Hieman yli kaksi vuotta sitten astuin vetovastuuseen Nykysuomi-lehdessä. Tilanne oli tuolloin surkea... Lehdellä ei pystynyt tekemään rahaa edes sen vertaa, että se olisi kattanut Nykysuomen omat kulut, julkaisun maine oli perustui laajemmalti mm. YLE:n sille antamaan "valemedia"-statukseen ja allekirjoittanut, tämän kahden vuoden stintin aikana lukemattomia liikanimiä kerännyt läskipää oli luottavainen sen suhteen, että muutosta mediakenttään ja tiedonvälityksen vaikutuksiin kansalaisiin olisi mahdollista tehdä. Tilanteet kuitenkin muuttuvat...
Avajaisiksi "päätoimittelijan" tittelin otettuani sain tietää, ettei kukaan aiemmin lehteen kirjoittaneista jäisi "taloon" vaan olisin sen suhteen omillani. Olin myöskin juuri lopettanut päivätyöni mm. voidakseni keskittyä Nykysuomen tekemiseen, joten harrastus muuttui kirjaimellisesti kokopäivätyöksi. Mikäpäs siinä, olin aina pitänyt tämän kaiken tusaamisesta, mutta elämässä on valitettavia realiteetteja jotka pakottavat toisinaan tekemään muutakin kuin sitä mistä sattuu eniten tykkäämään.
Jatko ei sujunut kovin paljon kaksisemmin. Nykysuomeen tuotettavan sisällön määrän ja sisällön itsensä muuttuessa, lukijakunta katosi. 100% todistettavaan faktaan perustuva "asia-linja" ei tuntunut ottavan tuulta alleen, vaan lukijamäärät pysyttelivät aina näihin päiviin saakka reilusti alle puolessa aikaisemmasta. Samaan aikaan "ulkopuolelta" tulevan syljen ja suunsoiton määrä lisääntyi massiivisesti. Mikäpäs siinä, jos tuote ei kelpaa, se ei kelpaa ja siitä on sinänsä turha kitistä. Naiiviudessani kuitenkin yllätyin linjani vaisusta kannatuksesta.
Taloudellisesti lensi kuraa pulpettiin oikein urakalla. Numeroita en ala tähän erittelemään, mutta esimerkiksi google mainoksineen ynnä muineen tuntui inhoavan minua ja Nykysuomea yhdessä oikein erityisen paljon. Sain erityiskohtelua jossa mainoksia poistettiin mielivaltaisesti, analytiikkaa vääristeltiin, mainostulojani vääristeltiin valheellisin perustein ja jonka lopputulemana google vei minulta tuhansien eurojen edestä mainostuloja sekä lopulta lopetti mainosten tarjoamisen ilman minkäänlaisia perusteluja.
Vaikka julkaisun maine sinänsä parani näiden parin vuoden aikana ja voin ylpeästi sanoa, että kaikki Nykysuomessa julkaistu on yhtä oikaistua ja korjattua poikkeusta lukuunottamatta ollut parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan 100% totta, ei tästäkään tuntunut olevan minkäänlaista hyötyä tai iloa. Vittuilua, uhkailua, suunsoittoa, alentamista ja monimuotoista halveksuntaa on tullut aivan yhtä paljon kuin silloin kun aloitin. Nykysuomea tituleerataan vieläkin, täysin aiheetta, valemediaksi ja minä olen monien korvien välissä ryssän kätyri. Toki tähän vaikuttaa myöskin ilmeisen väärät mielipiteeni joita tämä sairas aika vääntelee mielensä mukaan pukeutuen ajoittain humanistiksi ja ajoittain idiootiksi, mutta henkilönä minua nämä asiat eivät syvemmin kiinnosta. Se kiinnostaa, ettei totuus kelpaa eikä se voita valhetta, ei edes hyvänä päivänä, ei lukijamäärillä, maineella eikä edes arvostuksella mitattuna.
Mainitsemieni elämän realiteettien vuoksi päivätyöt kutsuivat jälleen. Aikaa ja virtaa oli alati vähemmän ja kesken kaiken tapahtunut henkilökohtaisen elämän draamat veivät aina vain lisää molempia. Taakka alkoi kasvamaan kohtuuttomaksi ja kuten olette ehkä huomanneet, tämä vaikutti edelleen sekä sisällön laatuun, että määrään.
Itsenäisen pienmedian pyörittäminen on kiittämättömin, turhauttavin ja monella tavalla henkisesti kuormittavin työ mitä olen koskaan tehnyt. Jos pitäisi summata, että mitä jäi käteen, ei voi todeta niin paljoa positiivista, että kannattaisi mainita. Jotta tämä ei kuitenkaan menisi täydeksi kitinäksi on sanottava, että mitä tulee esimerkiksi "tietoisena olemiseen" tämä aika on palvellut hyvin. Uskoa ihmiseen, tulevaisuuteen ja tähän yhteiskuntaan se taas on syönyt senkin edestä.
Nykysuomi tulee jatkumaan, mutta ilman minua. Uudet vetäjät ilmoittavat jatkosta kun ovat siihen valmiita, mutta toimituksellisen sisällön ja Nykysuomessa muutenkin julkaistavan sisällön osalta en ole vastuussa alkaen perjantaista 26.6.2020.
Kiitos näistä vuosista.
Petri Perta
Nykysuomen entinen päätoimittaja
