Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Siis siitä pitää vielä keskustella ja repiä ”haavoja auki”. Nythän on ollut läntisessä maailmassa itäisen maailman tupsahdettua ”kylään” siipeilemään iäksi kuin entinen serkkupoika (ei Sipilän) on ollut tämä ”ei saa kosketella” risuaita -kampanja. Eli naista ei saa lyödä (ymmärrän tämän), mutta ei liioin olla ”kiva” ja silitellä refleksinomaisesti kuin kissaa kun sellaisen Animalian hylkäämän luontokappaleen tapaa. Toisaalta tuollainen on miehen kannalta kaikkein helpoin ymmärrettävä, sillä kaikki mikä siitä menee yli säätilanomaisten ilmanpaineen vaihteluiden kaltaisten äkkiarvaamattomien mielentilan muutosten läpitunkemattomassa viidakossa, josta ei osaisi pois, vaikka olisi se punainen lankakerä, jolla paluumatkansa yrittäisi varmistaa.
Väkivalta on vakava asia, kohdistui se sitten naiseen tai mieheen, jota viimeksi mainittu sukupuoli myös joutuu kokemaan nyky-yhteiskunnassa perheväkivaltana, josta saattaa saada osansa myös perheen lapset. Pahinta tälläisissä tapauksissa on se, että kun hakattu mies soittaa Hätäkeskukseen apua saadakseen. Hänelle nauretaan päin korvia, että ”minkäslainen mies sinä olet, kun että saa akkaasi pidettyä kurissa”? No, mitäs sitten sellaiset miehet, jotka ”pärjäävät” vaimolleen ”tyrmäysiskulla”.
Silloin loppuu kaikkien viranomaisten huumorintaju kuin seinään ja rangaistusprosessi lähtee käyntiin siltä istumalta, joka tietenkin oikein onkin. Feministijärjestöt ja ”wanhat perinteet” ja uskomukset pitävät kynsin hampain kiinni siitä olettamuksesta – ja jo nyt – myytistä, että väkivallan kohde on aina nainen tai lapset. Ei koskaan mies. Maailma on muuttunut lähes vastakohdakseen siitä mitä se oli esim. vielä 70-vuotta sitten naisten harrastaessa kehonrakennusta tai käymällä vähintäinkin muuten kuntosalilla rautaa kolistelemassa siinä missä miehetkin. Nainen ei ole enää nyrkkeilysäkki pääsääntöisesti, mikä tietenkin on osaltaan hyväkin asia, sillä kukaan ei ole velvollinen kärsimään aiheetonta väkivaltaa sukupuolesta riippumatta iästä ja koosta riippumatta.