Mainos:

Juha Sipilä: 1000 päivää täynnä – tulokset puhuvat puolestaan

Julkaistu 21.2.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Han­ka­las­ta läh­tö­ti­lan­tees­ta ja ko­vis­ta epäi­lyis­tä sekä vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta 1 000 päi­väs­sä on saa­tu hyvä muu­tos ai­kai­sek­si.

Stra­te­gi­nen hal­li­tu­soh­jel­ma on osoit­ta­nut toi­mi­vuu­ten­sa. Tu­lok­set pu­hu­vat puo­les­taan.

Erityisen iloi­nen olen eri­no­mai­ses­ta työl­li­syys­ke­hi­tyk­ses­tä. Nyt työl­li­syy­sas­te (70,9 %) on jo yli ta­voi­teu­ran, joka joh­taa hal­li­tu­soh­jel­man ta­voit­tee­seen 72 % vaa­li­kau­den lo­pus­sa.

Lu­vut ovat kor­keim­mal­la ta­sol­la 27 vuo­teen.

Mainos:

Vuo­si sit­ten mi­nua hiil­los­tet­tiin, et­tä vie­lä­kö us­kon työl­li­syys­ta­voit­tei­siin, kun ku­kaan asi­an­tun­ti­ja ei sii­hen us­ko. Vas­ta­sin, et­tä kuka sii­hen us­koo el­len minä. Työl­li­syys pa­ra­nee koko maas­sa. Tämä ja li­sään­ty­neet in­ves­toin­nit ovat kes­tä­vää alu­e­po­li­tiik­kaa.

Emme pel­käs­tään pääs­seet Eu­roo­pan ta­lous­kas­vuun mu­kaan, vaan olem­me nyt Eu­roo­pan kär­ki­kas­tis­sa.

Vel­kaan­tu­mi­nen on jo tait­tu­nut, ve­ro­as­te las­ke­nut ja suu­ret uu­dis­tuk­set ete­ne­vät. Ve­lak­si elä­mi­nen jul­ki­ses­sa ta­lou­des­sa lop­puu suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti.

Pa­ran­tu­nut ti­lan­ne al­kaa nä­kyä pik­ku hil­jaa myös suo­ma­lais­ten ar­jes­sa.

Eri­tyi­sen iloi­nen olen pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien mää­rän pie­ne­ne­mi­ses­tä. Joka nel­jän­nen pit­kä­ai­kais­työt­tö­män työt­tö­myys on päät­ty­nyt.

Olemme saa­neet tei­den kor­jaus­ve­lan kas­vun py­säy­tet­tyä ja pää­tet­tyä mit­ta­vas­ta in­ves­toin­ti­oh­jel­mas­ta koko maa­han. Yri­tys­ten ra­hoi­tu­sa­se­ma on pa­ran­tu­nut, työ­mark­ki­noi­ta on uu­dis­tet­tu.

Nor­mien pur­ka­mi­nen al­kaa myös nä­kyä kaik­kien ar­jes­sa.

Kai­ken tä­män li­säk­si olem­me toi­meen­pan­neet mer­kit­tä­vän ym­pä­ris­töst­ra­te­gi­an il­mas­to­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­sek­si.

Eu­roo­pan suu­ret krii­sit ovat hel­pot­ta­neet. Suo­mi on ol­lut ak­tii­vi­nen vai­kut­ta­ja suu­riin ky­sy­myk­siin. Esi­mer­kik­si puo­lus­tu­syh­teis­tön sy­ven­tä­mi­ses­sä nä­kyy Suo­men vah­va kä­den­jäl­ki, sa­moin kuin di­gi­ta­li­soin­nis­sa ja kei­no­ä­lyn ot­ta­mi­ses­sa EU:n agen­dal­le.

Olen täs­sä työs­sä mu­ka­na tu­los tai ulos -hen­ges­sä. Nyt voin sa­noa, et­tä tu­lok­set on saa­vu­tet­tu tai saa­vu­te­taan. Täl­lä pe­rus­teel­la tein pää­tök­sen ol­la ke­säl­lä puo­lu­e­ko­kouk­sen käy­tet­tä­vis­sä. Nyt kat­som­me vah­vas­ti eteen­päin. Mi­ten löy­däm­me li­sää nii­tä kei­no­ja, mil­lä jo­kai­nen suo­ma­lai­nen pää­see osal­li­sek­si pa­ran­tu­nee­seen ti­lan­tee­seen. Tä­män­kin saam­me kun­toon, kun jul­ki­sen ta­lou­den poh­ja on nyt ai­van eri kuin kol­me vuot­ta sit­ten si­ni­pu­na­hal­li­tuk­sen jäl­jil­tä.

Hal­li­tuk­sen tu­hat en­sim­mäis­tä päi­vää ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pää­mi­nis­te­ri­nä ovat ol­leet ras­kaat. Mut­ta saa­vu­te­tut tu­lok­set pal­kit­se­vat ja an­ta­vat us­koa eteen­päin. Olen myös nöy­rän kii­tol­li­nen kes­kus­ta­vä­el­le kan­nus­tuk­ses­ta - se on aut­ta­nut jak­sa­maan vai­kei­na päi­vi­nä.

Juha Sipilä

Pääministeri

Kolumni julkaistu Suomenmaassa 21.2.2018

Lähde: Juhasi.fi

Katso myös:

https://www.nykysuomi.com/2018/01/23/nakokulma-pihisteltiinko-tyollistamisrahoja-tarkoituksellisesti-vai-eiko-vain-osata/

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

11 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
IKirouta
IKirouta
8

”Erityisen iloi­nen olen eri­no­mai­ses­ta työl­li­syys­ke­hi­tyk­ses­tä.” Naama kiini: tollo!
Tämä on tilasto likkailua! Kaikki kynnelle kykenevät 50+ pitkäaikais-työttömät ovat hakeutuneet kuntien järjestämiin kuntouttaviin työtoimintoihin. Saahan siitä korotettua päivärahaa ja välttää aktivointi rangaistuksen seuraavat puolivuotta.
Uusia työpaikkoja ei ole juurikaan tullut!

JKH1975
JKH1975
8

Suomen kaikkien aikojen huonoin pääministeri.

juha.
juha.
8

Kissat ja Koirat ne oman takapuolensa nuolevat.

Suomi 100
Suomi 100
8

Suomen nousu alkoi ennen Kiky sopimusta viennin vedolla ja telakoiden suurilla tilauksilla. Kikyllä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Samaan aikaa tämä natsi hallitus potki köyhiä,sairaita,eläkeläisiä ja ruoski työttömiä eikä tajunnut että vienti vetää ennen kuin joku kertoi sen niille. Työttömyys ei ole laskenut vaan on pelkästään tilastokikkailua,irtisanomisia tulee julki harva se päivä ja kymmenillä firmoilla menossa YT joissa saneerataan ihmisiä kadulle. Lestadiolainen jauhaa shaissea minkä kerkee ja muut idiootit siinä perässä. Uusi romahdus on jo kulman takana mutta eihän nämä hallituksen narsistit sitä tajua kun pitää seistä peilin edessä ja kehua itseään.

Imukärsä
Imukärsä
8

Mikshi aboriginaali turkulainen Ile Kanerva shai ishoa lakeerikenkää vain muutaman shekstivieshtin thakia _______ mikshi näetä (sipilä orpo limppu ym. ym. ym. lista on pitkä , ei internet piisaa) kansa saa vai ei halua pikaisesti vaihtoon ! ?

Pekka
Pekka
8

Puun hinta on pysynyt 80 luvun tasolla, Metsäteollisuus on hinnoitellut puutavaran niin törkeästi, vaikka omistaisit oman monitoimikoneen ei sillä kannattaisi kaataa omaa metsää, hankintakaupassa tukin hinta on tarkoituksella laskettu alemalle tasolle kuin pystykaupassa. kuusen kuidusta maksettiin 80 luvulla jopa 230 markkaa kiintokuutiolta hankintana, Nykypäivänä ensiharvemuksessa pystykaupan hinta on reilusti alle 10 euroa kiitokuutiolta. Palkat ja verottomat osingot ovat kymmenkertaistuneet samaan aikaan.

Laissez-faire
Laissez-faire
8

86-vuotiaana metsätalouden vääristymistä tohtoriksi väitellyt Lauri Vaara on kirjoitellut todella paljon asiaan liittyen. Tässä yksi pieni mutta olennainen ote Vaaran laajasta tuotannosta:

”Metsätalouden sosialisoinnin kaksi julistusta

Maksajan eristäminen oman yrityksensä tuotannosta on tuotannon sosialisointia. Puunkorjuun sosialisoinnissa ei sosialisoida metsäomaisuutta; riittää kun sosialisoidaan metsän käyttö ja taloudenpito puun pystykaupalla (Vaara 2013, s. 376; Feodaalinen maanomistus). Juridinen omistus jää metsänomistajalle, jolle jäi myös metsän käytöstä jäljelle puunmyynnin ajankohdasta päättäminen. Sekin yritettiin ottaa pois metsänomistajilta 1980-luvulla, mutta yritys ei toteutunut.

Metsäkone on järeiden puustojen hakkuukone, minkä vuoksi erityisesti tukkimetsien hakkuut on sosialisoitu. Pystykauppojen osuus tukkien hakkuista vuonna 2015 oli 92 ja kuitupuun hakkuista 76 prosenttia. Muissa Euroopan maissa pystykauppaa ei ole.

Puunkorjuun sosialisointi alkoi vuonna 1961 edellä mainitusta komitean mietinnöstä. Sitä voidaan nimittää ensimmäiseksi sosialisoinnin julistukseksi. Määrätehokkuutta toteutettiin yhdistämällä yksityismetsät ”kollektiiveiksi” 1960-luvun puolivälissä. Metsäyhtiöt jakoivat yksityismetsät yhtiöiden osto- ja korjuualueiksi ja MTK nimesi alueet metsänomistajien yhteistoiminta-alueiksi.

Vuonna 1968 annettiin toinen sosialisoinnin julistus. Tapio määräsi kaikkien yksityismetsätalouden järjestöjen ensisijaiseksi tehtäväksi työn järjestämisen metsäkoneille. Määräys velvoitti metsäalan laitokset edistämään puun pystykauppoja, avohakkuita, voimakkaita harvennuksia, puun kesäkorjuuta, suuria leimikoita ja tiheän metsäteiden verkoston rakentamista.

Määräyksen yhtenä seurauksena hankintakauppoja korvattiin hankintamyyjän palkkatyöllä 1970-luvulla. Puukauppa tehtiin pystykauppana ja metsäyhtiö palkkasi puunmyyjän oman metsänsä hakkuutyöhön. Puunajoa omalla maataloustraktorilla ei sallittu; sen teki metsäyhtiö metsätraktorilla.

Palkkatyöstä edettiin puun hintasuositusten kaudella 1980-luvulla hankintamyyjän hankintalisään. MTK vuokrasi yksityismetsät metsäyhtiöille puun hintasuosituksilla, joissa puun hintana oli metsänvuokrauksen hinta eli kantohinta. Puun hankintamyyjät katsottiin yhtiön työntekijöiksi, joiden palkka sovittiin kantohintaan lisättävänä hankintalisänä.”

http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220623-metsakone-on-kansallinen-suuronnettomuus
http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/laurivaara

kullerwo
kullerwo
8

kyllähän kusipääministeri taas jaksaa kusettaa itteensä… no se on psykopati lessu, niin kai se pitää vaan koittaa ymmärtää

Tilasto
Tilasto
8

”Han­ka­las­ta läh­tö­ti­lan­tees­ta ja ko­vis­ta epäi­lyis­tä sekä vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta 1 000 päi­väs­sä on saa­tu hyvä muu­tos ai­kai­sek­si”

Siis maa täyteen matuja, yhteiskunta sekaisin, terrorismia, raiskauksia, kantasuomalaiset köyhät ja työttömät syväkyykkyyn, jne. Siinäpä sitä Sipilän hyvää kaikille.

”Erityisen iloi­nen olen eri­no­mai­ses­ta työl­li­syys­ke­hi­tyk­ses­tä.”

Onko tästä jotain näyttöä, joka todistaisi että tuhannet työttömät ovat työllistyneet vähintään useiksi kuukausiksi 35-40 viikkotuntimäärällä aitoon ansiotyöhön? Luultavasti todellisuus on sitä, että kymmenet tuhannet on ajettu aktivointipaskalla pakkorakoon, eli palkattomaan tai alipalkattuun tempputyöhön, erinäisiin kokeiluihin ja muihin halveksuttaviin juttuihin. Halveksuttaviin nimen omaan kun niitä verrataan oikeaan työhön joka takaa riittävän elintason vähintäänkin yhdelle.

Veikko Hopea
Veikko Hopea
8

Aivan – mikään ”media” ei kerro, kuinka lyhyitä työttömien ”työllistymiset” on?! Tilastokikkailua…ja suurimmaksi osaksi nämä suomalaiset ääliöt uskovat vielä! Ikävä kyllä näin, mutta kansa saa sitä mitä tyhmyyksissään tilaa!

Riku
Riku
8

Hallituksen tekemiset on vaan lisännyt eri arvoisuutta.Älkkä ottako kuniaa mailman ja edelisen hallituksen tekemistä päätöksistä.Teidän tekemät näkyvät eteen päin kuinka paljon olette tuhonnut Suomen yhteiskuntaa ja ihmisten köydytämistä. Tällä halituksella EI OLE MUUTA KUIN KUSTA PÄÄSSÄ.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/