Lukijan kynästä: Onko eduskunnan oikeusasiamies/kanslia tehtäviensä tasalla?

Päivitetty 24.1.2020, Julkaistu 24.1.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia
Lähtökohta on se, että Kansalaispuolueen osallistumisoikeus eduskuntavaaleihin oli kyseenalainen, koska sen toimeenpanevan elimen eli hallituksen valinta oli Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä keskeytetty.

Dokumentit kuitenkin osoittavat, että Sami Kilpeläinen, Piia Kattelus ja Tuula Komsi ovat toimineet ilman mandaattia Kansalaispuolueen johdossa ja puolue on asettanut heidän toimeenpanollaan ehdokkaita eduskuntavaaleihin vastoin käräjäoikeuden päätöstä.

Tästä syystä tein toimenpidepyynnön Antti Rinteelle, Anna-Maja Henrikssonille ja Antti Häkkäselle yhdessä.
Sittemmin sain otsikossa mainitulta "viranomaiselta" huolimattoman muutaman rivin vastauksen kanteluuni, sisältäen räikeän asiavirheen ja useita mm. perustus- ja hallintolain sivuuttamisia.
Alkuperäisen toimenpidepyynnön saadessaan Antti Rinne oli pääministeri, Anna-Maja Henriksson
oikeusministeri (on vieläkin) ja asiaa enemmän tutkimalla varsinaisen toimenpideasian aikaan Antti Häkkänen oli oikeusministeri, jonka hallinnonalaan ko. asia aikanaan kuului.
Mielestäni vastauksen antaneen viranomaisen tulisi olla selvillä ovatko ko. henkilöt ministereitä vai kansanedustajia - näköjään ei ole.

Kantelun sisältö

Pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko eduskunnan jäsenet Antti Rinne, Antti
Häkkänen ja Anna-Maja Henriksson rikkoneet hyvää hallintotapaa, hallintolakia tms., koska eivät ole  reagoineet millään tavalla oheiseen toimenpidepyyntööni.

Toimenpidepyyntö kokonaisuudessaan:

Kenelle: antti.rinne@eduskunta.fi, anna-maja.henriksson@eduskunta.fi, antti.hakkanen@eduskunta.fi
Lähetetty: 24.09.2019 9:09

Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus J.Grönlundille

"Huomenta
Arvoisat yhteiskuntamme päättäjät.
Pyydän teitä ryhtymään viipymättömiin toimiin seuraavassa esitetyn asiantilan korjaamiseksi. Ja pyydän
pikaisesti ilmoitusta mihin toimiin ryhdytte ko. asiassa.
Oikeusvaltioperiaatteet eivät voi olla tällä tasolla Suomessa.
https://mvlehti.net/2019/09/23/puolue-osallistui-laittomasti-eduskuntavaaleihin-vaatimus-uusista-
vaaleista-vahvasti-perusteltu/
Lähetettyäni tämän sähköpostin, te ette voi enää sanoa ettette ole tietoinen asiasta."

Otsikossa oleva kysymys on aiheellinen, kun vastausta verrataan mm. seuraaviin lainkohtiin.
Suomen perustuslain otteita:
Eduskunnan oikeusasiamies 38 §
Eduskunta valitsee neljän vuoden toimikaudeksi oikeusasiamiehen sekä kaksi apulaisoikeusasiamiestä,
joiden tulee olla eteviä laintuntijoita.
Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen laillisuuden valvonta 112 §

Jos oikeuskansleri havaitsee valtioneuvoston tai ministerin taikka tasavallan presidentin päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden antavan aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa  valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Myös oikeusasiamiehellä on
vastaava oikeus tehdä huomautus ja ryhtyä muihin toimenpiteisiin.

Ministerivastuuasian vireillepano 115 §
Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa
voidaan panna vireille:
1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
Hallintolain otteita:
Asiakirjan siirto 21 §
Viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian
käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle.
Päätöksen perusteleminen 45 §
Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Näköjään kaikki on tässä maassa mahdollista, kun valvontaa ja kontrollia ei ole ja valtamedia on vallan sylikoira.

Kirjoituksessa mainittu MV-Lehti on tehnyt artikkelinsa alun perin Pispalan Radiossa julkaistusta haastattelustani.

Jorma Grönlund
Ylöjärv

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.