Esimerkkitapauksemme on Manchesterista, mutta voisi olla mistä päin Eurooppaa tahansa. Kaupungit ovat muuttumassa öisin yhä vaarallisemmiksi, ja väkivallantekijöiden raakuus ylittää usein sen tason, mihin aiemmin on totuttu. Manchesterin tapauksessakin, josta The Sun uutisoi tänään (06.09.), uhri jätettiin kadulle hengenvaarallisessa tilassa, kun häntä oli lyöty kasvoihin lasiesineellä.
Merkillepantava ajan ilmiö on tilanteiden nopea kehittyminen: Hyökkäyksen uhri, Rachel German, oli kysynyt mieshenkilöltä, jonka epäiltiin lyöneen hänen ystäväänsä, oliko tämä todella tehnyt sen. Epäillyn välitön vastaus oli lyönti, joka vei Rachelin sairaalaan, jossa hänen puolittain tuhoutuneet kasvonsa ommeltiin kokoon 46:lla tikillä. Verenhukka oli ollut hengenvaarallista luokkaa, ja ensiavun viivästyminen olisi voinut olla kohtalokasta.
Lehdelle Rachelin äiti kertoo tapahtumapaikalla olleen paljon väkeä, ja olettavansa että joillakin on videotallenteita tapahtuneesta. Hyökkäys Rachelin kimppuun oli tapahtunut 03.30 aamuyöllä.
The Sun:in artikkelissa on video, josta y.o. pysäytyskuva.
Eurooppalaiseen kaupunkien yö-elämään on tullut uusi elementti: Henkilöt ja ryhmät, jotka eivät siedä mitään itseensä kohdistuvaa ärsykettä, vaan reagoivat välittömällä ja pidäkkeettömällä väkivallalla. Tämän käyttäytymismallin tarkoituksena on luoda näin toimiville tietynlainen maine, saada muut pelkäämään heitä.
Olemalla arvaamaton ja brutaali, ja hankkimalla väkivaltaisen maineen uusrikolliset kokevat hallitsevansa tilannetta, "like a boss". Ruotsin suurkaupunkien miltei päivittäiset ammuskelut liittyvät tähän samaan ilmiöön: Katutilan kontrollointi edellyttää toistuvia voimannäyttöjä, -ja todisteita matalasta ärsytyskynnyksestä.
Raaistuneessa katuväkivallassa on siis kyse eräänlaisesta kaupunkitilan uusjaosta, jossa reviiriään merkitsevä uusrikollisuus rakentaa itselleen pelottavaa mainetta.
Manchesterin tapauksesta enemmän The Sun:issa tänään.
