Viimeksi kirjoittamani kriittinen kirjoitus "Herätkää ihmiset..." herätti kosolti mielipiteitä ja keskustelua, onnistuen siten mainiosti tehtävässään. Kritiikkiä kirjoitus sai osakseen siksi, ettei siinä tarjottu ratkaisuja kerrottuihin ongelmiin, joka ei toki ollut kirjoituksen tarkoituskaan. Joidenkin lukijoiden mielestä aihe oli myöskin niin loppuun kaluttu, ettei siitä tarvitse enää kirjoittaa... Tällä kertaa pyrin esittämään ratkaisuja juuri noihin ongelmiin, mutta pyydän lukijaa huomaamaan, ettei jokainen ratkaisu ole (ainakaan tällä hetkellä) kovinkaan realistinen, sillä jos aihe on niin loppuun kaluttu kuin minun annettiin ymmärtää eikä kansa siltikään ole ottanut onkeensa, väittäisin että halukkuus muutokseen on melko vähäistä.
Kritisoin kolumnissani kulutusyhteiskuntaa ja siihen liittyvää elämäntapaa. "Me heräämme aamuisin töihin, jotta saisimme vastineeksi kuluttamiseen kelpaavaa valuuttaa... Me nukumme, olemme töissä, kulutamme, paskannamme ja kuolemme. Sellainen on ihmisen toimi.". Vain pahimmassa kieltotilassa olevat kykenevät kieltämään tuon kierron olemassaolon ja tokihan heitäkin löytyi. Ratkaisu ei ole yksiselitteinen, koska sitä ei ole ongelmakaan. Sekä ongelmassa että ratkaisussa on roolinsa niin medialla, rahalla kuin suhtautumisella elämään ylipäätään, mutta tärkein rooli on itse kuluttajalla. Muutos vaatii käytännössä täydellistä ajattelutavan muutosta. Niin suurta että kyseessä voisi olla jopa hienoin "kulttuurillinen vallankumous".
Aloitetaan siis tärkeimmästä, kuluttajasta ja tämän suhtautumisesta itseensä ja maailmaan ympärillään. Melkoisen kylmä ja harmaa on ajattelutapa selviytymisestä kapitalismin keinoin. Vakka kirjoitustani kritisoitiin siltäkin kannalta, että tämä nyt vain on moderni elämäntapa ja elettävä on, voisiko sen hoitaa jollakin toisella tavalla? Voisiko elämään löytyä edes hiukan terveellisempi lähtökohta kuin kuluttamisen ehdoilla oleskelu? Nähdäkseni päivittäisen elämän tervehtymisen lähtökohtana on tässä tapauksessa kulutustottumusten yksinkertaistaminen. Tarkoitti yksinkertaistaminen sitten kulutustottumusten yksinkertaistamista ravitsemuksessa tai viihteessä. Prosessoimaton on useimmiten terveellisempää ja mitä lähempää ruoka tulee, sitä kestävämpää on sen kuluttaminen. Poikkeuksiakin löytyy, kuten kotimaiset tomaatit talvella, mutta emme ryhdy nyt saivartelemaan. Talvisin voi syödä juureksia;)
Toki on muistettava realiteetit: Ei jokainen voi täysipäiväiseksi viljelijäksi ruveta eikä jokaisella riitä aika tahi osaaminen tietokoneen rakentamiseen mutta jokainen saa tomaattikasvin kasvamaan parvekkeella ja jokainen tunnistaa mustikan metsässä. Jokainen oppii kalastamaan välttävästi ja jokainen löytää lähituottajan jolta löytää fiksummin tuotettuja elintarvikkeita, joista tulonjakokin on huomattavasti siedettävämpi. Tietokoneen saa kätevästi käytettynäkin tai sitten voi kasauttaa sellaisen käytettyjen koneiden toimivista osista. Eri asia on, mihin itsensä totuttaa. Tarvitsemmeko me hifi-laitteistoja viihtyäksemme? Tarvitsemmeko me muoviin pakatun, tunnistamattomaksi jalostetun möykyn ruoka-ainetta x tullaksemme ravituksi? Emme me tarvitse, vaan näennäinen "tarvitseminen" on yksi osa ongelmaa...
Elämä nykyisellään on monimutkaisempaa kuin osaamme ajatella. Jo ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen on lähtökohtaisesti toteutettu niin, että toteuttamisen vaatima ketju on tolkuttoman pitkä. Perustarpeiden lisäksi meillä on noita "näennäisiä tarpeita" jotka meille toki on markkinoitu ainakin lähes välttämättömyyksinä. Ihminen on perimmiltään melko yksinkertainen otus, eikä todella tarvitse esimerkiksi viihtyäkseen kovinkaan paljon. Länsimaalaiset, "sivistyneet" vain ovat niin turtuneita kaikkeen yksinkertaiseen, että "näennäinen tarve" on päässyt syntymään. Vanhasta kansasta, joka siis leikki käpylehmillä joista jaksetaan toistuvasti muistuttaa ja joka eli komeasti muikuilla ja perunalla, on lytätty perustelulla "kun eivät tienneet paremmasta". Ongelma nimenomaan on se, että me tiedämme "paremmasta" ja se tekee ratkaisusta vielä vaikeamman. Me voimme ja meidän tulisikin kieltäytyä "paremmasta", mutta se vaatii, kuten sanottua, massiivisia muutoksia ajattelutapaamme.
"Sivistyneen ihmisen" elämä on pohjimmiltaan tyhjää ja merkityksetöntä. Se keskittyy kuluttamiseen, koska kuten kolumnissani sanoin, "Meidät on passivoitu keskittymään kuluttamiseen ja paskaviihteen tuijottamiseen, jotta emme katsoisi sekuntiakaan väärään suuntaan.". Mikä sitten on oikea suunta? Vastaus on melkoisen yksinkertainen, terve sisältö elämään. Urakehitys tai vastaava suuremman kuluttamisen mahdollistamiseksi ei ole tervettä, perhe ja yhteisten asioiden eteen työskenteleminen taas on. Kyseessä on arvokysymys, perustavalaatuinen sellainen, mutta jos olemme eri mieltä tästä arvokysymyksestä, se vain todistaa pointtini entistä kovemmin oikeaksi.
Ratkaisuni pähkinänkuoressa
- Yksinkertaisempaa elämää: Yksinkertaisempi ravinnon hankinta ja ravitsemus, yksinkertaisempaa viihdettä, vähemmän kuluttamista ja enemmän kierrättämistä sekä itse tuottamista/teettämistä.
- Tervettä sisältöä elämään: Oman heimon ja perheen eteen työskentelyä. Perheen perustaminen ja paluu lähemmäksi sitä, mitä me pohjimmiltamme olemme.
- Ylipäätään aktiivista erkaantumista modernista elämäntavasta: Keskittyminen siihen, mikä todella on merkityksellistä sekä heimolle että yksilölle. Vanhojen, haitallisten ja passivoivien tapojen hävittäminen.
Toiselle kertaa jäi vielä oravanpyörän lopullinen murtaminen poliittisine ulottuvuuksineen. Kirjoitus paisui jo nyt melkoisen pitkäksi, joten katkaistaan kahteen osaan. Kyseessä on ainoastaan minun näkemykseni asioista. Inhoan modernia länsimaista kulttuuria ja pidän sitä äärimmäisen vahingollisena kansoille ja kulttuureille kautta maailman.
Petri Perta
PS: Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa, että pulloveden loppuminen kaupasta on "kriittinen tilanne"?






