Äiti – Etäiseksi erotettu. Osa 4: Lastenvalvojan luona

Eilen oli ensimmäinen tapaaminen lastenvalvojalla sitten 2015 joka oli Hangossa. 2017 oli tapaaminen Hämeenlinnassa jossa minut tavattiin ensimmäisen kerran. Tällöin oli paikalla myös Hämeenlinnan kaupungin lakimies joka väitti, että minulla ei ole voinut olla lapsestani väliaikaismääräystä 2014 koska hän ei sellaisesta ollut tietoinen.

Kyllä oli, se oli vain pimitetty lakimieheltäkin.

Eilisessä tapaamisessa kerrottiin, että lapselta oli kuultu mielipide 8.6. joka luettiin vanhemmille sekä perheohjaajalle joka oli paikalla 2n lastenvalvojan lisäksi.

Mielipide oli nk ensimmäinen joka on lapselta nk virallisesti pyydetty. Asiantuntijoiden, lääkäreiden ym lausunnoissa on ajat sitten ollut lapsen mielipide esillä mutta se on sivuutettu toistuvasti. Lapsi on halunnut elää ja asua äidin kanssa. Isän taoaamisiinkin Hangossa olisi suostunut jos isä olisi tämän hänelle luvannut eikä olisi uhkaillut lapsen ja äidin erottamisella.

Mielipide oli toteutettu lapsen ja isän kotona, terassilla lastenvalvojan, perheohjaajan, lapsen ja isän kanssa.
Mielipide oli lastenvalvojan mukaan ”kirjoitettu puhtaaksi” ja sitä ei oltu tarkistettu miltään osin.

Mielipide pitää kuulla oikeudellisen koulutuksen saaneen sosiaalityöntekijän tai lastenpsykiatrin tai lääkärin toimesta. Sitä ei voi tehdä esim perheohjaaja.
Kuulemiseen ei kuulu isä mukaan.
Lapsen kertoma pitää kirjata sanatarkasti ja lapsen tulee saada tarkistaa teksti.
Näin ei toimittu.

Kysymykset olivat manipuloivia ja johdattelevia.
Lastensuojelun ja isän traumatisoima lapsi keskellä taas tilannetta jossa ei ole turvallista sanoa sitä mitä haluaa.

Lapsi kertoo lempiruuakseen sen mikä meillä yhdessä on ollut aina, lapsella ja äidillä.
Hän kertoo keppareiden valmistuksesta jonka oppi äidin kanssa.

Hän kertoo puhuneensa äidin kanssa puhelimessa viimeksi äitienpäivänä. Näin ei ole ollut. Lapsi ei saa puhua äidin kanssa koska isä estää puhelut. Kaksi kuukautta sitten viimeksi olemme saaneet puhua puhelimessa ja sitä ennen viime syksynä.
Lastenvalvoja ei usko minua.

Lapsi haluaa tavata äitiä mutta asua isän luona.

Aiemmilla tapaamisillamme on ollut selvää missä hän haluaa asua.

Pyysin lapsen tapaamisia isältä. Isä kieltäytyi. Ehdotin niitä toiselle paikkakunnalle puolueettomuuteen vedoten. Isä totesi  paikkakunnasta, että ”ei tunne sieltä sosiaalitoimesta ketään”.

Isä vaatii valvottuja tapaamisia kaappaus väitteen vuoksi.
Hän myös väitti minun kaltoinkohdelleen lasta.
Tämä ei pidä paikkansa.

Totesin, että koska mitään selvityksiä ei suostuta tekemään ja isä niistä kaikista on alusta alkaen kieltäytynyt, en myöskään enää kuuntele valheita.

Tiedän, että isä ja lastensuojelu pelaa aikaa. Tapaamista ei haluta järjestää. Asia halutaan oikeuteen koska tiedetään, että Hämeenlinnan ko ei tutki asiaamme.
Suhdetoiminta on niin voimakasta.

Isälle on annettu julkinen valta.

Spekulointia ja perättömiä väitteitä vuodet täynnä

Meiltä on estetty isän vaatimuksesta KAIKKI lain vaatimat selvitykset menneinä vuosina. Myös tuo surullisen kuuluisa Hyks prosessi 20.10.15.

Hyksissä, lastenoikeudellisessa keskuksessa oli tarkoitus alkaa selvitysvaihe jossa oltaisiin ajan myötä kaikki väitteet tutkittu. Lapsi kaapattiin minulta. Sylistä, Hyksin tiloista. Paikalla oli ollut siviilipoliisi joka esti Hangon ja Hämeenlinnan sekä isän vaatimuksesta lastenpsykiatrille pääsyn.

Lapsen vei mukanaan nuorisokodin työntekijät joilla ei ollut asiassa tarvittavaa pätevyyttä.

Meitä ei kuultu eikä jälleen kerran todisteita otettu vastaan vaikka ne oli pöydällä.

Kolme tuntia odotimme lapsen kanssa pienessä huoneessa joka täynnä poliiseja ja Hyksin henkilökuntaa. KUKAAN ei kuunnellut kun sanoin mitä laki vaatii tekemään. KUKAAN
ei kuunnellut meitä.
Eräs poliisi katsoi meitä ja ihmetteli hyviä välejämme lapsen kanssa. Hän kertoi että hänellä oli samanikäinen tytär eikä tiedä mitä tekisi jos joutuisi samaan tilanteeseen. Pyysin häntä lukemaan paperimme. Pyysin kuuntelemaan ja selvittämään, että korkein oikeus oli pyytänyt suojelemaan prosessin.

Kukaan ei kuunnellut.

Lapsi vietiin nuorisokotiin. Seitsemän vuotias nuorten keskelle. Eristettiin ja käytettiin lääkärissä. Tarkistettiin pahoinpitelyn merkkejä. Niitä ei luonnollisestikaan ollut.

Lapsi on saanut alkuvaiheessa ilmeisesti hermoromahduksen. Tätä kuvattiin Hangon sosiaalitoimessa niin järkyttävän tunnekylmästi että oksensin luettuani tekstin.
Lapsen fyysisiä oireita valtavan henkisen kärsimyksen vuoksi kuvailtiin sanatarkasti.

Tämä osio päättyy tähän. Kerron lisää ensi kerralla. En pysty nyt kirjoittamaan enempää. Totean vain, että miten sairas ja sadistinen voi viranomainen tai virkamies olla.

Huomenna on lapseni syntymäpäivä. Lähetin kortin mutta en tiedä saako lapsi sitä. Tuskin.

Teija-äiti

Lue edellinen osa: