Entisten valtiovarainministerien kolumnit heijastavat ministerin tehtävän vastuita ja haasteita. Erityisen vaikeita aikoja lähihistoriassa ovat olleet 1990-luvun lama ja vuoden 2008 finanssikriisiä seurannut aika. Vaikeistakin ajoista on kuitenkin selvitty yhdessä.
Valtiovarainministeriö pyysi Suomi 100-juhlavuoteen liittyen nykyiseltä ja entisiltä valtiovarainministereiltä kolumnin heidän omasta ministerikaudestaan. Kolumnin kirjoittaneet valtiovarainministerit tuottivat hyviä – ja hauskojakin – aikalaiskuvauksia. Kukin ministeri oli juhlavuoden kolumnissaan mukana omalla persoonallaan.
Kolumneista heijastui hyvin valtiovarainministerin vaikea ja vastuullinen työ. Päätökset eivät juuri koskaan olleet helppoja, mutta ne oli pakko tehdä.
Suomen lähitaloushistoriasta nousee esiin kaksi merkittävästi Suomea muuttanutta ajanjaksoa: 1990-luvun lama ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen aika. Molemmat kriisit olivat kestoltaan pitkiä, ja niillä on ollut valitettavia pysyviä vaikutuksia.
Kriisien jäljet
Iiro Viinasen ministerikaudella 1990-luvulla talouden tilanne oli katastrofaalinen. Korjausliikkeet oli pakko mitoittaa olosuhteiden mukaan. Se edellytti ministeriltä erittäin vaikeita päätöksiä – vaikka huutoa tuli, kuten hän itse mainitsi kolumnissaan. Talous oli saatava kuntoon, jotta Suomi ei olisi joutunut rahoittajien holhoukseen. Työllisyyden romahtaminen ja työttömyyden räjähtäminen olivat pahimmat seuraukset 1990-luvun lamasta. Silloin työttömyys nousi kolmen prosentin tasolta kolmessa vuodessa yli 16 prosenttiin. Suomen rakennemuutos oli ennennäkemätön.
Vuonna 2007 Yhdysvalloista lähti liikkeelle finanssikriisi, joka iski koko maailmaan. Erityisen voimakkaasti se iski Suomeen, joka on riippuvainen maailmankaupasta. Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote (BKT) romahti yli kahdeksan prosenttia, kun lasku euroalueella oli keskimäärin vähän yli neljä prosenttia. Vientimme väheni samana vuonna yli 20 prosenttia. Suomen kehitys oli tuona vuonna euroalueen heikointa. Iskulla oli pitkäaikaiset vaikutukset Suomen talouteen – BKT ei ole vieläkään saavuttanut kriisiä edeltävää tasoa.
1990-luvun laman seurauksena julkista taloutta jouduttiin sopeuttamaan maailmanlaajuisessakin skaalassa merkittävästi. Vuonna 1993 julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen syveni jopa kahdeksaan prosenttiin. Uudelleen koviin julkisen talouden vaikeuksiin jouduttiin finanssikriisin jälkeen. Nyt julkisen talouden alijäämäisyys on kestänyt kuitenkin kauemmin, vaikka yhtä syvällä ei ole käyty. Osasyy tähän on väestön ikääntyminen, joka on lisännyt ennen kaikkea eläkemenoja. Molemmat ajanjaksot osoittavat joka tapauksessa, kuinka pitkään julkisen talouden ja työllisyyden kestää toipua syvästä kriisistä.
Kumpaakin koettelemusta edelsi voimakas talouskasvu, erityisesti rakentamisessa. Siksi on oltava herkkä merkeille talouden ylikuumenemisesta. Historiasta voimme oppia, että meidän on lisättävä talouden joustavuutta parantaaksenne sen sopeutumiskykyä ja samalla kerättävä julkiseen talouteen huomattavia puskureita, jotta voimme rakentaa siltaa kriisin yli. Näitä tavoitteita kohti meidän tulee pyrkiä entistä määrätietoisemmin.
Onnistumisen askeleet
Jälkimmäisen kriisin haasteet on koettu yhdessä muiden euro- ja EU-maiden kanssa. Myös valuutta on vaihtunut matkalla ja lainamarkkinat kasvaneet, mutta kuten tiedämme, nekään eivät yksinään korjaa talouden haavoittuvuutta. Alexander Stubb sanoi kolumnissaan, että EU:n perusolemukseen kuuluu ratkaisukeskeisyys. Siihen voidaan lisätä, että niin myös Suomen ja suomalaisten perusolemukseen.
Satavuotiaan Suomen matka tähän päivään ei ole aina ollut helppo, mutta yhdessä olemme selvinneet vaikeistakin ajoista. Ja yhdessä voitamme myös tulevaisuuden haasteet. Suomen tulevaisuuden haasteet liittyvät etenkin väestömme ikääntymiseen ja työllisyyteen. On uskallettava uudistaa vanhoja rakenteita, jotta nykyistä useampi suomalainen pääsee työn syrjään kiinni. Samalla on pidettävä huolta koulutuksesta ja osaamisesta teknologian kehityksen muuttaessa maailmaa yhä nopeammin.
Kaiken perusta on kestävällä pohjalla oleva valtiontalous. Vain siten voimme varmistaa, että Suomi on menestyvä ja hyvinvoiva maa seuraavatkin sata vuotta. Onnistuminen ei koskaan ole suuri askel, joka otetaan tulevaisuudessa. Se on pieni askel, joka otetaan nyt.
Tuonkin työn on tehnyt joku muu kuin Petteri Orpo, sillä lähihistorian kuvaus piti paikkansa.
En ainakaan itse kyennyt löytämään hänen toistamaansa mantraa: ”Kansainväliset lait sitovat meitä ja estävät länsirajan sulkemisen.” ”Itse kysyin: Onko teillä mitään puomia siellä?”
Minä kysyisin Orvolta: Onko teillä mitään järkeä siellä päässänne?
Petturi Urpo!
Maanpetturin sanomisien arvo on nolla. Syksyn 2015 tapahtumat eivät unohdu milloinkaan.
Kuinka moni kantasuomalainen on nälkärajalla ja seisoo leipäjonoissa, jotta PettUri Urpon & Sipilän 30000 partalapselle voidaan kustantaa ilmainen täysihoito?
Ei ole Orpon pojalla munaa puolustaaksern suomalaisia. Verratkaapa Viktor Orbaniin, siinä oikea valtiomies!
Orpo on tyypillinen nuoleskelija, petaa itselleen jotain virkaa.
Tuollaisia nuoruudessa joku uhkasi vetää turpaan ja heistä tuli nöyristeleviä paskoja, kun olisi pitänyt haistattaa ja käydä altavastaajana kiusaajan kimppuun vaikka saadakseen turpaansa. Ja nousta kanveesista voittoon.
Viktor Orban on sitä tyyppiä, sanoi suoraan, mulle ei vittuilla. Ei tarvita edes väkivaltaa kun ei vaan alistu.
Petteri on alistuja, piilottaa sen teennäisen diplomatian alle hyötyäkseen itse.
Luuseri.