Näkökulma: Suvakismi on kristillisyyttä ateisteille

David Horowitz oli pitkän linjan vasemmistolainen, kommunistien lapsi. Hän vaputui aatteestaan ymmärrettyään Mustien Panttereiden murhanneen ihmisen. Horowitz mainitsi hiljattain haastattelussaan, että vasemmistolaisuus on uskonto.

Tämä sama toteama löytyy myös mm. Into-kustannuksen kirjasta kansanmurhien ehkäisystä. Silti tieto vasemmistolaisuuden uskontoluonteesta ei ole yleisessä tiedossa ja meillä on kiire muuttaa tämä asia.

Todistusaineistoa vasemmistolaisuuden uskontoluonteisuudesta on itseasiassa viljalti. Kristilliskommunistiset kapinat Englannissa 1300-luvulla John Ballin ja Saksassa Müntzerin johdolla Lutherin aikakaudella osoittavat kiistatta kristinuskon ja vasemmistolaisuuden ideologisen yhteyden.

Kun asiaa katsotaan tarkemmin, yhteydet ovat selviä. Edistyksen ajatus ja paratiisioppi ovat peräisin esikristillisestä abrahamilaisuudesta ja tasa-arvon ja universalismin lähtökohdat ovat taas kristillistä alkuperää. Kristinuskohan syntyi alaluokan parissa muodostaen oman abrahamilaisen sektinsä.

Toisin sanoen kristittyjen taivas vastaa vasemmistolaisten unelmaa. Unelma, toisin sanoen, paratiisi, jota vasemmisto aiemmin kutsui kommunismiksi, saavutetaan edistyksen avulla.

Edistys johtaa rasismin, syrjinnän, vieraantumisen, sukupuolierojen, homofobian, islamofobian, antisemitismin, etnisten ryhmien biologisten erojen ja sen sellaisten poistumiseen. Lupauksen takana on unelma, paratiisin portit odottaa.

Vasemmistolaisuus on kristinuskoa ateisteille. Kiirastuli – tai helvetti – ehkä lankeemus – ja paratiisi tuodaan maan päälle ja edistyksen avulla kiirastulesta päästään paratiisiin ja perisynnin on korvannut valkoisen miehen taakka.

Tämän takia mikään edistys ei riitä. Inhimillinen tilanne nähdään aina hyvän ja pahan mustavalkoisessa viitekehyksessä, jossa nykytilanne on aina paha ja edistyksen tie unelmaan hyvä. Vaatimuksena on täydellisyys, taivas maan päällä, jota me emme voi koskaan saavuttaa ihmisen sisäisten heikkouksien ja ympärillämme avautuvien luonnonolosuhteiden vuoksi.

Mustavalkoinen jako hyvään ja pahaan, taivaaseen ja helvettiin, jumalaan ja piruun on kristillistä perintöä. Porvarinpaskiaisten tai nyttemmin valkoisten rasististen heteromiesten liiskaaminen rinnastuu paholaisen ajamiseen noidasta roviolla, uskonvihollisen kukistamiseen.

Tämän mielentilan varassa voi tehdä mitä vain. Järkkymätön usko asian oikeellisuuteen ja edistyksen välttämättömyyteen pahan maailman korjaamiseksi oikeuttaa mitä tahansa. Ja vasemmistolaisessa mielessä maailma ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.

Viime vuosisadalla maanpäällisen paratiisin rakentajat tappoivat noin 100 miljoonaa ihmistä, pääasiassa omien maidensa kansalaisia ja jopa oman puolueensa jäseniä vasemmistolaisissa noitavainoissaan.

Noitavainoistahan siinä on kyse, kun oman puolueen hieman väärinajattelevalta otetaan nirri. Vasemmiston ulkopuolinen näkee tämän heti: kyse on uskonriidasta, uskonkilvoittelusta ja pahin vääräuskoinen on se, joka uskoo vain hieman väärin ja julistaa kerettiläistä ilosanomaansa.

Me näemme tämän saman islamista. Islamilaiset, shiat, sunnit ja monet muut lahkot ovat tappaneet toisiaan verisesti vuosisadasta toiseen uskonoppien yksityiskohtien (nyanssien) takia, joita me suomalaiset hädin tuskin edes huomaamme.

Vasemmistolaisuudella on muitakin selkeitä yhtäläisyyksiä uskontojen kanssa. Esimerkiksi yhteisöistä ulossulkeminen väärämielisyyden takia on tavallista vasemmistolaisuutta eikä se poikkea mitenkään vaikkapa Jehovan todistajien harrastamasta väärämielisten syrjinnästä ja karkoittamisesta.

Ajatus siitä, että n.s. rasistien kanssa ei puhuta on kultismia puhtaimmillaan. Väärämielinen nähdään epäpuhtaana, saastaisena ja sellaisena, että henkilö on suljettava yhteisön ulkopuolelle, asetettava kirkonkiroukseen ja karkoitettava.

Tosin vasemmistolaiset tekevät tätä ulossulkemista jatkuvati myös toisilleen, mikä osaltaan osoittaa tuon marxilaisen pedon taipumukseen kannibalismiin, joista Stalinin suorittama kansanmurha on vain yksi esimerkki.

Jos kristinuskon kytkös vasemmistolaisuuteen on niin vahva kuin tässä väitän, niin pitäisi löytyä myös kristillinen vallankumous, joka on johtanut järjettömiin verilöylyihin.

Ballin ja Müntzerin tapausten lisäksi sellainen toki löytyy jopa puhumatta niistä järjettömistä kansanmurhista, joita eurooppalaiset ovat tehneet toisilleen vuosisatojen aikana, kun kristinuskon ainoaa oikeaa oppirakennelmaa on etsitty sotimalla.

Kristillislähtöinen Taiping-kapina tappoi Kiinassa 20-30 miljoonaa ihmistä vuosien 1850-1864 välillä. Sen lopulla miljoonien kuollessa nälkään kapinaa johtanut ”Kristuksen velimies” kirjoitti jumalallisesti innoittunutta runoutta aivan samoin kuin Mao vastaavassa tilanteessa sata vuotta myöhemmin.

Vasemmistolaisuus on omaksunut kristinuskolta myös imperialismin. Kristinusko opettaa käännyttämään kaikki kansat opetuslapsiksi ja vasemmisto taas pyrkii käännyttämään kaikki kansat ideologiansa kannattajiksi.

On historian ironiaa, että vasemmisto syyttää kristittyjä imperialismista, vaikka se itse on puhtaan imperialistinen liike kristinuskon, islamin ja kapitalismin ohella. Kaikki nämä haluavat valloittaa maailman.

Islamin paratiisioppi ei olennaisesti eroa kristinuskon paratiisiopista ja se siksi eroaa vasemmistolaisuudesta vain sen osalta onko paratiisi taivaassa vai rakennetaanko se edistyksen avulla maan päälle.

Islamistien fanaattisuus ja sen oikeutukset minkä tahansa väkivallan keinojen käyttämiseen vääräuskoisia vastaan ei poikkea vasemmistolaisten harrastamasta terrorista erityisesti viime vuosisadalla väärinajattelevia kohtaan.

Mitä syvemmälle katsoo kristinuskon, islamin ja vasemmistolaisuuden uskonnollisideologista pohjaa, sen selvemmin niiden yhtäläisyydet näyttäytyy tarkastelijalleen.

Samaten niiden totalitaristisuus on yhtenevää. Islam sallii vain oman abrahamilaisen jumalansa, samoin kristinusko. Vasemmisto on aina valtaan päästyään kääntynyt totalitarismiin, kuten me viimeisimpänä näemme Venezuelasta, vaikka me muistamme Neuvostoliiton, Kiinan ja Pohjois-Korean.

Kun Karl Marx julisti kommunismin utopiansa vuonna 1848, hän tosiasiallisesti laski pirun irti. Vasemmistolaisuus on uskonnollisfanattinen, totalitaristinen liike, joka ei kaihda mitään keinoja päästäkseen valtaan.

Sen takia paljon peräänkuulutettu dialogi sen kanssa on mahdotonta. Vääräuskoisen (tällä hetkellä ”rasistin”) kanssa ei tarvitse puhua, vääräuskoisella ei ole ihmisoikeuksia (tällä hetkellä yleensä ”valkoinen heteromies”) ja vääräuskoiset tulee murskata, kuten islamissakin ja menneiden vuosisatojen kristinuskossa, jonka kauheimmista aikaansaannoksista on esimerkki Saksasta.

Kun Saksan väestöstä tuhoitui toisessa maailmansodassa enintään 10%, kristityissä uskonsodissa tuhottujen prosentti oli jopa 25-40% ja joillakin alueilla peräti 80-90%.

Noitavainot, kristittyjen kommunistiset ja kristillistotalitaristiset kapinat, vasemmistovallankumoukset ja islamistinen imperialismi ovat kaikki yhtä puuta ideologisen pohjarakenteensa osalta.

On valitettavasti täysin mahdollista, että lännessä kaikista tolkun saranoista irtaantunut vasemmistoliberalismi vie meidän seuraavaan syöksykierteeseen, jossa sananvapaus katoaa ja ajatusrikolliset kyyditetään häpeäpaaluun, jos ei aivan Siperiaan saakka?

Ja vasemmistolaisuudesta paraneminen on helvetin vaikeaa. Jos ihmettelet, miksi järkipuhe ei toimi, niin oletko koskaan koettanut käännyttää tosiuskovaa kristittyä tai muhammettilaista pois uskostaan?

Jos olet, ymmärrät, että mikään määrä tieteellisiä todisteita ei riitä paratiisiuskovaisen edistysuskoa vastaan. Vasemmistolainen moraalioppi on uskonoppi, eikä mitään muuta, eikä tällaiseen järkipuhe toimi.

Suoraan sanoen, pelkään, että tämä abrahamilais-ateistinen maanpäällistynyt kristillis-muhammettilaisuus on täysin kykenevä tuhoamaan meidän yhteiskuntamme ja syöksemään meidät takaisin 1900-luvun suurimpiin kauheuksiin ja takaisin pimeälle keskiajalle.

Sen kuitenkin sanon, että jos me voimme tästä selvitä, se ei tule tapahtumaan järkipuheen kautta tai puhumalla ihmisille kapitalismin tuottamien kulutushyödykkeiden erinomaisuudesta.

On vain yksi voima, joka on riittävän vahva haastaakseen uskonnollisen liikeen voiman ja se voima on toinen liike, joka kykyenee vastaavaan hengellisyyteen ja kaikkein syvimpiin tunteisiin vetoamiseen järkiperusteiden ohessa, eikä niiden sijaan.

Se yksi voima on nationalismi. Vain nationalismiin syvälle nojaten me voimme enää pelastaa yhteiskuntamme tulevaisuuden, historian, sivistyksen, markkinatalouden ja mm. naisten oikeudet ja estää yhteiskuntamme suistumisen muhammettilais-vasemmistolaiseen pimeään keskiaikaan.

Tai jos asian pukee toisin, ihmiset ovat toistuvasti olleet valmiita jopa antamaan henkensä globaalin tasa-arvon punaisen aatteen eteen, samoin kristinuskon ja islamin. Sama kuitenkin pätee siihen, että moni on antanut ainokaisensa myös puolesta hengen, heimon ja maan.

Vain isänmaa ja äidinkieli herättää yhtä syviä tunteita kuin vapauden viholliset vasemmistosta, islamilaisuudesta ja kristinuskosta. Eikä siitäkään olisi haittaa, jos kristinusko saataisiin taas puhdistettua vasemmistolaisen universalismin rotanmyrkystä.

Oma ironiansa kytkeytyy Yleisradion ja vasemmistotoimittajien sotaan kansallismielisyyttä vastaan. He puhuvat suomalaisuuden syntymisestä vasta 1800-luvun lopulla ja siitä miten suomalaisuus on vain myytti, kansallinen tarina, jolla ei ole tosipohjaa.

Vasemmistotoimittajat muistavat tolkuttaa, että kansallismielinen aate oli uskonnon kaltainen rakennelma, jossa Suur-Suomea rakennettiin suorastaan uskonnollisen hurmoksen vallassa.

Arkipäivän ironiaa on se, että heidän kannattamansa vasemmistolaisuus ei eroa kansallismielisestä utopiasta sen uskonnollisen pohjavireen osalta millään tavalla ja itseasiassa hengellismytologiseksi kasvanut konservatiivis-kansallismielinen kapina vasemmistolaisuutta ja globalismia vastaan vain muodostui sen hengellis-ideologiseksi peilikuvaksi.

Friedrich Nietzsche ennusti jo 1800-luvun puolella kaikki 1900-luvun kauheudet sanottuaan jumalan kuolleen. Kristikunnan kasassa pitäneen ydinajatuksen nyrjähtäminen sijoiltaan johti ennustettavasti kaaokseen.

Ateismin ajettua uskovaiset maanpäällisen kristillisyyden, vasemmiston, syliin ennustettu tapahtui. En valitettavasti näe sille mitään syytä, miksei viime vuosisadan kauhut toistuisi tälläkin vuosisadalla.

Totuus nimittäin on, ettei ideologinen pohjaväre, joka mahdollistaa vastapuolen demonisoinnin ja dehumanisoinnin uskonnon kaltaisen hurmoksen varassa ole kadonnut yhtään mihinkään.

Sen arkipäiväisin ilmentymä on se, ettei ”rasistille” puhuta. Mutta tuon havaitseminen on vasta jäävuoren huipun näkemistä. Tuon huipun alle piiloutuu eeppinen uskontaisto vahvojen imperialististen uskonnollishengellisten liikkeiden toimesta toista vanhaa vihtahousua, kansallismielistä hurmosta vastaan.

Oikeiston ongelma on aina ollut se, kenet se valitsee kumppanikseen, koska pieni rikas eliitti ei pärjää 99% vastaan. Kun vasemmisto on vallannut kirkot ja valinnut kumppanikseen taantumuksellisen islamin, tulisi oikeiston ymmärtää, ettei se voi jatkaa yhteistyötään vasemmiston kanssa.

Muhammettilaisvasemmistolainen liike on totalitaristinen voima, joka tulee viemään paitsi ihmisoikeudet ja sananvapauden myös yksityisomaisuuden suojan. Sen kyytiin pelimerkkinsä heittävä oikeisto kaivaa omaa hautaansa.

Sille on syynsä, miksi oikeisto on perinteisesti heittänyt hynttyynsä yhteen kansallismielisten kanssa ja välttääkseen totaaliseen katastrofin sen tulisi tehdä tämä sama nyt uudestaan. Muutoin uskontoimperialistinen vasemmmistomuhammettilainen totalitarismi tulee pyyhkimään peräpäänsä oikeistolle kaikkein tärkeimmän vapauden tavoitteen kanssa.