Kuka väittää kaiken olevan mustavalkoista?

Minä! Ja kyllä on se. Yllättävän yksinkertaista ja mustavalkoista, se elämä. Valitse puolesi-kulttuuri kukoistaa ihan kaikessa, ei ole kultaista keskitietä, jolla voisit olla kaikille mieliksi, vaan se on joko tai. Ihanan yksinkertaista vaikka ei kuitenkaan ole. Eli siis mitä? Tulevan Tasavallan presidentin valinta jatkui toiselle kierrokselle ja kaikille nämä kaksi ehdokasta ei ole mieleisiä, niin kuin ei minullekaan. Silti pitäisi valita niistä se ”vähemmän paha”. Näissä ei sellaista olekaan, ainoastaan tasavertaisen ”pahaa”. Oudoksun kansan äänestyskäytöstä, jossa finaaliin päästetään kaksi yhtä haitallista henkilöä taistelemaan maamme keulakuvan tittelistä. ”Jos et äänestä, et saa sitten valittaakaan”. Kyllä saan! Miksi minun pitäisi antaa kansalaisvelvollisuuteni suoma ääni henkilölle X, joka on lähihistoriassa toistuvasti toiminut lainvastaisesti ja virka-asemalleen täysin sopimattomasti, edelleen painoarvo sanalle TOISTUVASTI. Myös toinen henkilö ansaitsee ainoastaan tunnisteen X. Viimeisimpien vuosien aikana tämä hyväkäs ei ole paistatellut päivän politiikan ja julkisuuden valokeilassa kilpailijansa veroisesti mutta teoillaan vaikuttaa tänä päivänäkin koko kansan arkeen ja varsin monen, erityisesti vähävaraisen selviytymiseen arjesta. Niinpä voidaan todeta, että sinisilmäisen ja saamattoman kansan muisti on mitattavissa noin kymmenessä vuodessa, ehkä tämäkin kirjoitukseni häviää muistista muutamassa vuodessa, ellei bittiavaruus sitä nielaise jo aiemmin.

Kapinaakin saamme näinä aikoina kokea. Kautta euroopan ollaan tyytymättömiä, kaikki ei tunnu edes tietävän syytä mutta kun saa olla tyytymätön, silloinhan sitä sitten ollaan. Täällä kotimaassa ammattiyhdistykset masinoi koko ajan kovempia toimia, työläisten kustannuksella tottakai. Tuttavani lähetti Senaatintorilta kuvan, jossa kannatteli iskulauseella kirjailtua kylttiä. Kun kysyin miksi sillä oli, halusi olla solidaarinen kun muutkin työpaikaltaan siellä oli. ”Hyvä fiilis ja yhteenkuulumisen tunne saman asian puolesta” oli tarkentava vastaus. Mutta minkä asian? Se ei selvinnyt, lähinnä hallituksen toimia paheksuen mutta politiikasta juurikaan tietämätön tuttavani halusi kuitenkin olla hengessä mukana. Palattuaan tapahtumasta pyysi ohimennen, josko voisin joskus hieman valaista häntä politiikasta, erityisesti nykyhallituksen toimista ja siitä, miksi esimerkiksi leikataan rajusti. Hallituspuolueen jäsenkirjan omaavana pitänee taiten asiaa käsitellä, käännyttäjäksi en halua, kukin muodostakoon oman kantansa itse, joistain uskonlahkoista tuttu agressiivinen käännytys kun ei ole reilua, niin no, mikä sitten nykyään on?

Maaseudun tuottajien kapinaa Etelä- ja Keski-Euroopan maissa on pitänyt etsiä hieman muista kuin tavanomaisista medioista, on arka aihe jos kansa on tyytymätön. Onko siis niin, että tyytymättömyys kumpuaakin EU:n toimista eikä kansallisista päätöksistä? Mielestäni onkin hieman ristiriitaista, että valtaosa näidenkin maiden kansasta on sitä mieltä, että EU:lla olevaa valtaa ei pidä rajoittaa eikä missään tapauksessa edes harkita unionin hajoittamista. Ja kuitenkin kansat antaa lähes vapaat valtuudet EU:n tehdä päätöksiä, olkoonkin ne kuinka soveltumattomia tahansa muille, kuin Saksalle, Ranskalle, Italialle, ehkä Espanjallekin. Kuten tiedetään, tasapäistäminen ei ole reilu ratkaisu maantieteellisesti ja ilmastollisesti erilaisten maiden hyvinvoinnin luomiseen. Niinpä tämä suomalaistenkin tuottajien, joskin vähintäänkin maltillinen, kapinointi herättää lähinnä myötähäpeää ajamiensa vaatimusten ajamisessa. Talvisodan taisteluhenkeä ja suomalaista sisua puhkuen puristetaan käsi tiukasti nyrkkiin, syvällä taskussa piilossa. Eli edellä mainittu hengennostatus on lähinnä myyttiä ja sananhelinää. Tämän samaisen saamattoman kansan kannustamana onkin varsin perusteltua kannattaa mainittua unionia ostamalla päivittäis- ja käyttötavarat ”Made in EU”-tuotantona. Tätähän me suomalaiset haluamme.

Janne Mäkinen