Tohtori Pekka Tiainen: Rahoitusta työllistämiseen lisättävä

Valtiotieteen tohtori kansantaloustieteessä Pekka Tiainen, joka toimii neuvottelevana virkamiehenä työ- ja elinkeinoministeriössä, kommentoi asiantuntijana työllistymisasioita sekä ajankohtaista ja kiisteltyä Sipilän hallituksen aktiivimallia.

Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että aktiivimalli olisi kopio Tanskan mallista. Tiainen kommentoi Nykysuomelle, että Suomen aktiivimallia voisi sitten verrata Tanskan malliin, jos työllistymistä tukeviin palveluihin käytettäisiin miljardi euroa enemmän rahaa.

Tiaisen mukaan aktiivimalli tulee monen kohdalla johtamaan työttömyystukien leikkaamiseen tai karenssiin. Hänen mielestään on olennaista, että työllistymisen rahoitusta lisätään.

- Aktiivimallia on korjattava. On tärkeää, että kehysriihessä tehdään rahoituspäätöksiä, Tiainen sanoo.

Tiainen toivoo, että puutteet korjataan yhteistyössä yli puoluerajojen. Hän toivoo myös ammattiyhdistysliikeen osallistuvan asiaan. Rahoitus ei Tiaisen mukaan edes tule kalliiksi yhteiskunnalle.

- Kun ihmiset käyvät töissä, he maksavat enemmän veroja ja työttömyysturvamenot pienenevät. Samalla hyvinvointi ja ostovoima lisääntyvät. Syntyy positiivinen kierre, Tiainen sanoo.

Tiainen peräänkuuluttaa myös yhteiskunnan vastuuta työllistämisen edistäjänä. Tiaisen mukaan yhteiskunta on kuitenkin pikemminkin vetäytynyt työllistämisvastuusta Suomessa.

Tiainen kommentoi asiaa tarkemmin Facebookissa

Vuoden 1994 presidentinvaalien ehdokkaanakin tutuksi tullut Tiainen kirjoittaa Facebook-sivullaan:

"Vuoden 2018 alussa astui voimaan työttömyysturvan aktiivimalliksi kutsuttu muutos, jonka kumoamiseksi on tehty kansalaisaloite, jonka oli sunnuntain alkuiltaan mennessä allekirjoittanut jo lähes 90 000 kansalaista. Malli on tehty sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä.

Mallin perusvaikeus on työn puute varsinkin vaikeasti työllistyvien kohdalla ja työttömyysturvan menettäminen jos ei osallistu palveluihin. Se on suuri periaatteellinen muutos 1.4.1959 voimaan tulleeseen lakiin työttömyysavustuksessa, jossa on työn vastaanottovelvoite muttei palveluiden vastaanottovelvoitetta. Kyseinen laki on ollut työttömyysturvalainsäädännön perusta siitä alkaen.

Olisi tärkeä nähdä, että osalla työttömiä taloustilanteen paraneminen avaa mahdollisuuksia, vaikeasti työllistyville ei.

Siihen tarvitaan lisärahoitusta.

Aktiivimallin kaltainen menettely oli käytössä Ruotsissa siten, että turva pienenee työttömyyden pitkittyessä. Ongelmiin havahduttiin ja tätä on pyritty korjaamaan. Suomessa vastaava on ollut esillä 1990-luvulta alkaen. Ongelma on, että työn kysyntä (rekrytointi) ei kohdistu kaikkiin työttömiin vaikka talouden suhdanteet paranisivat. Tanskassa on aktiivimallin kaltainen malli mutta Tanska käyttää suhteessa kansantuotteeseen miljardin enemmän varoja ennen kaikkea työllistämiseen ja palkkatukiin sekä muihin toimiin.

Olisikin tärkeää hallituksen kevään 2018 budjettikehysriihen lähestyessä valmistella toimet määrärahojen lisäämisestä vaikeasti työllistyvien työllistämiseen. Tuntuvat lisäykset palkkatukiin ja muihin työllistämismäärärahoihin vuoden 2018 lisäbudjetteihin ja lupaus niistä sekä vuoden 2019 budjettiin korjaisivat osan aktiivimallin ongelmia. Lisäksi olisi kerättävä tieto muista ongelmista ja valmistella toimet ja myös lain muutokset.

Olisi hyvä että määrärahalisäyksistä ja korjaavista toimista päästäisiin yhteisymmärrykseen hallituksen, eduskunnan opposition ja ammattiyhdistysliikkeen ja muiden työmarkkinajärjestöjen kesken.

Tämä on tärkeää koska vuosien 2000 ja 2007 noususuhdanteissa työvoimapolitiikan rahoja alettiin leikkaamaan liian aikaisin työllisyyden paranemisella ym. perusteilla mutta pitkäaikaistyöttömyys jäi molemmilla kerroilla hoitamatta ja jäi aivan liian korkeaksi. Nyt ei pitäisi tehdä samaa virhettä.

Tämä on tärkeää osaltaan siksi, että täystyöllisyystavoitteen onnistumisen välttämätön edellytys on pitkäaikaistyöttömyyden ajaminen alas työllistämisen kautta ja ennaltaehkäisemällä uuden pitkäaikaistyöttömyyden syntyä.

Välttämätön korjaus olisi myös tehtävä ulosottojärjestelmään joka estää työn tekoa koska rahat viedään ulosottoon. Ulosoton suojaosuus on alimmillaan 772 euroa ja sitä oli alennettu 2017 eikä koroteta 2008. Alin taso olisi nostettava jonnekin päälle 900 euron kuukaudessa ja vastaavasti muita suojaosuustasoja.

Tällaiset korjaukset maksavat itse itseään kun työtä tehdään enemmän ja tulee verotuloja lisää tätä kautta ja työttömyysturvamenoja vähemmän ja lisäksi ihmisten maksukyky paranee. Samalla olisi lakkautettava nykyisen muotoinen ulosottohuutokauppajärjestelmä. Voutien ja ulosottomiehen vasarat paukkuvat 1930-luvun pulakauden pahamaineiseen tahtiin kun asuntoja, metsätiloja, maatiloja, kesämökkejä, autoja, veneitä ja moottoripyöriä huutokauppalahdataan vaikka asiat olisi hoidettavissa maksujärjestelyin.

Kasvulukujen tarkastelua

Tarkistelin tuoreimpien tietojen pohjalta bkt-lukuja. Vuoden 2016 bkt:een tarvitaan 4,1 %:n lisäys, että saavutetaan vuoden 2008 taso. Vuoden 2017 kasvu on tuoreimpien tietojen perusteella noin 3,1 %. Tällöin 2,5 %:n kasvulla vuonan 2018 ylitetään vuoden 2008 bkt 1,5 %:lla. Tämän hetken kuukausitietojen mukaan jos vuoden 2018 kasvu on vähintään 2,6 %, vuoden 2018 bkt ylittää 10 vuoden takaisen vuoden 2008 tason, mutta kuukausitiedot ovat epävarmoja ja lähellekään näinkään suurta lisäystä ei tarvita vuositason ja neljännesvuositason lukujen perusteella. Vaikka luvut hieman tarkentuvat, ilman rajuja yllätyksiä bkt ylittää vuonna 2018 selvästi vuoden 2008 tason.

Kuukausiluvuin edellinen huippu oli vuosien 2007-2008 vaihteessa. Niihin lukuihin ei päästä ennen kuin vuoden 2019 mittaan vaikka vuositason tuotannossa saavutettaisiin vuoden 2008 taso vuonna 2018. Syy on se, että vuoden 2008 tuotanto oli vuoden 2017 tuotantoa korkeampi vaikka huippu oli vuosien vaihteessa. Syy tälle oli että vuonna 2007 kasvu kiihtyi voimakkaasti vuoden mittaan ja vuoden 2008 alamäki oli siihen verrattuna loiva. Romahdus käynnistyi vasta vuoden 2008 lopulla ja oli jyrkin vuonna 2009. Romahdus oli jyrkempi ja yhtä syvä kuin 1990-luvun laman aikana, mutta lyhytaikaisempi. Tapahtui toipumista mutta sitten pitkä huono aika monen negatiivisen tekijän yhteisvaikutuksena.

Tämä on tärkeä etappi. Historiallisessa tarkastella tämä vuosien 2008-2018 jakso on pisin pysähdyskausi mittarina se, milloin saavutetaan edellisen korkeasuhdanteen huippu. Syvin tämä ei ole. Syvimmät ja pahimmat ovat olleet Suomen sodan aikainen, vuosien 1867-68 nälkävuosien aikainen, ensimmäisen maailmansodan aikainen, toisen maailmansodan aikainen joskin ensimmäisen aikaista paljon lievempi, ja 1990-luvun lama.

Vuoden 2018 merkittävyys muulta kannalta

Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 50 vuotta nuorisoliikehdinnän vuodesta 1968 ja myös vanhan valtauksesta ja Prahan keväästä ja sen päättymisestä elokuussa 1968.

100 vuotta tulee kuluneeksi kansalaissodasta jota ei olisi saanut tulla ja olisi ollut kyettävä tekemään tarpeelliset uudistukset sen välttämiseksi. Turha syytellä mutta tärkeää avata tapahtumia ja pohtia miten kriisejä voidaan välttää uudistamalla yhteiskuntaa ja pitämällä huolta kansalaisista meillä ja maailmanlaajuisesti.

150 vuotta tulee kuluneeksi vuosien 1867-1868 nälänhädästä jolloin kuoli enemmän ihmisiä kuin kansalaissodan ja toisen maailmansodan aikana.

Näitä tällaisia tapahtumia on ollut 150 vuoden aikana 50 vuoden välein. Onneksi näkymä vuodelle 2018 on nyt parempi. Tärkeää edistää rauhaa maailmanmittaisesti että voidaan rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Vuodet 2025 ja 2030

Olen Suomesta edustajana tehtäessä Euroopan maille ennakointia vuoteen 2030. Olin vuosina 1993-1997 ja kun käynnistettiin tämä ennakointi vuonna 2005 siitä alkaen. Tämä tehdään Cedefop-laitoksen piirissä.

Teemme sen samalla tavoin kuin Suomessa näissä Työvoima-prokteissa joita vedin (1991, 1995, 1999, 2003, 2007). Nämä arviot tehdään kaikille EU-maille ja koko EU:lle sekä lisäksi Norjalle, Sveitsille, Islannille, Makedonialla ja Turkille ja on yhteistyötä muuallekin päin. Siitä toisen kerran.

Arviot sisältävät bkt:n, työllisyyden, ammattirakenteen kehityksen, uuden työvoiman tarpeen ottaen huomioon työllisyyden muutokset ja eläköityminen (poistuma työelämästä), koulutus, tieto-taito-tasot (matala, keskitaso, korkea taso) sekä muita laadullisia asioita kuten osaamisen eri osatekijöitä. Tuottavuutta tarkastellaan. Arviot tehdään peruskehityksen osalta sekä jos on politiikkamuutoksia kuten ilmastoasioissa ja kaupan rajoittamisessa.

Arviot on tehty vuoteen 2025 ja vuonna 2018 julkaistavat ensimmäisen kerran vuoteen 2018.

Taustana on EU:n Lissabonin strategia vuodelta 2000 jonka tavoitteet karkasivat tavoittamattomiin. Finanssikriisiromahdus oli suurin yksittäinen tekijä. Vuoden 2020 tavoitteisiin ei myöskään päästä mutta ehkä puoliväliin kuitenkin.

Nyt on tärkeä asia, miten ajatellaan ensi vuosikymmenen tavoitteet vuoteen 2030 ja millaista strategiaa ja politiikkaa rakennetaan ja miten tätä on valmisteltava vuodesta 2018 alkaen. Ennakointityömme on pohjustusta muun ohella tälle ja Euroopan kasvu- ja työllisyysstrategialle ja paremmalle työllisyydelle ja kestävän kehityksen edistämiseksi.

Entä Suomi 2023-2025?

Syksyllä 2014 ja sitä ennen tein laskelmaa, että Suomessa päästäisiin täystyöllisyyteen 2025 mennessä, jos vuosiin 2019-2020 mennessä saataisiin 100 000 työpaikan lisäys ja 2023-2025 sen päälle lisäksi 70 000 – 100 000 työpaikan lisäys. Arviossa talouden peruskehitys voisi tuoda 60 000 työpaikan lisäyksen ja tarvittaisiin lisätoimia.

Vuoden 2015 hallitusohjelmaan tuli tämän perusteella 110 000 työpaikan lisäystavoite.

Talouden heikko kehitys pitkittyi. Nyt kun on talous nousussa, on mahdollista että puolet tavoitteesta saavutetaan eli 60 000 työpaikan lisäys joka oli arviossa syksyllä 2014. On mahdollista että lisäys on jonkin verran tätäkin suurempi.

Tämä perusteella kevään 2019 eduskuntavaalien aikaan oltaisiin tilanteessa, jossa bkt on saavuttanut vuoden 2008 tason tai on ainakin lähellä sitä, ja työllisyys on parantunut 60 000:lla tai enemmän mutta roimasti alle vuoden 2008 tason. Syy on se, että bkt kasvaa paljolti tuottavuuden kasvaessa ja samalla osa lisäyksestä saadaan lisäämättä työvoimaa.

Tästä seuraa, että vuoteen 2025 mennessä pitäisi saada työpaikkalisäystä vuosien 2019-2020 tasoon verrattuna vielä 100 000 – 150 000 että päästäisiin täystyöllisyyteen. Se vaatii ainakin seuraavaa:

-Suotuisaa ja työllistävää talouskasvua (ympäristön kannalta kestävästi)
-Pitkäaikaistyöttömyyden nollaamista tai lähes nollaamista kohdistamalla rahoitusta vaikeasti työllistyvien ennen kaikkea työllistämiseen
-Työaikaratkaisuja siten että lisätään ihmisille mahdollisuuksia tehdä halutessa lyhempää työaikaa. Siinä tarvitaan työaikaratkaisuja. Se merkitsee keskimäärin lyhempää työaikaa ilman että koko aikatyön työaika lyhenee. Onnistuminen edellyttää työtä haluavien tarpeiden ottamista huomioon pakkokeinojen sijasta ja tämän yhdistämistä yritysten ja muiden työllistäjien vaihteleviin tarpeisiin.
-Nykyisen laisen ulosottojärjestelmän purkamista koska siitä on tullut kuormitustekijä ihmisille ja taakka joka kahlitsee ihmiset pysyviin velkakierteisiin ja karkoittaa yrittäjiä pois Suomesta vääränlaisen velkomisen takia.

Korkea työllisyys ja alhainen työttömyys tavoitteena täystyöllisyys tervehdyttää julkisen talouden ja turvaa rahoituksen palveluille vaikka ikääntyvä väestö kasvaa. Ei tarvitse tyytyä 7 %:n työttömyyteen tai työhallinnon luvuin 10-11 %:n työttömyyteen. Sveitsissä ja Norjassa oltiin pitkään 3 %:n työttömyydessä, Yhdysvalloissa on nyt 4 % ja Japanin tuorein luku oli 2,7 %. Kun työttömyys saadaan alas ja pitkäaikaistyöttömyys pois työllistymisen ja työn kysynnän lisäämisen avulla julkista rahaa ja lyhempiä työaikoja käyttäen vahvistamaan työllisyyttä sen lisäksi mitä talouskasvu auttaa, on käytettävissä 200 000 henkilöä työvoimaa lisää ja enemmänkin.

Tämä riittää täystyöllisyyteen eikä tarvitse tyytyä siihen, että työttömistä voisi tulla työhön vain 40 000 henkilö inflaation kiihtymättä. Tämä 7 %:n tai 10-11 %:n alaraja on alennettavissa ajan myötä 3 %:iin eikä ole pitkäaikaistyöttömyyttä kun tehdään tarpeelliset toimet jotka eivät ole pakottamista ja vaan mahdollisuuksien rakentamista.

Maakuntamallista ja muista muutoksista työllisyysasioihin liittyen

Työ- ja elinkeinoministeriön organisaatio muuttui 1.1.2018 alkaen. Jatkossa on konserniohjaus ja osastoina TMT, jossa ovat työllisyys- ja markkina-asiat, alueosasto, joka hoitaa alueyhteydet ja työvoimapolitiikan käytännön toimet ja työnvälitykseen liittyvät asiat, innovaatio-osasta ja energiaosasto.

Muutetaan Etelä-Esplanadi 4:stä Aleksanterinkatu 4:ään syksyllä 2018. Sinne keskittyy tämän hetken tiedon mukaan remontin jäkeen koko Työ- ja elinkeinoministeriö. Itse olen ollut Etelä-Espalandi 4:ssä vuodesta 1984, pidempään kuin kukaan muu. Välillä on oltu pois remonttien alta ja kerran muuten. Valtio aikoo sijoittaa muita ministeriöiden yksiköitä Etelä-Espalle saneerattuihin tiloihin.

Huolena painaa se, että aktiivisen työvoimapolitiikan momentin 32.30.51 lakkauttamis- tai kutistamisuhka. Sinne ovat keskitettyinä palkkatuki, starttirahat ym. työllistäminen ja työvoimapoliittinen aikuiskoulutus. Toimia on siirretty muualla suuressa määrin pidemmän ajan kuluessa ja viime aikoinakin.

Nyt on suunnitelma että maakuntamallissa rahat menisivät valtiovarainministeriöstä maakunnille. Tällöin on vaikea turvata riittävyyttä kun samasta yhteissummasta jaetaan terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen. Ne ovat molemmat välttämättömiä asioita mutta työvoimapolitiikan resurssien puolustaminen on uhanalaista. Siihen tarvitaan erillinen oma rahoituksensa ja kantani on että luontevin tapa hoitaa rahoitus on työhallinnon ja siten nykyisellään työ- ja elinkeinoministeriön kautta. Se tarkoittaa 32.30.51 –momentin tai vastaavan momentin säilyttämistä ja vahvistamista.

Maakuntamallissa, jos se toteutuu, tämä voidaan hoitaa siten, että työvoima-asioiden rahoitus osoitetaan valtion ELY:jen sijasta maakunnille työhallinnon budjetista. Tällä turvataan valtakunnallista työllisyys- ja työvoimapolitiikkaa ja tähän voidaan yhdistää maakuntien ja kunta- ja muun paikallistason kuten myös kolmannen sektorin mahdollisuuksien lisääminen hyvässä yhteistyössä työhallinnon ja valtion toimien kanssa. Tämä edellyttäisi linjavalintaa johon antoi lisäaikaa kun tuli vuoden jatkoaika kun perustuslakivaliokunta pysäytti sote-maakuntamallin valmistelun edellyttäessään muutoksia vuoden 2017 kesällä.

Graafinen kuvio työllisyydestä ohessa.

Kuvio, joka on tällä sivulla ja kuvaa työllisyyttä (vihreällä) keltaisella pohjalla kuvaa historiallista kehitystä työllisyyden muutosten kannalta. Olen rakentanut nämä pitkä aikavälin kuvaavat yhdistämällä tilastoja ja laatimalla uutta tilastoa eri aineistoista. Tavallista on, että heikon ajanjakson jälkeen tuotanto pomppaa kun on paljon resursseja vajaakäytössä. Sitten kasvu tasaantuu kuten nytkin. Työllisyys paranee hitaammin ja työttömyys vielä hitaammin ja aleneminen jumittuu kun avoimet paikat eivät ole sellaisia että työttömät niihin pääsivät kun on voimakas rakennemuutos. Siksi tarvitaan yhteiskunnan toimia joila tuetaan työllistymistä etenkin kun työttömyys on alkanut pitkittyä.

Aktiivinen työvoimapolitiikka on tässä väline ja resursointi. Aktiivimalliksi kutsuttu malli lähtee eri lähtökohdasta. Painostus ei toimi jos ei ole työhön ottajaa. Tarvitaan palkkatuet ym. kohdistettuna erityisesti vaikeaan työllistymiseen. Menettelyt niin käytössä tulee yksinkertaistaa että työnantajat voivat niitä helpommin käyttää. Ne eivät vääristä kilpailua koska kaikki työnantajat voivat niitä käyttää. Ne sopivat ay-liikkeelle koska niiden avulla turvataan työehdot ettei ajaudu niin matalaan palkkaukseen ettei sillä elä. Valtion kannalta ne ovat edullisia koska työllistymisessä tulee vastineeksi lisää verotuloja ja säästöä työttömyysturvamenoihin. Samoin vähenevät eläkemenot kun ihmiset eivät ajaudu ennen aikaisesti eläkkeelle kun päästään töihin. Eläkerahastojen tulisi ottaa tämä huomioon sijoituspäätöksissään.

Globaali rakennemuutos, ja teknologinen muutos kuten digitalisaation vaikutus erityisesti korostavat että yhteiskunnan toimin on tuettava vaikeasti työllistyvien työllistymistä. Teollisuudessa oli 1975 ja 1980 noin 600 000 työpaikkaa (välissä 1970-luvun lama). Nyt teollisuustyöpaikkoja on viime aikaisista lisäyksistä huolimatta yli kolmannesta vähemmän ja luvut liikkuvat 350 000 - 400 000:n paikkeilla. Tulevaisuus muuttaa tätäkin. Työllisyys on alempi kuin 2008, jolloin se vasta saavutti 1990 tason, mutta työllisyys on korkeampi kuin 1980. Teollisuustyöpaikkoja ja maaseudun työpaikkojen tilalle on tullut ennen kaikkea yhteiskunnallisten ja liike-elämän palveluiden työpaikkoja.

Korkea työllisyys tervehdyttää yhteiskuntaa sisältä kun ihmiset ovat laajasti mukana työelämässä kaikkine positiivisena vaikutuksineen. Se tukee samalla yhteiskunnan sisäisen turvan paranemista.

On tärkeää käydä vireää vaihtoehtoja ja ratkaisuja hakevaa keskustelua ja siten, että koko ajan kuullaan ihmisiä mukaan lukien työttömät, työnhakijat ja kaikki muut kansalaisryhmät ja yksityiset ihmiset. Demokratian vahvuus on että kansalaiset ovat mukana uudistettaessa yhteiskuntaa ja ratkaistaessa vaikeita asioita.

Ps. Lisäys

Vuoden 2017 loppuun mennessä kaikki 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat täyttäneet 68 vuotta. Siten kaikki ovat valtiolta eläkkeellä. Tämä on eräs etappi. 1950-luvun alkuvuosinakin syntyneistä hyvin suurista ikäluokista on paljon ihmisiä eläkkeellä. Lähivuosina siirtyy eläkkeelle pääasiassa 1950-luvulla syntyneitä ikäluokkia jotka ovat suurempia kuin nuorten ikäluokat jotka tulevat työelämään.

Kuitenkin 15-64-vuotiaiden vuonna 2010 alkanut väheneminen on melkein kokonaan tapahtunut. Lukumäärä vähenee 2018-2030 enää 40 000 henkilöllä tämän hetken väestönennusteen mukaan. Jos vältetään työllisyyskehityksen heikentyminen uudelleen, ja työllisyys jatkaa paranemista, työllisten osuus väestöstä ei enää vähenisi. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen on pääosin tapahtunut vaikka mukaan suuriin ikäluokkiin laskettaisiin 1945-1952 syntyneet joita alun perin oli 100 000 ikäluokkaa kohden eli 800 000 lasta. Osa muutti Ruotsiin etenkin 1960-luvun suuressa muuttoaallossa."

Lähde: Facebook