Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Varmasti on salassa pidettävää loppuun saakka etenkin jos mahdollinen tapoksi tai murhaksi muuttuessa paljastuu tekijöiden olleen ”suomalaisia”. Niiihhhh!
Suomessa poliisin toiminta on yhtä mielivaltaista kuin valtamedian pahimmillaan. Polpo vertautuu täysin Helsingin Sanomain umpityhmiin hihhuleihin, jotka YLE:n tavoin ovat kuvainnollisesti samaa mieltä kuin Titanicin kapteeni, että vauhtia on vain lisättävä ajelehtivista jäävuoren lohkareista huolimatta, sillä onhan laivassa ”suvakki” -kaksoislaipiot ja -pohjat ja lujasti uskottu teräksen laatu, paljastui yhtä ”likaiseksi” ja hauraaksi kuin väitteet siitä, että nk. ”pakolaisista” suuren enemmistön muodostavat naiset ja imeväisikäiset lapset, jotka ovat likimain yhtä kärsineen näköisiä kuin Suomen viimeisimpinä katovuosina yli 100-vuotta sitten, jolloin syötiin pettua ja epätoivoisimmat joivat tervaa maidon puutteessa kyytipojaksi, josta seurasi auttamattomasti se, ettei nälän riuduttaman ihmisen vatsa yksinkertaisesti kestänyt moista moskaa kun sitä ei ole luotu täysikuntoisenkaan syötäväksi. Tiettävästi epätoivoisimmat syyllistyivät kannibalismiin, sillä ”lähialueella tuotettua lihaa” oli irvokkaasti yllinkyllin tarjolla.
Mutta mitäpä näitä ”onnenpäiviä” sen kummemmin muistelemaan ja ainakaan nyt kauhistelemaan, sillä kyseessä olivat vain etnisesti valkoiset suomalaiset, joita nyt on muutenkin liikaa ”privelitsissään” rypeneitä kuin Roope Ankka rahojensa seassa rahasäiliössään ja kun vielä se on kovin ”wanhakin” asia, niin eipä sillä ole mitään merkitystä, koska poliittiset intohimot ovat asian ympärillä enemmän kuin elttaantuneita ja ihmisten kärsimys yleensäkään ei ole minkään arvoista kun se tapahtuu lähellä omien rajojen sisäpuolella, joka tietenkin merkitsee sitä, että kärsimys ”-yksikkö” kasvaa sitä mukaa kuin välimatkat, mittasipa sitä sitten kilometreinä tai maileina. Jari Sillanpään näköisen ihmisen yli voi huoletta kävellä koti ovensa kynnyksellä, mutta kun tämä on esim. Haitissa, silloin on riivittävä kaikki vaatteet päältään kooten joukkion itkijänaisia höystettynä ”riskienhallinnalla” eli koottujen tuhtien tyttöjen tanssiesityksellä, jossa vuotaa kristuksellinen veri näin Pääsiäisen ajan lähetessä ja sanoisinko aivan turhaan itseään kiusaamassa käyneen Jumalan Pojan kärsimysnäytelmää, joka häviää mennen tullen jollekin alastoman saaren sinkku -vesakko iilimato – murjotus -ohjelmalle, jossa todellakin laitetaan immeiset näkemään hikeä, verta ja kyyneleitä ilman kaupan vesipulloa, älypuhelinta ja puolivalmisteita, joista ei tiedä ovatko ”raaka-aineet” kävelleet neljällä jalalla vaiko lentäneet orrelta toiselle. Juttu rönsyää kun tuli vaihdettua täysmaitoon.
ja tämä liitty nyt asiaan miten? todella levotonta tekstiä.
Viina, ja pakkanen.