Kauppalehti haastatteli entistä ammattilentäjää Horst Weckströmiä, joka huhtikuussa 2015 teki tutkintapyynnön valtionyhtiö Finnavian johdannais-sotkuista.
Weckström tutustui huhtikuussa 2015 Finnavian tilinpäätökseen ja Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin, ja kauhistui. ”En voinut uskoa silmiäni”, Weckström kertoi Kauppalehdelle. VTV:n raportti oli valmistunut jo joulukuussa 2013, mutta kukaan ei ollut siihen reagoinut. ”Otin välittömästi yhteyttä silloiseen liikenne- ja kuntaministeriin Paula Risikkoon”, jatkaa Weckström.
Riskko antoi ympäripyöreän vastauksen Weckströmille. Kauppalehti: ”Johdannaisiin liittyvän tilanteen selvittyä vuoden 2011 tilinpäätöksen yhteydessä Finavia Oyj:n operatiivinen johto ja hallitus olivat jo ennen Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuksen aloittamisesta ryhtyneet tarkoituksenmukaiseksi katsomiinsa toimenpiteisiin.”
Kun ministerinkään herättely ei näyttänyt johtavan mihinkään, seuraava siirto oli rikosilmoitus. Finnavian johto oli tehnyt nipun johdannaissopimuksia, joista oli seurannut rahavirta pankeille, ja Suomen lentokenttien ylläpidon heikkeneminen saman summan edestä. Ymmärrettävää, että Weckströmiä kiukutti.
Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikölle Harri Pursiaiselle sattui huhtikuussa 2015 klassinen sähköpostimoka, kun hän lähetti Risikolle ja ministeriön muulle johdolle viestin, jossa käsiteltiin henkilöä nimeltä Horst Weckström.
Tässä vaiheessa kansliapäällikkö Harri Pursiainen, jonka emaileja on juuri puitu erinäisissä paikoissa, jakoi vahingossa ministeriön sisäisen viestin myös Weckströmille, jota itseään viesti käsitteli. Kohuviesti:
Googlasin tämän varsin asiantuntevasti Finavian johdannaisista kirjoittavan Weckströmin. Hän on värikäs (entinen?) ansiolentäjä, joka on näkynyt julkisuudessa 2000-luvun alussa mm. vaatimalla pirtun tuontia vapaaksi ja olemalla v. 2003 vaaleissa perussuomalaisten ehdokkaana. Hänet on myöhemmin tuomittu ilmailurikkomuksesta, koska hän on harjoittanut ansiolentotoimintaa luvatta.
Pursiainen oli jakanut ministerille ja ministeriöön väärän tiedon Wecströmin tuomiosta -tutkinta ilmailurikkomuksesta oli rauennut aiheettomana-, mutta yritys ignoroida väärinkäytökseen puuttunut henkilö on hyvin mielenkiintoista, joskaan ei ilmeisesti Suomen hallinnossa poikkeuksellista?
Syyskuussa 2015 Finnavia oli myös tehnyt tutkintapyynnön samasta asiasta, oudosta johdannais-sopimuksesta, ja tämä oli tapahtunut Weckströmin tekemän tutkintapyynnön *jälkeen*. On syytä olettaa, ettei ilman yksityisen kansalaisen asiaanpuuttumista olisi tapahtunut sitäkään.
Weckström Kauppalehdelle: ”Ei Finavian kaltaisella valtionyhtiöllä ollut mitään tarvetta suojautua korkoriskeiltä. Sillä on vahva kassa, vahva tase ja se pyörii valtion rahoituksella. Ei yhtiö toimi sellaisella alueella, missä tarvitaan korkosuojauksia.” Finnavia oli kuitenkin löhtenyt johdannaismarkkinoille, -ja tappiokseen. Seuraava näytös olikin uuden liikenneministerin Anne Bernerin ekspansio estämään johdannaiskuprun korvausvaatimusten vireillesaaminen ennen po. oharin vanhenemista.
Horst Weckströmin edellinen tutkintapyyntö koski Finnairin tarjoamia lähes-ilmaismatkoja korkeille virkamiehille ja poliitikoille, Ilmailuhallituksen ja Liikenne- ja Viestintäministeriön henkilökunnalle.
Weckström Kauppalehdelle: ”Eihän valvova viranomainen voi vastaanottaa valvottavalta, tässä tapauksessa Finnairilta, mitään alennusmatkoja. Sehän täyttää korruption tunnusmerkistön. Se oli silloin maan tapa.”
Kuva, joka ministeriöiden, keskusvirastojen ja valtionyhtiöiden la Dolce Vitasta näin muodostuu, on huimaava. Positiivista tässä on yksityisen kansalaisen toteutunut mahdollisuus vaikuttaa korkealla tasolla tapahtuviin asioihin. 
