Ukrainan kansa ansaitsee vapauden – myös omalta hallinnoltaan

Ukrainasta on viime vuosina rakennettu läntisessä julkisessa keskustelussa eräänlaista pyhimystä. Se esitetään vapauden, demokratian ja länsimaisten arvojen etulinjana. Todellisuus on karu ja toisenlainen: Ukraina ei ole vapaa maa. Se on suljettu, autoritaarinen ja yhä syvemmin epädemokraattinen valtio, jossa omia kansalaisia alistetaan ja toisinajattelijoita vainotaan.

Ukrainassa on kielletty yli 1500 media-alustaa. Tämä tarkoittaa, että kaikki hallintoa kyseenalaistava, kriittinen tai vaihtoehtoinen viestintä on siivottu pois julkisesta keskustelusta. Tilalle on rakennettu valtiollinen propagandajärjestelmä, jossa vain yksi totuus on sallittu – se, jonka presidentti Zelenskyin hallinto hyväksyy. Mikäli et ole samaa mieltä, olet vihollinen.

15 oppositiopuoluetta on lakkautettu. Tämä ei ole enää demokratian puolustamista, vaan sen järjestelmällistä tukahduttamista. Maassa ei ole enää todellista poliittista vaihtoehtoa – ainoastaan hallituksen hyväksymät ”puolueet”, jotka toistavat virallista narratiivia. Tämä muistuttaa enemmän Neuvostoliittoa kuin länttä.

Lisäksi vakavia sotarikoksia on tehty ja yritetty peitellä. Ukrainan joukoista on julkaistu toistuvasti videoita, joissa sotavankeja pahoinpidellään, nöyryytetään ja jopa teloitetaan summittaisesti. Kansainväliset raportit ovat dokumentoineet tapauksia, joissa venäläisiä sotilaita on ammuttu polviin, kidutettu sähköllä ja lopuksi tapettu, vaikka he ovat olleet aseettomia ja vangittuja. Näistä teoista ei ole otettu vastuuta, eikä Zelenskyin hallinto ole osoittanut kiinnostusta niiden selvittämiseen.

Sota – tai mikään muukaan tilanne – ei oikeuta tällaisia rikoksia eikä poliittisen vapauden murskaamista. On tekopyhää puhua länsimaisista arvoista samalla, kun oman maan kansalaisilta viedään sananvapaus, poliittinen edustus ja perusoikeudet.

Ukrainan kansa ei ole tämän tilanteen aiheuttaja – päinvastoin. He ovat ensimmäisiä uhreja. He ansaitsevat paljon parempaa kuin tämän nykyisen hallinnon, joka on rakentanut itsestään pelon ja sensuurin varaan toimivan järjestelmän.

Ukrainaa ei tule idealisoida – sitä tulee tarkastella rehellisesti. Nykyhallinto ei edusta demokratiaa eikä vapautta. Se edustaa kontrollia, propagandaa ja väkivaltaa myös omaa kansaansa kohtaan. Jos todella välitämme ukrainalaisista, meidän on uskallettava sanoa tämä ääneen.