Opettajien hakeutuminen pois ammatistaan ja joiden koulujen hyvin huono maine. Asiasta on keskusteltu jonkinverran myös julkisuudessa, mutta ilmeisesti tilanteen vakavuutta ei ole tajuttu. Suomen koulujen oppimissaavutukset on useasti todettu maailman huippuluokkaan kuuluviksi, minkä virallinen Suomi on uskaltunut vain hiukan häpeillen mainita. Suomen silloisen opetusministerin kommentit Suomen menestykseen PISA-vertailussa ovatkin koko maailmaa naurattanut netti-hitti.
Suomen ponnahdus IT-osaamisen huipulle oli paljolti rakennettu koulujemme hyvällä työilmapiirillä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Raimo Sailaksen leikkuripolitiikka on päässyt tekemään tuhojaan vasta 1991 jälkeen, mutta alamäki on jatkunut tasaisesti.
Luokkakokojen suurentaminen on yksikertaisesti asia jota ei pidä tapahtua työelämän vaatimusten kasvaessa: Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja suunta on yhä sama. Kapea-alainen osaaminen ei yksinkertaisesti 2000-luvulla riitä useimmille, -no ehkä jonkin alan huipuille, mutta tavisduunari joutuu elämänsä aikana oppimaan uuden ammatin useaan kertaan. Valmiutta tähän edistää hyvä yleissivistys, mutta suunta on näemmä se ettei koulu sitä jatkossa anna?
Opetuksen rappeutuminen on kansallista itsemurhaa, ja koululaitoksesta säästäminen on vihoviimeistä typeryyttä, mutta tämäkään ei näytä riittävän: Opettajilta on viety välineet luokkien kurissapitoon. Somekouhuttu opettajan raivokohtaus on vain ilmaus yleisestä trendistä, joka on poliittisilla ratkaisulla pohjustettu. Opettaja kirjoittaa Hesarin mielipiteessä:
Lähes kymmenen vuoden aikana olen kohdannut monenlaisia oppilaiden aiheuttamia tilanteita, joita minun ei mielestäni tarvitsisi sietää. Minua on kutsuttu vitun huoraksi ja saatanan kitisijäksi. Olen ollut toki myös maailman paskin, ärsyttävin ja rumin.
Olen pelännyt raivoavaa lasta, jolle biologinen säikähtämisreaktioni on ollut syy nauraa ja jatkaa uhkaavaa käytöstä yhä hanakammin. Olen piilottanut puukkoja teknisen työn tunnilla raivokohtauksen vallassa olevan lapsen ulottumattomiin. Olen saanut seksuaalisviritteisiä kommentteja etumuksestani ja takamuksestani.
Minulle on huudettu koulun pihamaan poikki, miten minua haluttaisiin panna. Olen löytänyt valokuvia takapuolestani koulun tableteilta.
Autoni rengas on tyhjennetty ja autoani on heitelty lumipalloilla. Minua kohti on lentänyt jalkapalloja ja käsitöitä. Minut on uhattu tappaa ja kotini on haluttu tulla virtsaamaan sotkuiseksi.
Olen aina pyrkinyt ymmärtämään lasta ja nuorta, jolla on varmasti kovin paha mieli ja olo, kun käyttäytyminen on mennyt yli ymmärryskykyni rajan. Olen yrittänyt selvittää tilanteet niiden rauhoituttua. Olen joka päivä antanut jokaiselle lapselle uuden mahdollisuuden.
Asiasta kirjoitti HS 14.10.2016.
Helsinkiläisen Alppilan koulun, joka oli opetusviraston erityisen huolenpidon kohteena, kurinpitotilanne johti taannoin kummalliseen välikohtaukseen, jossa vastuullisesti työtään ja velvollisuuksiaan hoitava opettaja joutui kohtaamaan asiattoman kritiikin, ja jopa vihamielisen mediahypetyksen ilman työnantajan tukea. Tapahtunut oli skandaali, mutta sen syihin ei julkisuudessa pureuduttu.
Koulujen työrauha voidaan palauttaa ilman resurssien lisäämistä antamalla opettajille entiset valtuudet kurinpitoon, ja tukemalla opettajakuntaa tässä tehtävässään. Tällä hetkellä on suunta päinvastainen. 
Pauli Vahtera Vantaalla
Eilen 0:47
Monikulttuurisuus tuhoaa Suomen koulut ja PISA-tulokset
Laittaisitko oman lapsesi kouluun, jossa puolet oppilaista on maahanmuuttajia? Tämän kirjoituksen jälkeen et haluaisi, mutta sinun on pakko. Yhä useampi koulu tullaan opetusvirastojen määräyksillä tuhoamaan. Koulun opettajista tekemäni yhteenveto on kirvoittanut opettajia ottamaan minuun yhteyttä. He ovat kertoneet, mitä koulun arki on. Ja toivoneet, että kirjoitan niistä, koska luotettava valtamedia ei pyynnöistä huolimatta sitä tee.
Koulut markkinamiesten pelikenttinä
Ennen kustantajat kävivät esittelemässä kouluissa uusia aapisia. Tänään siellä käydään esittelemässä uusia digitaalisen maailman vempaimia.
Eräässä helsinkiläisessä koulussa kalenterivuoden määrärahat olivat loppu jo toukokuussa, jolloin opettajat halusivat tehdä lasten kanssa kankaasta äitienpäivälahjoja. Rahaa muutaman kympin kankaaseen ei ollut. Mutta saman tien ostettiin kolme digikameraa, koska opetusvirasto on määrännyt opetussuunnitelmaan digitalisaation tuomisen kouluihin. Nuo kamerat jäivät käyttämättä.
Kun uusi syyslukukausi alkoi, oli koulun kaikki tietokoneet vaihdettu. Kukaan koulussa ei ollut sellaista esittänyt, koska kaikki olivat tyytyväisiä käytössä olleisiin laitteisiin. Opetusvirasto oli määrännyt vaihdon. Miksi? Mihin vanhat toimivat laitteet vietiin?
Digitalisaation harha
Vantaalla koululaisille annettiin uudet tabletit. Ihmettelin, mihin niitä voidaan käyttää. Myös Helsingissä on harhauduttu digitalisaation tuhlaavalle tielle. Oppilaat räpläävät koneitaan, makaa röhnöttävät sohvilla ja töllistelevät tuoleillaan näitä uuden maailman ihmeitä. Opettaja pyörii jaloissa tietämättä, mitä oikein pitäisi tehdä.
Digitalisaation lisäksi leikitään yrittämistä. Oppilaat viedään yrityskyliin, jossa he saavat leikkiä kauppaa samalla tavalla kuin oman sukupolveni lapset leikkivät männyn- ja kuusenkävyillä kaupan pitoa. Nämäkin hankkeet maksavat erikseen ja on poissa perusopetuksesta.
Ministeri Grahn-Laasonen on yksi tuhon arkkitehdeistä. Hän on tuonut kouluihin kaikenlaisia kehittämishankkeita, jotka ohittavat tärkeydessä perustoiminnot. Hankkeiden sylttytehdas löytyy EU:sta. EU antaa kouluille rahaa kaikenlaisissa Erasmus-projekteissa, mutta rahat on käytettävä määrättyihin toimintoihin. Hankkeiden takia tehdään laite- ja ohjelmistohankintoja, joissa yhden ohjelman lisenssit maksavat tuhansia euroja koululle. Mitä nämä hienot digijutut ovat. Pelejä, mitä muutakaan ne olisivat. Ei lapsista nyt mitään avaruusteknologiaihmeitä pystytä tekemään.
Tulospalkkauksen aiheuttama korruptio
Helsingin opetusvirasto lahjoo kouluja ja opettajia tulospalkkauksella, mikäli näitä hankkeita on toteutettu määräysten mukaan. Kun potti jaetaan opettajille kukin saa parikymppiä kuukaudessa bonusrahaa. Rehtori varmaan enemmän, koska ihmettelee, mikä saa rehtorin pilaamaan koko koulunsa erilaiseen hömpötykseen. Rehtorit olivat ennen opettajia ja koulun arvojohtajia, nyt he ovat tahdottomia virkamiehiä, jotka tottelevat opetusviraston käskyjä.
Digihömpän lisäksi tärkeitä kohteita ovat monikulttuurisuus ja kaikenlaiset kulttuurikeskus Caisan tuottamat leikit. Kouluissa pyörii maahanmuuttajia rumpusoittimineen.
Bulgarian opetus
Vantaalla ihmettelin Koivukylän koulun bulgarian kielen opettajaa. Itä-Helsingissä samanlainen ihme on romanikielen opetus. Rastilan leirintäalueella asuu asuntovaunuissa romaniperheitä, joiden lapset käyvät lähellä olevissa kouluissa. Siksi palkattiin romanikielen opettaja. Kun opettaja saatiin, olivat lapset siirtyneet perheineen Tukholmaan. Kuten tunnettua romanit ovat kaksoiskansalaisia ja hakevat sosiaalituet sekä Ruotsista että Suomesta. No, romaniopettajalla ei ollut mitään työtä, mutta palkka toki juoksi. Opettaja oppi nopeasti nykykoulun tavoille. Hän tuli töihin tai sitten ei.
Uskonnon opetus
Kun puolet oppilaista on maahanmuuttajia, on oppilaista melkein puolet islam-uskoisia. Se on tuonut islamin opetuksen ja opettajat kouluihin. Oppilaat elävät uskonnon sääntöjen mukaan. Kun perjantaina pitää mennä moskeijaan, sinne mennään opetustunneista välittämättä.
PISA-tulokset romahtavat
Jotain hyvääkin tässä on. Kun Irakissa perheet miettivät, minne heinäsirkkaparvena muuttaisivat, on kohde Suomi, koska täällä on netin mukaan maailman paras koulutus. Olisiko opetusvirastolla tarkoitus säästää suomalaisten rahoja. Kun koulut romahtavat, se tulee myös Irakissa asuvien tietoon. Siksi he eivät tulisikaan Suomeen, vaan menevät muualle. Vaan minne, Ruotsissa PISA-tulokset ovat jo romahtaneet.
Eikä ihme. Kouluissa on paljon koulunkäyntiavustajia, koska heikkolahjaisia lapsia ei kaikkia voida erityisluokkiinkaan laittaa. Tarvitaan oppilaishuoltajia ja koulupsykologeja, koska monen oppilaan mielenterveys on riekaleina. Psykologit testaavat yhä useamman heikkolahjaiseksi. Vieraskielisten heikkolahjaisten lasten opettaminen normaalilahjakkaiden suomalaisten kanssa samassa luokassa tuhoavat kaikkien lasten oppimisen.
Kun monikulttuurisuusunelmaa halutaan pitää yllä, opettajat on määrätty antamaan maahanmuuttajille liian hyviä arvosanoja. Näin nämä heikkolahjaiset siirtyvät suomalaisten ohi jatko-opintoihin. Sen myötä tuhotaan peruskoulun lisäksi jatko-opetuskin.
Mitä tämän kaiken takana on? Miksi Suomen koulut halutaan tuhota? EU on kuin Neuvostoliiton keskusjohto. Siellä eletään unelmissa, joilla ei ole mitään kiinnekohtaa todelliseen arkeen ja elämään. Suomalaiset opetushallituksen virkamiehet ministerin kanssa käyvät ottamassa ohjeita Brysselistä. Eivät he niin typeriä ole, että uskoisivat heille pakkosyötettyyn unelmahöttöön. Mutta jokainen heistä miettii, että jos minäkin pääsen EU:n vihreälle (=kultaiselle) oksalle, on oltava mielin kielin. Ja siksi ohjeet annetaan opetushallitukselle ja opetusvirastoille toteutettaviksi. Kun opettajat ja virkamiehet on peloteltu potkujen uhalla hiljaisiksi, ei mistään tule tietoon nykyinen surkea tilanne.
Jotkut sentään tuovat totuutta esille. Kuten kasvatustieteen emeritus professori Kari Uusikylä. Nykyiset päättäjät voivat jättää hänen viisaat mielipiteensä syrjään, koska hänhän on näitä eläkkeellä olevia, joita ei tarvitse kuunnella.
Suomen koululaitos on kehittynyt 150 vuoden aikana. Sen tuhon siemenet on kylvetty noin 20 vuotta sitten. Viimeiset 5 vuotta ovat olleet karmaisevia. Se mitä on 20 vuodessa tuhottu, sitä ei voida korjata viidessä eikä kymmenessä vuodessa. Eikä koskaan, jos nykyistä tilaa ei edes käsitellä missään. On vain unelma, jonka puolesta kaikki valehtelevat tai ovat hiljaa.
Tämä hullunmylly jatkuu vain tasan niin kauan kun suomalaiset sallivat sen jatkua !!
On tietysti totta että nuoret ovat villejä, se kuuluu murrosikään. Mutta tuo opettaja on täysin lahjaton opettajaksi, tunnistan tällaiset käytöksen perusteella. Hän ei varmaan ole tehnyt päivääkään ”oikeita töitä” vaan nykymaailman mukaan luottaa kirjallisiin dokumentteihin paremmuudestaan ja opetustaidostaan. Itse olen läpi kouluhistoriani kärsinyt juuri tällaisista henkilöistä joka luulevat osaavansa opettaa mutta eivät osaa muuta kuin papukaijana toistaa sen mikä lukee jo kirjassa. Omakohtaisesti paras kiitos oppilailta on tullut sijaisuuden jälkeen kun aina joku tulee sanomaan ”me ollaan opittu parissa viikossa enemmän kuin koko vuonna”. Se lämmittää. Se todistaa että oppilaslähtöinen opetustyö kantaa paljon enemmän hedelmää kuin auktoriteettipohjainen. Ja jos oppilaat sanovat näin esim. geometriasta niin se on jo paljon se. Meillä on kokonainen sukupolvi joka osaa laskea.
Mutta asiaa… Olen jo vuosia puhunut että suomalaisten pitää perustaa yksityisiä kouluja. Nämä koulut eivät saa ottaa penniäkään rahoitusta valtiolta. Tällöin ne säilyttävät itsenäisyytensä ja saavat itse määrätä sekä opetussuunnat ja oppilaat. Suomessa on oppivelvollisuus mutta kukaan ei sano että se pitää täyttää valtion kustantamissa laitoksissa.
Koulun hallitus voi tehdä esim. yksinkertaisen päätöksen: ”Tässä koulussa me koulutamme valikoimisperustein suomalaisia henkilöitä, suomen kielellä”. Ja se riittää. Mitään muuta ei laki vaadi. Tällä lauseella saa perustettua kouluja aina yliopistoon asti. Silloin ei tarvitse tarjota palveluja ruotsiksi, eikä muilla kielillä. Ei tarvitse opettaa ”pakkoruotsia” vaan sen voi vaihtaa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, kiinaksi tai vaikka venäjäksi.
Tällainen koulu ei tule edes kalliiksi. Vuoden opetus maksaisi noin 2700e/oppilas. Ovatko vanhemmat valmiit sen maksamaan? Tällaisessa koulussa on liitutaulu, muistiinpanovälineet, piirtoheitin sekä laskimet. Sielä ei räplätä kännykää eikä digitalisaatiosta tehdä itse tarkoitusta. Oppilaat opetetaan ajattelemaan omilla aivoillaan ja historia on täynnä oppikirjoja jotka ovat monin verroin parempia kuin nykyiset. Niiden avulla ja oppilaan omilla muistiinpanoilla saadaan hyviä tuloksia aikaan.
…näin minäkin opetan…
Ja tällainen koulu pääsee juuri luistamaan kaikista opetushallituksen vaatimuksista, eli se pääsee pakoon 70% byrokratiaa. Aivan kuten Steiner-koulu. Oppilaiden älykkyys ja ongelmanratkomiskyky paranee samalla kun oppimistulokset ja ymmärrys ympäröivästä maailmasta kasvaa yhdessä tiedon kanssa. Ja juuri näissä oppilaissa on Suomen tulevaisuus. Ei niissä jotka äkkiä läpikäyvät tohtorin-tutkinnon ja lähtevät maailmalle töihin. He ovat juuri videon kaltaisia ”minä olen filosofian lisensiaatti” (mikä se sitten ikinä onkaan) tyyppisiä henkilöitä. Jotka painottavat enemmän paperissa oleviin kirjaimiin kuin todellisuuteen.
Teoriassa, teorialla ja käytännöllä ei ole eroa.
Mutta käytännössä on.
Erittäin hyvin sanottu siellä takana.