Israelin hyökkäyssota Irania vastaan on rikos – missä on kansainvälinen yhteisö?

Israel on jälleen osoittanut, että se voi toimia kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien yläpuolella ilman merkittäviä seurauksia. Viimeisin esimerkki tästä on sen brutaali ja laiton hyökkäys Irania vastaan – operaatio, joka käynnistettiin kesken ydinaseneuvotteluiden, jotka olivat jo valmiiksi hauraat mutta edelleen käynnissä. Hyökkäyksellä ei ollut vain sotilaallinen tavoite, vaan se oli myös selkeä poliittinen viesti: Israel ei kunnioita diplomatiaa eikä kansainvälisiä pelisääntöjä.

Tämä hyökkäys on suora isku koko kansainväliselle neuvottelujärjestelmälle. Kun ydinsopimuksesta neuvoteltiin, jopa pienetkin edistysaskeleet olivat ratkaisevia alueellisen rauhan kannalta. Mutta Israel valitsi toisen tien – väkivallan, eskalaation ja piittaamattomuuden. Miten kansainvälinen yhteisö voi uskottavasti puhua diplomatian tärkeydestä, jos yksi sen läheisimmistä liittolaisista torpedoi neuvottelut sotilaallisella voimalla?

Samalla kun katseet ovat kääntyneet Israeliin ja Iraniin, Gazassa tapahtuu edelleen hiljainen tragedia, joka ei enää juuri ylitä uutiskynnystä. Lapsiuhrien määrä Gazassa on noussut järkyttäviin lukemiin. Kansainväliset järjestöt ovat toistuvasti raportoineet siviilikohteiden, koulujen ja sairaaloiden pommituksista. Lapsia kuolee, haavoittuu ja traumatisoituu päivittäin. Missä on vastuunkanto? Missä ovat pakotteet, kansainväliset tutkintakomissiot ja painostus?

Israelille annetaan yhä uudelleen ja uudelleen vapaat kädet – oli kyse sitten sotatoimista, miehityksestä tai laittomista siirtokunnista. Onko maailmassa todella vain yksi valtio, jota kansainvälinen oikeus ei koske? Miksi Israelin toimet, jotka täyttäisivät muiden maiden kohdalla sotarikosten tunnusmerkit, kuitataan ”itsepuolustuksena” – vaikka se hyökkää itse ensimmäisenä ja valitsee aktiivisesti konfliktin eskaloimisen?

Kansainvälisen yhteisön hiljaisuus ei ole puolueetonta. Se on suostumusta. Ja se tekee kaikista osallisista tähän rikokseen.

On aika lopettaa kaksinaismoralismi ja vaatia todellista vastuunkantoa – myös Israelilta.