Kolumni: Miksi nuoret ahdistuvat maailman parhaassa koulujärjestelmässä?
Saan seurata aitiopaikalta kahden täysin erilaisen lapsen kasvua ja kehitystä. Toinen on jo teini-ikäinen poika, joka on melkoisen härkäpäinen, mutta kuitenkin lempeä ja empaattinen. Toinen on ”rasavilli” viisivuotias, joka paahtaa sata lasissa jokaiseen toimeensa, pysähtyen vain harvoin miettimään sellaisia jonninjoutavia kysymyksiä kuin: ”miksi”, ”miten” tai vaikkapa ”onko tämä turvallista?”.
Molemmat elävät oman ikäisinään ajassa, jota en valitettavasti koskaan voi heidän silmiensä kautta nähdä ja kokea. Jokin lapsia selvästi ahdistaa, mutta mikä? Tutkimusten mukaan 10-15% suomalaisista lapsista ja nuorista potee jonkin asteista ahdistuneisuushäiriötä, 5-8% on masentuneita, unettomuudesta kärsii 9-13% ja puolentoista prosentin osuus saa paniikkikohtauksia johtuen paniikkihäiriöstä. Näiden lisäksi on tukku erilaisia kehityshäiriöitä, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöitä ja vaikka mitä…
Kaikki yllä mainittu ja paljon muuta olisi liian helppoa sivuuttaa ”foliohattuilemalla” lääkefirmojen keksimillä ja lääkitsemillä sairauksilla tai kemikaalivanoilla taivaalla. Jonkin lasten ja nuorten arjessa on oltava syyllinen siihen, että lapset ovat mielenterveyden osalta heikommilla jäillä, lääkitympiä ja huonokuntoisempia kuin koskaan modernilla ajalla. Kiusaaminen on varmasti yksi tekijä, mutta vielä varmemmin se ei ole ainoa syy. Joitakin ahdistaa koulu itse, ei niinkään siellä olevat ihmiset, oppilaat tai opettajat. Joillakin on kotona huonot olot, etäinen suhde vanhempiin tai yksinkertaisesti turvattomuuden tunnetta. Mutta miksi, miksi ”maailman parhaassa koulujärjestelmässä” on tällaisia ongelmia?
Toistaiseksi lapset oppivat, ainakin jotenkuten säkkituoleissa tabletteja pläräillen, opetussuunnitelmaan ja opetuksen sisältöön vaikuttaen, ”osallistettuina”, mutta PISA-tuloksissa Suomi on ollut käytännössä jatkuvassa alamäessä vuodesta 2006 asti. Osallistetut lapsemme ja nuoremme siis menettävät yhtä-aikaa mielenterveyttään sekä mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan koulutukseen. ”Suomen peruskoulutus on maailman parasta”- sanoi Maailman talousfoorumi hiljattain… Voi, kun ei se selvästikään ole.
Toki vanhemmillakin on varmasti lusikkansa tässä sopassa. Yhteiskunta asettaa oletusarvot, jonka mukaan on saatava aikaiseksi ura ja rahaa. Vanhemmilla ei ole aikaa, koska hyvin usein molempien vanhempien, jos sellaisia perheitä vielä ylipäätään on missä molemmat vanhemmat ovat tallella, on tehtävä töitä vain kohtalaisen elintason ylläpitämiseksi. Harrastuksista tai lomamatkoista puhumattakaan. Suosittelen käymään kotikylienne harmaimmissa betonilähiöissä ja kysymään, kuinka moni siellä asuvista lapsiperheistä on käynyt viimeisen vuoden aikana lomamatkalla etelässä, omistaa asunnon tai kesämökin tai edes, kuinka monella on luottotiedot kunnossa. Tämä aika ja paikka on julma ja se varmasti syö nuoriamme, kuten se syö vielä masentuneempaa, ahdistuneempaa ja lääkitympää aikuisväestöämmekin.
Toki on helppo sanoa, että ”tee vain niinkuin itsestäsi tuntuu hyvältä”, mantra jota hoetaan nuorille alituiseen, mutta tosiasia on se, että menestyttävä on. Jos ei menesty, on luonnollisesti häviäjien puolella. Yhä useampi nuori lähtee helvetin ohuilla eväillä maailmaan… Ei koulutusta, ei työtä, ei varakkaita vanhempia ”jeesaamassa loppukuuhun”, ei kavereita, mielenterveysongelmia, pelkoja, ahdistusta… Suomi on maailman paras tuhoamaan nuorissa asuvan potentiaalin.
Toisaalta syyllinen voi löytyä siitäkin, ettei nuorillamme ole enää mitään mihin uskoa, luottaa ja mihin asettaa toivonsa paremmasta huomisesta. Myöskin ylpeys on tapettu katkomalla päät pidemmiltä ja köyttämällä vahvimmat. Tästä lisää ehkä toisella kerralla…
Nuorilta puuttuu elämän tarkoitus. Ja mistä nuoret voisivat saada elämälleen tarkoituksen, jo sitä ei ole edes heidän vanhemmillaan.
Suosittelisi kokeilemaan Let Grow -menetelmiä kouluissa.
https://letgrow.org/usa-today-talks-to-superintendent-who-has-10-schools-doing-the-let-grow-project/
Mistä lapset saavat elämän mallinsa? Kun avaat telkkarin, pääset alkuun. Jos tutkailet internetin ja youtuben nuoria kiinostavia sivustoja, pääset pidemmälle. Kun pelaat nuorison harrastamia tietokonepelejä, oikea vastaus on lähellä.
Yhteiskuntaa on ajettu alas jo lähes kolmekymmentä vuotta. Luotiin massatyöttömyys ja pantiin toimeen kovalla työllä saavutettujen etujen riisuminen. Pitkät työurat samassa yrityksessä ovat nykyään todella harvinaisia. On pätkä töitä ja aina samalla alimalla mahdolllisella palkalla joka ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Vuokrafirma osaa etsiä TES-sopimuksen jossa mahdollisimman huono alin palkka. Asuminen, ruoka ja energia sen sijaan on kallistuneet silmissä jne. Haittamaahanmuutto on lisännyt ratkaisevasti yhteiskunnan rikkinäisyyttä, turvattomuutta ja valtion rahapulaa. Kun kansa protestoi nykymenoa sen turvat tukitaan. Aikuisten turhautuminen, huoli toimeentulosta ja ahdistuminen kaikesta hulludesta vaikuttaa lapsiin.
Epäkelvot sulle-mulle ja suvakkipäättäjät ovat luoneet nykyisen kaaoksen ja hulluuden, joka ei pääty hyvin ellei poliitikan suunta muutu.
Tässä kirjoituksessa ei ole mitään pointtia tai selkeää näkökulmaa.
1. ”Miksi nuoret ahdistuvat maailman parhaassa koulujärjestelmässä?” – Teksti ei vastaa tähän kysymykseen.
2. ”Tutkimusten mukaan 10-15% suomalaisista lapsista ja nuorista potee…”, missä tutkimuksissa?
3. ”…lisäksi on tukku erilaisia kehityshäiriöitä, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöitä ja vaikka mitä…”, mistä määrä ”tukku” selviää ja millaisista häiriöistä on kyse?
4. ”lapset ovat mielenterveyden osalta heikommilla jäillä, lääkitympiä ja huonokuntoisempia kuin koskaan modernilla ajalla. ”, perustuu mihin tilastoon ja mitä tarkoitetaan ”modernilla ajalla”?
5. ”Joitakin ahdistaa koulu itse….”, miten se koulu ahdistaa?
6. ”Mutta miksi, miksi ”maailman parhaassa koulujärjestelmässä” on tällaisia ongelmia?”, niin miksi?
7. ”Vanhemmilla ei ole aikaa, koska hyvin usein molempien vanhempien, jos sellaisia perheitä vielä ylipäätään on”
8. ”…Tämä aika ja paikka on julma”, miten tämä käytännössä näkyy?
9. ”se varmasti syö nuoriamme, kuten se syö vielä masentuneempaa, ahdistuneempaa ja lääkitympää aikuisväestöämmekin.”, syökö se?
10. ”….mantra jota hoetaan nuorille alituiseen”, missä tätä konkreettisesti hoetaan ja paljonko?
Laiskan ja huonon kirjoittajan teksti jossa on väitteitä ja yleistyksiä, mutta ei ole esittää väitteille mitään konkreettista.
Kyseessä oli kysyvään muotoon tehty kirjoitus. Se kävi ilmi kirjoituksen otsikostakin… Tarkoitus ei ollut tarjota sen enempää ratkaisuja kuin esittää jotakuta, joka niitä voisi tarjota. Tarkoitus oli nostaa esille ongelman monialaisuutta, tai oikeammin monimuotoisuutta. Laiska ja huono kirjoittaja voin sinun mielestäsi olla, mutta harvemmin kolumneissa on mittavaa lähdelinkkinippua mukana. Jos et usko, voit toki helposti googlella selvitellä väitteiden todenpitävyyttä. Enpä muuten jaksa uskoa että kiertelet iltapaskojen tai hesarin kolumnistien kirjoituksia kommentoimassa samalla innolla tai edes etäisesti samalla sisällöllä, vaikka, kuten sanoin, melko harvoin lähdelinkkejä tai lähteitä ylipäätään kolumneissa/mielipidekirjoituksissa mainitaan.
Kiitos kuitenkin palautteesta. Pyrin ottamaan tästä onkeeni.
Niin, pääsee helpolla kun laittaa kysymysmerkin otsikkoon ja antaa lukijoiden selvittää faktat Googlella [Kirjoittajan laiskuus]. Ei nyt puhuttu lähdelinkeistä, vaan että kolumneissakin useimmiten kerrotaan ja perustellaan siinä olevat väitteet, sekä esitetyt asiat ja mahdollisesti esitetään ratkaisuja.
lähdelinkkinippu ei ole sama kuin perustellut mistä jokin on peräisin.
Keijolle opiskeltavaa henkisesti laiskan tyhjän länkyttämisen sijaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolumni
”Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta.”
Huomaa viimeiset kolme sanaa. Näkökulma voi olla myös kyseealaistaminen, arkisemmin kysyminen.
Tästä johtuen kolumni on eri asia kuin uutinen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uutinen
Uskon että syy selittyy suurelta osin sillä, että olemme yhteiskuntana menneet jo vuosikymmeniä väärään suuntaan, joka on aiheuttanut pahoinvointia, ja jota lievittääkseemme olemme menneet entistä enemmän väärään suuntaan.
Ensin yleistyivät avioerot ja perheiden rikkoutuminen. Ilmiö, joka tässä laajuudessaan on hyvin uusi. Ei tarvitse mennä kovin montaa sukupolvea taaksepäin, kun avioerot olivat vielä hyvin harvinaisia. Nykyään se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tähän artikkelin kirjoittaja viittasikin.
Kaikki elatus- ja vuoroasumisjärjestelyt ovat kuitenkin keinotekoisia korvikkeita sille, että lapsi saisi varttua siten että hänellä on molemmat vanhemmat (saman katon alla). Joka tapauksessa isä (isähän se käytännössä lähes aina) lähtee pois kotoa. Normalisoidaan asiaa miten tahansa, vanhempien erolla on aina vaikutuksia lapseen.
Lisäksi avioerojen yleisyys vaikuttaa varsinkin miehiin aikuisiälläkin. Tai ainakin miehen halukkuuteen perustaa perhettä, ja onnellisuuteen, kun mies tietää että minä hetkenä tahansa hän voi menettää vaimonsa sekä lapsensa, ja hyvässä lykyssä asuntonsa. Siitä on tullut miehelle kallis ja epävarma investointi. Avioliitosta ja perheestä, joka aikaisemmin on ollut pysyvä turvasatama ”kunnes kuolema meidät erottaa”, on muuttunut sarjayksiavioisiksi jaksoiksi elämässämme, milloin minkäkin kumppanin ja perhekokoonpanon kanssa.
Toiseksi, meiltä on viety kansallinen identiteetti. Suomalaisuus onkin sitä, että kuka tahansa ja mikä tahansa voi olla suomalaisuutta. Muuten rasismi. Ja kun se on mitä tahansa, se samalla ei ole enää mitään. Ei ole enää suomalaisen näköistä ihmistä, koska jokainen rajan yli lompsinut on nyt suomalainen.
Tai ainakin suomalaisuudesta puhuakseen, suomalaisuus pitäisi pystyä määrittelemään yhtä tarkasti, kuin aamun ensimmäinen sekunti, aika jota edeltävä sekunti olisi vielä yötä. Tai se äärimmäisen tarkka asteluku, jolloin kahvi ei ole enää lämmintä vaan se on kuumaa.
Kuitenkin kun puhutaan mistä tahansa suomalaisuuteen liittyvästä kielteisestä asiasta, yhtäkkiä kaikille on täysin selvää mitä on suomalaisuus. Tärkein sääntö on kuitenkin että oli suomalaisuus mitä tahansa, siitä ei saa olla millään tavoin ylpeä, koska se tarkoittaisi että suomalaisuudessa olisi jotain sellaista hyvää, mitä kaikilla muilla kansallisuuksilla ei ole, ja se voisi ruokkia rasismia jne.
Kolmanneksi, meiltä ollaan kovaa vauhtia viemässä sukupuoli-identetiteetti. Sukupuolia ei ole enää kaksi, vaan niiden määrästä ei edes ole yksimielisyyttä. Sukupuoli voi myös vaihtua, jatkuvastikin. Toisaalta sukupuolella ei ole mitään väliä. Sukupuolilla ei ole mitään eroa. Kaikki erot sukupuolten tekemissä valinnoissa selittyy syrjinnällä tai tai ahdasmielisillä rooliodotuksilla.
Toisaalta silloin kun pitää perustella sukupuolikiintiöitä tai jotain muuta ”positiivisen erityiskohtelun” tarvetta, silloin kaikille on taas päivänselvää ketkä kuuluvat erityiskohtelun piiriin ja keitä se ei koske.
Meistä on tehty muutamassa vuosikymmenessä täysin satunnaisesti leijailevia lumihiutaleita. Individualistisia yksilöitä ilman juuria mihinkään pysyvään. Ei vakaaseen ydinperheeseen. Ei omaan kansaan, maahan ja esi-isiin. Elämän tarkoitukseksi on tullut hankkia itselleen mahdolisimman paljon kokemuksia, yhdessä koko muun globaalin maailman yhtä indiviudualististen lumihiutaleiden kanssa. Toisin sanoen: olla kuluttajia.
Tämä iso suunta pitäisi saada käännettyä ympäri. En usko että mitään monikulttuurisuushömppää olisi ikinä saatu ajettua Eurooppaan, ellei meiltä olisi ensin viety pois meidän juuriamme.
Ei suomalaisten juuria ole viety pois (koska se on täysi mahdottomuus) mutta niiden olemassa oloa yritetään piilotella kaikin mahdollisin keinoin mm.historiaa vääristelemällä ja organisoidulla rotujen sotkemisella.
Ja jälleen kerran jäljet johtavat länsinaapuriimme ruåtsiin -kansaan jonka elämäntehtävänä on viimeiset vuosisadat ollut suomalaisen identiteetin ja kansanyhteyden rikkominen. Swenssonit eivät ole siihin koskaan kuitenkaan pystyneet eivätkä pysty tälläkään kerralla.
Koululaitos on läpimätä. Ja tutkimustulokset kuten se että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa on täyttä roskaa.
Jos suomalaiset olisivat maailman onnellisin kansa se ilmenisi hyvänä olona joka heijastuisi ihmisistä. Näin ei ole. Päinvastoin. Sekä aikuisilla että lapsilla on paha olla.
Vaikka maa on suuri – pinta alaa on paljon – ja luonto on kaunis jne luulisi että ihmiset voisivat löytää itselleen rauhan Suomessa. Mitä vielä, kansa vaikuttaa ahdistuneemmalta kuin koskaan ja suhtauminen asioihin on jakomielitautista.
Suomalainen on alistettu ja kyykytetty omiensa toimesta. Ei koulussa mitään opi. Siellä oppii vain että koulussa ei opi mitään. Se on laitos jonka tarkoitus on muokata lapsista kuuliaisa alamaisia jotka uskottelevat itselleen satuja ”maailman onnellisimmasta kansasta” tai ”maailman parhaasta koulujärjestelmästä”.
Esivalta esittää toimintamalliksi lapsille elämistä valheessa. Siitä ei voi seurata muuta kuin pahoinvointia.
Tässä kirjoituksessa on heittelty itsestään selviä esimerkkejä betonilähiöstä, mutta ei ole nostettu esiin muun muassa yksilönvastuuta. Yhteiskunta on huono toimimaan yksittäisten ihmisten tasolla.
Helppo se on kirjoittaa kysymyksiä joihin ei anneta vastausta ja joukkoon heitetään muutamia esimerkkejä josta lukijalle jätetään vastauksen miettiminen.
Tämä erottaa ammattitoimittajan ja kirjoittelijan toisistaan. Ensin mainittu pyrkii selvittämään asioita ja antamaan lukijalle vastauksen asioihin. Jälkimmäinen siirtää vastuun lukijalle joko lakskuuttaan tai osaamattomuuttaan.
Vastauksen olisi pystynyt selvittämään tunnin aikana.
Suotta pillität sillä kolumni ei ole uutinen ja eroaa siitä siten että kolumnin ei ole edes määritelmällisestikään tarkoitus antaa lukijalle vastauksia vaan antaa ihmisille ajattelemisen aihetta.
Kulttuurimarxilainen koululaitos on edennyt suunitelman mukaan, monikulttuurisuudella höystettynä.
Vitsa ja karsseri auttaisi mutta eihän nykypäivänä saa edes hiusta taittaa pellavapäänynnyjen kuontalosta.