Baden-Württembergissä, Etelä-Saksassa, Tonavan rannalla, sijaitsi yksi Keski-Euroopan tärkeimmistä kelttiläisistä muinaiskaupungeista, Heuneburg. Kaupunki koostui vahvasti linnoitetusta mäenlaki-asuinalueesta, ja mäkeä ympäröivästä, myös muurin suojaamasta asuinalueesta. Sitä ympäröivät hedelmälliset viljelysmaat. Kaupungin yhteydessä on laaja hautakumpu-alue. Kaupunki oli asuttu vain noin kaksi vuosisataa, 700-500 e.a.a.
Kaupunki oli kaupankäynnin kannalta edullisessa paikassa, ja sillä oli laajat yhteydet kauppareittejä pitkin etelään Välimeren alueelle, Tonavaa pitkin Balkanin alueelle ja Mustallemerelle, ja pohjoiseen Itämeren alueelle.
Heuneburgia on tutkittu 1800-luvulta alkaen, ja siellä on järjestetty arkeologisia kaivauksia säännöllisesti 1920-luvulta lähtien. Kaupungin laajojen yhteyksien vuoksi sen arkeologinen aineisto on erityisen rikasta ja monipuolista, käyttöesineissä näkyy vaikutteita mm. etruskikulttuureista, ja hautakummuissa on loisteliasta tuontitavaraa pitkien välimatkojen päästä. Nykyään alueella on ulkoilmamuseo, jossa on rautakautisen esikuvan mukaan rakennettuja rakennusrekonstruktioita ja osa kaupunkia ympäröinyttä muuria.
Kaupungin lähellä sijaitsevista hautakummuista on tutkittu osa, monet on ehditty ryöstää jo kenties joskus keskiajalla. Useimpiin kumpuihin on haudattu yksi nainen ja yksi mies, melko monesta kummusta on löydetty vaunut. ja rikkaita hauta-antimia. Esimerkiksi Hohmichele -hautakumpuryhmän haudassa numero VI oli tammilankuista rakennettu hautakammio, jonka sisällä olivat hevosvaunut ja kahden hevosen varusteet. Kammioon oli haudattu nainen, joka lepäsi vaunuissa ja mies, joka lepäsi kammion lattialla. Kumpikin oli ollut puettuna rikkaasti kirjailtuihin, värikkäisiin vaatteisiin ja molemmilla oli ollut kaulassaan lasi-ja meripihkahelmistä tehdyt kaulakoristeet, joukossa mm. 2300 vihreätä lasihelmeä. Molempien jalkojen ja pään viereen oli aseteltu pronssisia juoma- ja ruoka-astioita ja yhteensä 51 rautaista nuolenkärkeä.
Arkeologi Bettina Arnold johti vuoden 2012 kaivauksia, joissa tutkittiin yksi alueen hautakummuista. josta löytyi mm. suurikokoinen pronssiastia. Hautakumpu oli säästynyt haudanryöstäjiltä, joten koskemattomana säilyneen pronssiastian seinämistä kyettiin yhä analysoimaan siinä olleen juoman koostumus paleobotaanisessa analyysissä:
astiassa oli ollut noin 14 litraa alkoholipitoista juomaa, joka oli valmistettu hiivan lisäksi neljästä raaka-aineesta - ohrasta, hunajasta, mintusta ja mesiangervosta. Muistakin hautakummuista on löydettu juoma-astioita ja juomasarvia. Juomasarvet viitannevat itse hautajaisten yhteydessä, yhdessä kuolleen kanssa juotuun maljaan, jolla vainaja saateltiin seuraavaan maailmaan - lähisukulaiset ottivat osaa maljaan, ja yksi juomasarvista täytettiin vainajalle. Jälkiä samanlaisesta juomarituaalista on löydetty arkeologisissa tutkimuksissa mm. esiroomalaisesta Englannista.
Kesällä 2016 Bettina Arnold otti yhteyttä milwaukeelaiseen Lakefront Brewery -panimoon, joka on aiemminkin lähtenyt ennakkoluulottomasti mukaan erilaisiin historiallisten juomien koetuotantoihin, ja erä kelttiläistä mesiangervo -hautajaisjuomaa yli kahden ja puolen tuhannen vuoden takaisella reseptillä valmistui lokakuussa 2016.
Valmis juoma oli sitä maistaneiden kuvailujen mukaan pehmeätä ja miellyttävää - kuin kuivaa portviiniä yrttisellä lisällä ja alkoholipotkulla.
Rautakaudella viiniä ei vielä viljelty Keski-Euroopassa, ja tuontiviini oli tolkuttoman kallista. Tavallinen kansa joi yleensä olutta ja vain ylin eliitti joi viiniä - ihmiset siltä väliltä joivat yleisesti siman kaltaisia juomia ja siman ja oluen sekoitusta. Sitä ei tiedetä oliko Heuneburgista löydetty mesiangervojuoma käytössä yleisesti vai juotiinko sitä mahdollisesti vain hautajaisissa ja muissa seremonioissa.
http://www.npr.org/sections/thesalt/2016/10/24/498863394/2-500-years-ago-this-brew-was-buried-with-the-dead-a-brewery-has-revived-it?
http://uwm.edu/news/beer-and-bling-in-iron-age-europe/
Otsikkokuva: Hohmichele-hautakumpuryhmän haudasta löydetyn naisen vaatteen rekonstruktio, yksityiskohta helmakoristeesta, silkkikirjailua villakankaalla.
