miljoonia ihmisiä työnnetään "meren" ja miekan väliin, he lähtevät liikkeelle. Egypti ei halua heitä, Jordanialla on jo tarpeeksi omia ongelmiaan, ja Persianlahden öljyvaltioita ei kiinnosta ottaa vastaan yhtään palestiinalaista. Ainoa todellinen reitti auki jää Eurooppaan.
Ja mitä tekee EU? Se lähettää “huolestuneita lausuntoja” ja kättelee Netanyahu’ta hymyssä suin. Kukaan ei uskalla sanoa sitä, minkä jokainen näkee: Euroopasta ollaan tekemässä kaatopaikkaa Lähi-idän pakolaisille.
Vuoden 2015 pakolaiskriisi horjutti Euroopan politiikkaa rajusti, mutta se oli pientä verrattuna siihen, mitä nyt on tulossa. Jos Gazasta ja Länsirannalta lähtee liikkeelle miljoonia, se räjäyttää EU:n sisältäpäin. Puolueet kaatuvat, populistit nousevat valtaan, ja kansalliset rajat nousevat uudelleen. Ja silti eurooppalaiset johtajat istuvat käsien päällä, kuin mitään ei olisi tapahtumassa.
On täysin naiivia uskoa, että tämä on “sivuvaikutus” sodasta. Ei ole. Israel tietää täsmälleen, mitä se tekee: se ajaa palestiinalaiset ulos kodistaan ja sysää ongelman muiden harteille. Euroopan harteille. Ja koska länsimaiden johtajat eivät uskalla kritisoida Israelia, he hyväksyvät tämän hiljaisella myötäilyllä.
Kysymys, johon on pakko vastata
Kysymys ei ole enää siitä, haluaako Eurooppa vastaanottaa miljoonia pakolaisia – vaan siitä, mitä tapahtuu, kun se joutuu tekemään niin.
Eurooppalaiset päättäjät voivat jatkaa tekopyhää “humanitaarista” hurskasteluaan, mutta pian heidän omat kansalaisensa kysyvät: kuka tätä show’ta oikeasti johtaa? Kuka hyötyy siitä, että Eurooppaan luodaan keinotekoinen kriisi?
Voi vittu mitä pelleilyä. Britti-hallinto on naurettava marionettiteatteri ja Eu hallinto on kallispalkkaisten komeljanttareiden paratiisi, NWO eliitti pyöreässä pöydässä naureskelee kun Eu:n paskakasat ylläpitävät Deep Staten sanelemaa totalitaristista valtioterrori järjestelmää.
Onneksi huomenna on jälleen keltaliivien mielenosoitus Ranskassa ja Lontoossa on takuuvarmasti
mellakka koska ihmiset ovat saanett tarpeekseen kusipää poliitikoiden pelleilystä.
Theresa May, itsekin EU-eron vastustaja, ei ole oikea henkilö johtamaan eroneuvotteluja.
Kyse on siitä, kenen ehdoilla neuvotellaan. Jos kaikessa alistutaan EU:n tahtoon, kuten tässä eromenettelyasiassa, on seurauksena vain EU:ssa pysyminen ja jäsenmaksut, mutta ilman äänioikeutta.
On päivänselvää, että jokseenkin jokaisen maan elitistiset poliitikot kannattavat EU:ta ja jäsenyyttä siinä, koska sitä voidaan verrata suurtakin suurempaan syntymäpäiväkakkuun, jonka äärelle elitistiset poliitikot ja pienemmät piskit pääsevät kakkulapioineen herkuttelemaan.
Sanomattakin selvää on se, että tavallisella kansalla ei ole mitään asiaan kyseisiin pippaloihin muutoin kuin maksamalla koko lystin, jossa kaikilla maanpetturi -herroilla ja -rouvilla oli ja on niin mukavaa.
Kuvatkoon tämä kurja ja hailakka metafora edes asianlaitaa edes sinnepäin.
Mm. Suomessa johtavat elitistiset globalistit, jotka ovat navastaan kiinni juutalaisen Geoge Soroksen ”Open society” -säätiöön aivan kuten koko EU:kin ovat hyvin selväsanaisesti antaneet ymmärtää lausonnoissaan, että tavallinen kansa on aivan liian tyhmää ja tietämätöntä sekä heillä ei ole käytettäväksi ”tarpeeksi” tietoa EU:hun, globalisaatioon, ”ilmastonmuutokseen”, monikulttuurisuuspolitiikkaan, halpatyövoimaan ja EU:n liittovaltion perustamiseen sillä tavalla, että edm. kysymykset voitaisiin antaa kansan päätettäväksi esim. kansanäänestyksellä aivan kuten Suomenkin edelliset ja nyk. lesti-abortoitu -hallituskin on keplotellut perustuslain vastaisesti valtiosopimuksia, jotka olisi pitänyt edes muodon vuoksi, mutta kuitenkin peruskallioon hakattuina perustuslain mukaisena toimenpiteenä tuoda eduskuntaan ja sen äänestettäväksi.
No, joku voi sanoa, että riittävä maanpetturi -enemmistö olisi löytynyt, mutta samalla eduskunnassa hallituksen tuoma esitys olisi väistämättä joutunut eduskunnan keskustelun alaiseksi sekä opposition taholta sitä olisi arvosteltu Suomelle vahingolliseksi ja etenkin tarpeettomaksi, josta ei ole tosiasiallista hyötyä maalle vaan päinvastoin muuttunut status Suomen kannalta olisi sisältänyt vain negatiivisia vaikutuksia lisäämällä vastuita, asemoimalla sellaiseen, josta ei olisi ollut vastavuoroisesti hyötyä, ainoastaan leimaamalla Suomen turvallisuuspoliittinen asema liittouman jäseneksi kaikkine riskeineen niin, että viivan alle jää pelkkää persnettoa.