Sosiaallisessa mediassa käy kiivas keskustelu ihmisten tappamisen ihannoimisesta. Entinen ministeri Arja Alho kirjoittaa seuraavasti Facebookkiin asiasta.
Sodan ja tappamisen karnevalisointi ei naurata. Se on kansainvälisen oikeuden ja elämän kunnioittamisen arvojen vastaista. Prinssi Harry tappoi taleban-shakkinappuloita, Jussi Halla-aho -siviilipalvelumies- vaatii lisää tappamista ja Sofi Oksanen lähettää pommiterveisiä.
Venäjän rikos ihmisyyttä vastaan on hirvittävä. Onko se perustelu mielentilamme muutokselle, joka tekee voitavansa rikoksen pitkittämiselle sen sijaan, että sille yritettäisiin tehdä loppu?
Meidät on pantu uskomaan, että "voitto" on lähellä, että vilusta ja nälästä kärsivät ihmiset, kuolleet ja elävät, tarvitsevat rauhanponnisteluja enemmän tankkeja ja pommeja.
Jos demokratia on sitä (presidentti Niinistön sanoin), että kansa päätti ensin ja pakotti sitten päätöksentekijät asevaraisen turvallisuuden kannalle ja sotilaalliseen liittoutumiseen, missä on kansantahto sodan lopettamiseksi? Ellei sitä ole, olemme sodassa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion puolesta ottaneet askeleen, jossa sodimme omia arvojamme vastaan.
Sodat päättyvät neuvotteluilla ja sopimuksilla, eivät sotimalla. Juuri meidän pitäisi tämä tietää.
Viime vuoden viimeisinä kuukausina Suomessa tehtiin noin miljardilla asehankintoja samaan aikaan, kun muu poliittinen keskustelu kävi kuumana valtion velkaantumisesta ja uutisoinnista esimerkiksi tungoksesta ja toimimattomuudesta päivystyspoliklinikoilla tai että olemme nuorten huumekuolemissa Euroopan ykkösiä.
Tämä kaikki on sitä, mitä tutkijat kutsuvat turvallistamiseksi ja militarisoitumiseksi. Tämä on sodan ihannoimisen joukkopsykoosia. Siksi tarvitaan meitäkin, jotka uskallamme kääntää toisenkin poskemme sosiaalisen median ja yleisen mielipiteen kiukun edessä muistuttaaksemme YK:n peruskirjasta ja sen tahdosta yhdistää voimia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Tämä ei ole mitään romanttista toiveajattelua. Tämä on silkkaa rationaalista realismia.
Lähde: Facebook
Puoli vuotta media on huutanut kuinka ukraina voittaa ja etenee kaikilla rintamilla ja ihan kohta Krimi vallataan. Tarviiko sinne siis enää aseita lähettää kun ovat jo ollut voitolla monta kuukautta.
Lause taitaa olla täydellistä valhetta:
”Marsalkka Mannerheim ei antanut anteeksi koskaan niille, jotka vastustivat rauhansopimusta 1940.”
Mannerheim pakotettiin hallituksen toimesta pyytämään kenraaleilta heti tieto, että Suomen puolustus on romahtamassa. Kenraalit kirjoittivat vastenmielisesti lausuntonsa. Tämä oli välttämätöntä saada eduskunnan tietoon, jotta se suostuisi rauhansopimukseen. Sopimus oli poikkeuksellinen, koska joukot perääntyivät sopimuksen mukaan jopa 100 km.
Tähän oli todellinen syy, jota ei voinut paljastaa edes eduskunnalle. Saksan Göring oli Kivimäelle kehottanut tekemään heti rauhan ja säilyttämään sotilaalliset kyvyt. Lupasi kaikki korkoineen takaisin. Viestiä ei saanut levittää tai toimittaa paperilla tai puhelimella, asia oli niin arka. Barbarossaa 22.6.1941 ei saanut paljastaa.
Näin sitten tapahtuikin, mutta korkojen kanssa takaisinotto tuli maksamaan 50000 suomalisen sotilaan hengen ja Saksan hävittyä menetetttin vielä lisää alueita. Silloiset Ryti ja Tanner päättivät rauhasta kysymättä sanaakaan eduskunnalta ja Mannerheim totteli.
Sodankäynnissä ja -aikana kuten yleensä muutenkin lienee edullisinta pysyä asialinjalla.
Wanhan ajan naissosialisti puhuu,EI WEF:n HUORA!!!
Hyvä meininki.
Melkoista settiä 🙂